Reipasta menoa Maarianhaminaan

Maanantaina 3.8. jatkoimme ajoissa aamulla matkaa Sandvikista Maarianhaminaan. Siihen 50 mailiin sisältyi vähän seikkailunkin tuntua. Tuulet Maarianhaminaan olivat pääosin vastaisia ja alkuun luovimme mukavissa 5-7 m/s tuulissa. Kapeikoissa se meni jatkuvaksi vendailuiksi, mutta pääsimme purjeilla ja pysyimme hosuessamme ainakin lämpiminä.

Kapeikossa istuin mahdollismman painavana kyykyssä sivukannella barduunavinssin vieressä kuin vinssi-marakatti ja veivasin vendoissa sydän pompaten. Lämpöä oli edelleen noin 17 astetta, mikä ei ollut yhtään liikaa koko päivän jatkuneissa vasta- ja sivutuulissa.

Puolilta päivin osuimme viime vuoden tapaan taas kapeikkoon Silja Galaxyn kanssa. Ennen sitä kapeaa Angholmenin eteläpuolen poijuporttia laskimme nopeasti purjeet ja Kippari otti Kaminamin manuaaliohjaukseen. Huh mitkä keikut saimme siitä 15-20 metrin päästä ohittaneesta Galaxysta. En ole ihan varma olisinko itse pystynyt ohjaamaan vakaasti niissä vispauksissa, mutta Kippari oli ihan että ei tässä mitään. Pikkuinen 606-vene on muuten ihan ässä pyörimään karusellina laivan peräpyörteissä, Kaminami ei - höh. Ohituksen jälkeen jatkoimme taas purjeilla 4-5 m/s tuulissa ja bongasimme kolme merikotkaa leikkimässä leijaa.

Yhden aikaan Ledfjärdenillä tuuli voimistui äkkiä ja sääennusteen vastaisesti 10 m/s. Otimme siinä luoviessamme isopurjeeseen reivin. Aallokkoakin syntyi nopeasti ja takaa lähestyi Viking Line. Onneksi nyt oli hyvin tilaa ohitukselle. Kippailimme aika kovasti äkäisissä puuskissa ja mies kävi (turvavaljaissa) etukannella reivaamassa fokkaankin pienemmäksi. Vesipainolastit olivat tietysti käytössä. Aallokossa hölskytellessä vettä vuotaa koko ajan jonkin verran ulos noista possunnenän näköisistä tankkien huohotusaukoista ja joskus tankkiin onkin pumpattava lisää vettä kesken matkan. 

Vastatuuli puhisi edelleen 9-11 m/s, kun osuimme kapeikkoon ruåtsalaisveneen kanssa. Siinä siksakkasimme hengästyneinä vendaa toisen perään kallioiden ja matalikon välissä pientä ruotsalaista väistellen. Vendoja pyöritettiin sähäkästi niin tiuhaan, ettei siinä ollut mahdollista vaihtaa vesipainoa puolelta toiselle. Joka toisen halssin menimme siis todella länällään, kun meitä painoi kallelleen sekä tuuli että väärällä puolella oleva vesipaino. Tässä kohtaa oli taas hyötyä miehen vankasta ratakisakokemuksesta ja tarkoista veneenkäsittelytaidoista.

Kovaa tuulta oli kestänyt reilut puoli tuntia ja olimme edenneet 39 mailia, kun saavuimme Rödhamnenin edustalle Sundskärsfjärdenille. Aallokko hakkasi ja tuuli puhkui edelleen. Rödhamnenin satamaa on moni kehunut ja päätimme ajaella katsomaan, josko sieltä löytyisi meille vielä syvä paikka. Tilaa oli kuitenkin tällä kertaa vain reippaan tuulen puolella. Niinpä jatkoimme vielä reilut 10 mailia Maarianhaminaan. Ensi kerralla sitten Rödhamneniin...

Pian Rödhamnenin kiepsautuksen jälkeen tuuli rauhoittui 6-8 m/s - energinen rintama oli mennyt ohi. Väsyneinä ajoimme loppumatkan koneella ja bongasimme jo matkalla Maarianhaminan rännissä karhu-kamuja.

Pitkän ja vauhdikkaan päivän jälkeen onnea on esimerkiksi lonkku valoisalla ja lämpimällä Affenanmaan terassilla. Tuo tähteitä kohteliaan välimatkan päässä odottanut naakka aivasteli jatkuvasti ja mietimme mikä lintuinfluenssa sillä mahtaa olla... Vai oliko se vähän allerginen ihmisille? Yllätykseksemme ravintola Nauticalin terassi oli jo suljettu. Onneksi Länsisataman ÅSS:n ravintola palveli elokuussakin ja sieltäkin saa erinomaista ruokaa upeissa satamatunnelmissa. Päätimme heti oleilla täällä ainakin kaksi yötä ja katsoa sitten millaista säätä luvataan Ahvenanmaan kierrolle pohjoiskautta ympäri. Uusiksihan ne suunnitelmat taas menivät...

Maarianhaminan vähemmän jouluisista tunnelmista lisää ensi viikolla. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!