Veneprojekti etenee kuin luonnonvoima

Englannissa jatkuu veneen rungon ja kannen laminointi, sekä laipioiden ja jäykisterakenteiden rakentaminen. Seuraavalle Englanninreissulle lähden itse mukaan, sillä siihen mennessä veneen rakentaja väsää vanerista wc- ja köksätiloja simuloivat rakenteet, jotta pääsemme suunnittelemaan paremmin näiden tilojen sisärakenteita. Menen siis kirjaimellisesti määräämään kaapin paikan! Samalla sovitamme kannen kiinteiden jalkatukien paikat, jotta niistä tulee sopivat sekä pitkäjalalle että pätkäjalalle. Olisi nimittäin ihan kiva pysyä kyydissä veneen kipatessakin. Meillä se takakansi tulee olemaan yhtä sileää lattiaa, ilman penkkejä tai muita rakenteita, joista saisi tukea. Itse asiassa itseäni vähän jännittääkin miten paljon joudun roikkumaan kyydissä kynnenkärjilläni tai etuhampaillani…

Kannen ulkopinta on laminoitu. Tuo liila muovi ympärillä on alipainepussi.

 

Myös rungon sisäpinta on laminoitu

 
Kuljetuspukki tilattiin myös Englannista. Jotenkin hynmyilyttää, kun babymme saa oman "kehdon": venepukki on nimittäin englanniksi "cradle".

Tavaraa tilataan vinhaa vauhtia: ranskalaiset nke:n mittaristot, kaiku, gps, fluxgatekompassi, loki ja  kaukosäädettävä gyropilotti ovat tulleet. Heloista on saatu kelvollisia tarjouksia ja seuraavaksi etsitään pesualtaita, uunia ja jääkaappia. Osan tarvikkeista hankkii suoraan veneen rakentaja, osan etsii ja kilpailuttaa mieheni. Tavaran haalinta on tarkoittanut arjessamme pieniä jokailtaisia tuumaushetkiä.

 

Akuissa taidetaan päätyä litium-ioni -akkuihin. 55 kg:n litium-ioni -akusta irtoaa 320 Ah. Vastaava kapasiteetin saamiseksi lyijyakuilla tarkoittaisi useampaa akkua ja 177 kg:n painoa. Lisäksi litium-inoni -akun saa tyhjentää 70 % saakka (lyijyakun vain 50 %) ja se myös latautuu nopeammin. Lisätietoja aiheesta löytyy VTT:n julkaisusta (2010): Veneiden uudet energiajärjestelmät.

 

Saimme syksyllä Suomen Purjehduksesta ja veneilystä tilaamamme purjenumerot ja pääsimme ”11 000 –sarjaan”. Sen jälkeen Purjeneulomo Niiniranta sai valmiiksi myrskyfokkamme ja pienemmän genaakkerimme. Myös muottiin valettu aramidi-dyneema isopurjeemme (3Di 760) on valmistunut. Enää puuttuu samalla tekniikalla valmistettava st-fokka sekä isompi genaakkeri. Niin ja genaakkerin rullalaitekin tuli juuri. Itse en ennen tätä tiennyt, että genaakkeriakin voi rullata... 
 

3Di 760 -purje (kuva: North Sails Finland)

Southern Sparsilla puuhataan parhaillaan hiilikuitutakilaamme. Maston korkeudeksi tulee 17,5 m ja koko hässäkkä pitäisi valmistuttuaan kuskata Tanskasta Englantiin. Myös köydet on hankittu ja tuo uros sitten rakastaa köysiaskartelua! Meillä on olkkarissa pieni paja, jossa hän on pleissannut skuutteja ja väsännyt ohuesta köydestä kevyitä ja veneen pintaa säästäviä sakkeleita, joilla purje kiinnitetään skuuttiköyteen. Myös taljat rakennetaan ohuista - mutta vahvoista - köysistä ja liukkaista metallirenkaista mahdollisimman keveiksi.

 

 

 

 

 

 

Siinä ne tärkeimmät tilannepäivitykset veneprojektin osalta taisivat ollakin. Yhteistyö sekä veneenrakentajan että veneensuunnittelijan kanssa on sujunut koko ajan loistavan hienosti. Yhteydenpito tapahtuu pitkälti sähköpostilla ja puhelimella, mutta aika monta reissua tuo mies joutuu tekemään paikan päällekin. On se aina jännittävä hetki, kun Englannista tulee uusia valokuvia veneen rakennusvaiheista.   

 

 



Sakkeleita - keveitä kuin enkeleitä, kieroja kuin rinkeleitä ;)