Huippuluovia Espskäriin ja Ajolanrantaan

Tämä toinen kesälomapurjehduksemme eteni siis reittiä: Haplot, Houtskär - Sandvik - Maarianhamina (2 yötä) - Jomalö, Geta - Isokari - Katanpää - Espskär. Lähdimme lauantaina 2.8. Katanpäästä kohti Espskärin merikarhustamaa. Kaksi yli 40 jalkaista mukavaa naapurivenettä olivat irroittaneet köytensä jo paljon meitä ennen. Lokkien aamuisia taitolentoja katsellessamme alkoi kipinöidä tarve avata Kaminamin siivet ja liitää merelle. 

Mies on naurattanut minua pitkin kesää kertomalla sankaritarinansa sen hetkiseen sijaintiimme sopivasta kisasta. Eikä ainoastaan tämän vuoden Kihti TwoStarista ja Pyytinkarin kisasta Kaminamilla, vaan jopa teinivuosien muinaisista kilpailuista! Hauskoja juttujahan ne ovat, nauran ennen kaikkea sille innostukselle, jolla tarina aina lähtee, sekä hänen kyvylleen muistaa tilanteet yksityiskohtaisesti. Kiva se on nähdä ne merimerkit, joilla jonkun kisan ratkaiseva käänne tapahtui ynnä muuta. Pitäisi varmaan ehdottaa, että hän veisi minut katsomaan esimerkiksi Englannin, Ranskan, Tanskan tai Italian kisojen tapahtumapaikkoja, nyt kun on päässyt tarinoinnin alkuun...

Meillä oli mukavaa 6-7,5 m/s suloisen-lämmintä vastatuulta Kihdillä. Luovilla pääsimme lähelle Kaminamin runkonopeutta, kun siksakkasimme 7-7,3 solmua ja luovikulmat pysyivät koko ajan alle 90 asteen. Kippari oli erittäin tyytyväinen tuloksiin, jotka olivat yli 100 % suorituskyvyn odotuksista. Kaminamihan on nyt vielä kesämökkitrimmeissäkin. Tässä pitääkin alkaa tarkistelemaan noita suorituskyvyn odotuksia... ne saattavat olla vähän alakantissa joillakin tuulensuunnilla. Matkalla ohitimme aiemmin lähteneet isot veneet.

Kaminami luovi näillä samoilla vesillä pari kuukautta sitten Pyytinkarin kisassa. Tuulta oli silloin reippaasti, puuskissa 15 m/s ja tiiminä kokeneita kilpapurjehtijoita - vaan eipä luovi kulkenut. Tietysti purjeiden trimmaaminen oli vaikeaa pimeässä ja vesipainolastin siirrossa oli ilmeisesti silloin ongelmaa, mutta muitakin mahdollisia selityksiä on. Ehkä me vain olemme kahdestaan huipputiimi? Hih - olen todella taitava istumaan laidalla painona ja säätämään vendoissa barduunoja!

26 luovimailin jälkeen rantauduimme Espskäriin. Nyt huomaan, että kirjoitan enää harvoin rantautumisista, koska ne ovat alkaneet sujua rutiinilla erilaisissa olosuhteissa, eikä niihin yleensä liity suuria tunteita. Karhusatamassa on tietysti poikkeuksetta vastaanottajakin; joskus niin monta, että joutuu entten-tentten-arpomaan kenelle keulaköydet heittäisi. Tänään ylitimme tällä kaudella 1000 purjehdusmailin rajapyykin. Vielä oli lämmintä istua iltapäivää takakannella ja rentoutua hyvien kirjojen ja pienen välipalan parissa.

Nämä säkkituolit ovat olleet ihan huippukivat! Ne ovat mukavat istua, kevyet siirrellä, eivätkä riko veneen kannen pintaa. Kahdesta peräkkäin ladotusta säkistä saa pehmeän loikoilupaikan. Tilaahan ne tietysti vievät, mutta meillä on koko perähytti varastona, eikä säilytys ole siten ongelma. Meillä on vielä suunnitteilla tähän samaan kalustesarjaan pienempi säkki, josta tulee tarjottimen kanssa ulkopöytä. Eivät nämä siis mitään muotovalioita ole, mutta ehkä ne kuitenkin sopivat Kaminamin sporttiseen tyyliin.

