Lauantai oli suhteellisen synkkä, harmaa ja kalsea Halloween-päivä. Tuuli ulvoi aavemaisesti veneen takilassa. Meidän piti tehdä vain pieni purjehduslenkki ja mennä kotiin yöksi. Kesken kaiken iski kuitenkin purjehdusahneus ja päätimme sittenkin seilata vielä Houtskärin Haplotiin, vaikka vähän paleltaisikin. Ahneet saivat palkkansa. Aamupäivä oli teoriassa perjantaita lämpimämpi: +11 astetta, mutta kun koko matka oli luovia ja tuulta parhaimmillaan puuskissa 12,5 m/s, niin ainakin saimme sormemme kohmeeseen.
Lehdet olivat paikoitellen jo paenneet saariston puista.
Tuulta oli alkuun 8-10 m/s ja otimme heti alussa isopurjeeseen yhden reivin sekä vesipainotankit käyttöön.
Iltapäivällä tuuli voimistui 10-11 m/s ja puuskissa puhalsi reilut 12 m/s. Pari kertaa kävi niin, että juuri kun olimme laskeneet vesipainotankista veden alapuolelle ja aloimme tekemään vendaa saimme kunnon puuskan. Kerran kallistuimme puuskassa vendan aikana 37 asteeseen saakka. On sitä tietysti joskus enemmänkin kippailtu, mutta oli se silti siinä vendan manöövereissa ja hyytävän veden äärellä vähän jännittävää.
Meillä ei ollut fokassa enää kisojen jäljiltä reivivalmiutta, joten otimme seuraavaksi isopurjeeseen toisen reivin. Sen pystyi hoitamaan istumalaatikosta käsin, mutta saimme sitä tehdessämme taas äkäisemmän puuskan ja tyrskyjä niskaan. Untsikka ei muuten pidä vettä jos sattuu tyrskyinen keli.
Matkaa oli vain 23 mailia ja siihen kului 3 1/2 tuntia. Puolet matkasta pysyin lämpimänä. Sen jälkeen hanskat olivat märät, sormet kohmeesta kömpelöt, kasvot kylmissään ja muutenkin olisin jo kaivannut lisävaatetta. Luoviminen oli kuitenkin sen verran rankkaa, ettei siinä tullut "hyvää hetkeä" pukemiselle, syömiselle tai juomisellekaan. Tätäkö se syyspurjehdus oli viime vuonnakin?
Kun saavuimme avoimille vesille, oli jo aallokkoakin (vaikkei se koskaan kuvissa näy). Fokkaan olisi tarvittu reivi, mutta sen rakentaminen ei olisi ollut tässä kelissä kovin turvallista. Päätimme laskea purjeet ja ajaa loppumatkan koneella vasta-aallokkoon. Matka eteni koneellakin hitaasti tyrskyisessä vuoristoradassa. Isompiin aaltoihin piti himmailla vauhtia. Minä tyrsky-magneetti sain taas ne isoimmat lentovedet niskaani...
Tässä 30 sekuntia elävää kuvaa koneajosta...
Tunnin koneajon jälkeen rantauduimme Haplotiin. Taivas kirkastui, tuuli tyyntyi saarten välissä ja pääsimme satamaan kuivattelemaan vaatteitamme ja lämmittelemään kohmeisia sormiamme. Voi että miten ihana tunne oli tulla tuon loppumatkan jälkeen suojaisaan satamaan!
Sekä punkit että käärmeet ovat vielä liikkeillä ainakin täällä Turun Saaristossa - saappaat eivät ole siis turhaa varovaisuutta. Merikarhusaaret on laitettu jo talviteloilleen, eli mm. laiturikalusteet on varastoitu suojaan ja kaivovesipumput ovat pois käytöstä (mikä tarkoittaa että löylynheittovedet pitää viedä saunalle omasta veneestä).
Saarikierroksen perusteella Haplotissa oli kaikki hyvin. Viimeiset orvokit kukkivat vielä sinnikkäästi. Korvameduusat uivat kirkkaassa rantavedessä helmojaan hulmutellen kuin minikokoiset aaveet. Loistavatkohan hylkeen silmät pimeässä?
Illalla oli ulkona lämpöä +7 ja aurinko laski kello 16.37. Tuuli ulvoi mastossa ja keinutti venettä laiskasti alkuillasta. Yö menikin sitten rauhallisemmin. Ulkona oli sysipimeää - siellä ei nähnyt yhtään mitään, ei edes tähtiä tai kuuta. Näin pyhäinpäivän iltana muistelin hiljaa itsekseni elämäni tärkeimpiin ihmisiin kuuluvaa Tyyne-mummoani ja reilu vuosi sitten liian nuorena sairauteen menehtynyttä serkkuani. Ihmiselämä on liian lyhyt meillä kaikilla tuhlattavaksi. Jokainen päivä on ainutlaatuinen lahja.
Lämppäri puhalsi illalla keulapedin perukoillekin +23 asteen aloituslämmön. Yölläkin meillä oli ihan mukavat oltavat, vaikka laitoimme lämmityksen pois päältä. Aamulla kahdeksalta lämpöä oli jäljellä vielä +13 astetta ennen meripirtin aamulämmitystä. Mies oli saanut eräältä merikarhu-isäntäpariskunnalta salaisen tehtävän ja aamulla hän lähti soutuveneellä vastarannan Lammanin merikarhusatamaan hakemaan asiakirjoja.
Sunnuntaina seilasimme föhnillä kotiin. Lämmin ja kuiva föhn puhaltaa Suomeen neljä kertaa talvikauden aikana ja tänään oli yksi niistä päivistä. Tuulen voimakkuus jäi ennustettua vaisummaksi: 5,5-8 m/s ja avotuulilla oli mukava seilata. Ilmassa leijui kevyttä utua pehmentämässä maisemia. Matkalla ohitimme kaverin mökkisaaren ja sieltä tulikin saman tien puhelu ja vilkutukset laiturilta.
Sunnuntaina bongasimme merellä kolme muuta purjevenettä. Viimeisin niistä oli perjantaiyön unikaverimme Härjänmaankarilta, jonka kanssa saavuimme samaan aikaan kotisatamaan. Maisemat olivat puoli neljän aikaan näin kauniit.
Juhlistimme ensi viikonlopun isäinpäivää jo keskiviikkoiltana, samalla kun juhlimme Kipparin synttäreitä. Perjantaina lähdemme vielä merelle ja katsomme sitten sen jälkeen, olisiko jo aika pakata Kaminami talviunille Ajolanrannan ihan uuteen lämpimään halliin.
Hyvää viikonloppua ja onnittelut kaikille Isi-Kippareille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti