Kesälomamme katkesi muutamaan työpäivään heinäkuun lopulla, mutta lauantaina 1.8. pääsimme taas palaamaan merelle. Loman katkon hyvä puoli oli tietysti mahdollisuus siivota ja huoltaa reissussa rähjääntynyttä Kaminamia, purkaa pyykkisumaa ja kodin postisumaa, sekä täydentää veneen ruokavarastoja.
Lauantaina lähdimme matkaan pilvipoutaiseen, +17 asteiseen päivään. Reipas 7-12 m/s tuuli painoi meitä kotisatamassa laituriin, joten starttasimme kuin tykinpiipusta. Sekä isopurjeessa että fokassa oli reivi purjehtiessamme kohti Houtskäriä vasta- ja sivutuuliin. Oi sitä onnea, kun olimme taas merellä!
Matkalla keulasta lensi iso aaltoveivi-tyrsky. Reilut puoli ämpärillistä vettä lähestyi tyrskynä keulasta, kiertyi heti hytin luukun kohdalla sisään hyttiin (taisi kimmota puomista) ja päästyään sisälle kiertyi vielä määrätietoisesti kohti perähyttiä. Tämä kaikkien fysiikanlakien vastainen, demonin riivaama tyrsky kasteli muun muassa sisällä olleet Kipparin vaatteet, kengät ja tietysti myös lattiat.
Houtskärissä asetuimme merikarhusatama Lammaniin, jossa olikin jo mukavasti porukkaa. Metsä oli sinisenään mustikasta, mutta en uskaltautunut marjastamaan, sillä siellä vaanivat myös Suomen vaarallisimmat pedot: punkit. Lisäksi jokaista mustikkaa kohden tuntui olevan tusina ultraäänellä inisevää hyttystä. Laidunsin kuitenkin suuni ja sormeni mustaksi polun tuntumasta.
Koko Lammanin rantaparlamentti pysähtyi katsomaan suu ammollaan, kun nostin mieheni kevyesti ja näppärästi mastoon säätämään vantteja. Salaisuus on uudessa "mastoon nosto -jalkatuki-systeemissämme", jossa käytän vuorotellen kahta vinssiä: toisella nostan miestä kiipeilyvaljaissaan ja toisella nostan miehen jaloissa olevia jalkalenkkejä. Voimani riittävät näin helposti. Rantaparlamentin tuijottaessa taivaalle Kipparin nousua mastoon, meinasi jäädä seuraava satamaan tuleva vene vastaanottamatta. Hihkaisin herroille parikin kertaa, että tuossa olisi seuraava tulija...
Lammanissa yöpyi 12 venettä ja vastarannan Haplotin karhusatamassa 8. Kun masussa oli hyvää ruokaa, seuraavan päivän reitti suunniteltu, säätiedot silmäilty ja illan lukuhetki vietytty, oli ihana nukahtaa taas muutaman kotiyön jälkeen veneeseen.
Sunnuntaina jatkoimme matkaamme Kökarin Sandvikiin. Pilvipoutaa ja + 17 astetta oli tarjolla tällekin päivälle. Lammanissa tuuli painoi meitä vasten naapurin kylkeä ja yli poijuköyden linjamme. Teimme varoiksi vähän järjestelyjä ennen laiturista irrottautumista: kippari vei soutuveneellä toisen peräköyden tuulen puolella olevaan vapaaseen poijuun, minä siirsin kaikki fendarit suojan puolelle naapuriveneen turvaksi ja naapurit varmistivat vielä omaa kylkeään. Kun sitten starttasimme rakettiperuutuksella, emme saaneetkaan pahempaa puuskaa, joten tavallaan valmistelu oli turhaa, mutta hyvä se oli tietenkin varautua pahimpaan. Naapuriveneen pariskunta taputti meille innokkaat aplodit. Tuuli oli jo tyyntynyt 6-7 m/s kun nostimme purjeet.
Lähes koko 30 mailin matka oli luovia, joten taas sai kaivaa utsikan päällensä keskellä parasta kesää. Mutta arvatkaas mitä: ei haittaa - pääasia että on lämmin. Nämä nykyajan purjehdus- ja ulkoiluvaatteet ovat niin kevyitä ja mukavia, että ei niistä mitään vaivaa ole. Avoimilla vesillä ja tasaisessa tuulessa luoviminenkin on ihan mukavaa.
Joitain asioita oppii vain tekemällä, kokeilemalla ja näppituntumalla. Niinkin yksinkertaisessa asiassa, kuin kovassa vedossa olevan barduunan vapauttamisessa tasaisesti ja joutuisasti aallokkopompuissa on omat niksinsä, joiden herruuden saavutin tänä kesänä. Mieskään ei voi kaikkia niksejä minulle opettaa, koska minulla on toisenlaiset voimat ja kehon mittasuhteet kuin hänellä. Täytyy vain löytää itselleen parhaiten sopiva systeemi.
Näinhän se melkain aina on: Ahvenanmaalla paistaa aurinko. Pahin ruuhka oli elokuun alussa helpottanut Sandvikissakin. Yksi tuttukin oli silti paikalla ja vaihdoimme kuulumisia kesän purjehduksista.
Sandvikissa on hyvät palvelut ja mukava tunnelma. Erityisesti tykkään siitä, että keittiössä on mahdollisuus tiskata ja käyttää sähköuunia, jos haluaa vaikka leipoa jotain. Vuokrapyörillä pääsee kiertämään saarta, jos ehtii. Meillä tämä yhden yön pysähdys meni aika lailla arkitoimiin, mutta jätski-kaffeet aurinkoisella terassilla oli tietysti pakko saada.
Ennen auringonlaskua taivas tummui ja saimme 13-15 m/s puuskaista tuulta sekä muutaman sadepisaran. Yöstä tuli vähän rauhaton: jossain haukkuivat koirat pitkälle yöhön, osa veneilijöistä vietti iltaa myöhään, aallot loiskivat Kaminamin perään ja joku moottorivene kävi vielä kaahaamassa satamassa pikkutunneilla. Vähän tietysti harmitti, koska seuraavan päivänä oli edessä 50 mailin siirtyminen Maarianhaminaan. Toisaalta nämä ovat asioita, joille ei voi mitään ja niiden mukaan eletään.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille
ja tervetuloa joulukuu!
Olipa mukava lukea ja katsellla kesäisiä fiiliksiä ja tuttujakin paikkoja. Kävimme kanssa Sandvikissä, mutta sillä polkupyörällä =D.
VastaaPoistaOho, muistelin että vastasin jo sulle, mutta näköjään vain ajatuksissani....
PoistaTe kolusitte kyllä Kökarin perusteellisesti! Kiva saari se kyllä on... Pitää varmaan ensi vuonna käydä vaihteeksi jossain muissakin sen kolmesta vierassatamasta.