Kalat polskivat pinnassa, eikä mieheni voinut vastustaa kiusausta kuvata niitä veden alla GoProlla. Kun hän siinä sitten laski kameraa pitkän hiilikuitukepin päässä eri kohdista veden alle, tultiin minulta myöhemmin kysymään että mitä mittauksia mieheni teki vedestä. Kikatellen jouduin myöntämään, että hän kuvasi kalavideoita.

Saimme Espskärissä naapuriksemme tutun veneen kotisatamastamme. Joidenkin ihmisten kanssa tulee vaan heti luontevasti kivaa juttua. Lipunlaskun jälkeen Espskärin kolme laituria hiljenivät tyyneen iltaan.

Sadetutka oli taas oikeassa ja aamuyön sadekuurot pitivät meitä pitkään hereillä. Sunnuntaiaamun poutaantuessa kuulimme vielä ukkosen jyminää kauempana. Lähdimme väsyneinä luovimaan 8-10 m/s tuulessa kohti kotisatamaamme Ajolanrantaa. Lomaa oli vielä jäljellä kaksi viikkoa, mutta velvollisuudet vaativat parin päivän varikkopysähdystä kotona.

Heti alkumatkasta liiti ylitsemme merikotka melkein mastoamme hipoen. On se käsittämättömän kaunis ja valtava lentävä eläin! Kotkalla oli keskittynyt ja rohkea ilme, kuten meilläkin tänään, kun isot tyrskyt huuhtoivat kantta sekä Kipparin shortseja Kaminamin kulkiessa hyvää vauhtia. Ei sentään delfiinit, mutta tiiranpojat kisailivat hauskasti keulassamme kiemuroita lennellen. Luovilla sai myös helpotusta painostavaan kuuman-kosteaan säähän.

Kaminami kulkee hyvää vauhtia luovillakin, kun tuulta on vähintään 8 m/s. Meillä oli isopurjeessa yksi reivi, jolloin vendoissa ei tarvinnut säätää barduunoitakaan.

Matkalla ohitimme siksakkia luovien pari koneella suoraan ajavaa purjevenettä. Vauhtimme vaihteli 6,6-7,2 solmun välillä. Kaminamin kisakaveri Kihti TwoStar -kisoista: Stella Maria lasketteli myötätuulessa vastaan. Isot kiitokset Stella Marian kipparille näistä heinoista luovikuvista - tämä oli oikein mukava yllätys!

(Kuva: Stella Marian kippari)

(Kuva: Stella Marian kippari)

Loppumatkasta pääsimme vielä vähän sivutuuleen ja myötäiseenkin. Kotimatka (n. 25 M) taittui kolmessa ja puolessa tunnissa. Ajolanrannassa oli taas pakahduttavan kuuma - se on näitä suojaisan sataman ainoita varjopuolia. Kun vene oli kiinnitetty, kirmasin heti kahvila Aavaan hakemaan ensiapupakkaukset lämpöhalvaukseen, eli jätskit.

Loman toinen purjehdusreissumme oli siis kahdeksan yön ja 254 mailin mittainen. Se sisälsi "Åland Runt" -purjehduksen, sekä käynnin yhdessä suosikkohteessamme Isokarilla. Uusia satamia meille molemmille olivat Katanpää sekä Jomalön merikarhulaituri Ahvenanmaalla. Säät olivat tällä heinäkuun viimeisellä viikolla vielä helteiset,loppuajasta alkoi ilmaantumaan vähän sadekuuroja ja jyminöitäkin. Kaiken kaikkiaan: aivan ihana reissu, josta jää monia kultaisia muistoja ja joitain vähän jännittäviäkin hetkiä mieleen!

Mukavaa viikonloppua ja lauantaina tunnelmallista muinaistulien yötä sekä Suomen luonnon päivää kaikille!