Merenneito matkalla

Elämä yllättää - aina. En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten se tarjoaa mahdollisuusia ja maailmankuvaa avartavia pieniä seikkailuja. Joskus vaan kaikki osuu nappiin, ainakin johonkin nappiin.

Meidän piti lähteä mieheni kanssa yhdessä Englantiin katsastamaan veneen tilannetta. Tällä reissulla piti mm kokeilla simuloitua vanerimallia köksästä ja wc:stä sekä arvioida kannen jalkatukien paikkoja pitkäjalalle ja pätkäjalalle. Piti päästä itse kuvaamaan "vauvaa", joka on jo kääntynyt oikeaan asentoon: runko oikein päin. Piti myös päästä vihdoin tapamaan suuret miehet veneen suunnittelun ja rakentamisen takana, joista olen kuullut niin paljon mukavia tarinoita. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että mies lähtee yksin matkalle sinne ja takaisin.

Arvaatte varmaan, että tähän järjestelyyn on painava syy. Onon ja se on myös vähän kreisi ja hippasen hipahtavakin. Lähden ensi lauantaina yksin kolmeksi viikoksi lataamaan bio-psyko-sosiaalisia sekä sielullisia akkujani Sri Lankan pöndelle, keskelle ei mitään - sademetsän siimekseen ja Intian valtameren rannalle. Asun paikallisen "poppamiehen"¨pienessä hoitolassa, jossa nautin päivittäin yksilöllisesti ayurvedan mukaan suunniteltuja aterioita, rohtoja, öljyhierontoja, yrttikylpyjä, yrttihöyryhoitoja ym. Joogaan joka päivä rypyt suoriksi ja muistan taas olevani samaa avaruuden pölyä kuin kaikki muukin tässä maailmassa. Pulikoin meressä, teen hiljaisia kävelyretkiä, pinnistän pitkiä yöunia, ahmin valoa silmilleni ja luen jotain mukavaa. Mieheni veikkaus on, että menehdyn siellä tylsyyteen parissa päivässä. Oma veikkaukseni on, että grillaannun tai sulan parissa päivässä (vihaan hellettä).

Elämän hiljentäminen ja ns puhdistautumisriitit onnistuisivat varmaan lähempänäkin. Reissulla on kuitenkin myös toinen tarkoitus. Se on henkilökohtainen tutkimusmatka toisen kulttuurin terveyskäsitykseen ja sen myötä maailmankuvan avaratamiseen. Sri Lanka on minulle ennestään tuttu maa ja tykkäsin viimeksikin sen buddhalaispainotteisesta kulttuurista, pitkästä historiasta, monimuotoisesta luonnosta sekä kaikkia aisteja ravitsevasta ruuasta. Tällä reissulla en kierrä yhtään turistinähtävyyttä, vaan piileskelen vaatimattomissa oloissa pelkästään huilaamassa.

Kuvat ovat kymmenen vuoden takaiselta reissulta Sri Lankassa, vuosi ennen suurta järähdystä ja loiskahdusta.

Blogissa on siis odotettavissa noin kuukauden mittainen hiljainen jakso ja palailen sitten joskus venemessujen aikoihin. Reissun aikana jätetyt kommentit jäävät odottamaan hyväksyntää ja tulevat näkyviin vasta kun palaan tietokoneen äärelle. Mukavaa vuodenalkua kaikille, valoa kohti mennään täällä kotimaassakin!