Perhekemut ja avaraa luontoa Haplotissa

Olin pakahtua onnesta, kun koko perhe - Kippari ja Kaminami - tuli hakemaan minua lauantaina Houtskäristä. Vaikka viikko siellä oli aivan ihana, niin katselin aina kaihoisasti ohi lipuvia veneitä ja olisin ahneuksissani halunnut olla kahdessa onnen tyyssiassa yhtä aikaa. Perinneveneet kisaavat aina Houtskär-viikoilla, siksi Namusen perässä tuli suloinen jono siirrossa olevia puupursia.

Näsbyn sataman laiturin päädyssä on useita poijuja, mutta ei ainankaan vielä lenkkejä keulan kiinnittämiseen. Sama se, hyppäsin kyytiin tavaroitteni kanssa melkein vauhdista ja tartuin saman tien pinnaan. Vasemmasta kädestäni on onneksi tullut yhtä vahva kuin mitä tämä risa oikea oli ennen.

Päätimme suunnata läheiseen merikarhusatama Haplotiin sen sijaan, että olisimme jääneet Näsbyn hulinoihin. Soittelin Äiti-Kipparille ja kuulin jo etukäteen että Saaristomerellä on monin paikoin kelmeän kylmiä ja harmaita sumualueita, joissa vuodenaikaa ei tunnista kesäksi. Kuljimme itsekin yhden seinämän reunaa, mutta onneksi reittimme väisteli sen muuten.

Haplot oli kesävyöhykkeellä - ei epäilystäkään! Laiturissa karhuherrat kilvoittelivat kuka saa ottaa meidät vastaan. Siinä ilmeni pieni probleemi poijuhaan kanssa ja jouduimme ottamaan lähestymisen uusiksi. Vähän harmitti se tyylipisteiden menetys, mutta karhuherrat paikkasivat asiaa toivottivamalla meidät lämpimästi tervetulleiksi. Herrat tiesivät jo, että minut oli poimittu mukaan Näsbystä. Hih... juorut siis kulkevat saaristossa Kaminamia nopeammin. Vastarannalla näkyy muuten toinen karhusatama: Lamman.

Kaadoimme heti juomaa janoisiin kiduksiimme ja samalla ilmoitin Äiti-Kipparille, että täällä on kesä. Äiti-Kippari ja Isi-Kippari olivat törmänneet omalla reitillään sumuun ja päättivät ottaa uuden kurssin kohti varmaa kesää - Haplotiin. Illalla olisi siis perhekemut, hauskaa!

Ennen heidän tuloaan ehdimme tehdä jalottelukierroksen ja lämmittää täytetyt letut uunissa. Olemme täysin ehdollistuneet veneen kaasuhellan tuoksuun: se tarkoittaa ruokaa kurnivaan masuun. Samalla tunsimme syvää kiitollisuutta siitä, että vihdoinkin  tuntuu kesältä. Siitä luuytimiä vihmovasta raekuuro-purjehduksesta kun oli vain kaksi viikkoa.

Kun perhevene saapui Haplotiin, siirryimme sinne istumaan iltaa. Isi-Kipparilla oli tällä kertaa pinkki teema: ensin vaaleanpunaista Cavaa ja sitten pinkkiä shottia jääpaloilla. Äiti-Kippari kattoi vielä Pandat pöytään ja kaikki olivat tyytyväisiä. Olipa mukavaa vaihtaa kuulumisia ja istua kesäiltaa kauniissa rannassa.

Lauantaisin tulee Avara Luonto, kotona telkusta ja satamassa super-3D ultimate HD:nä järjettömän laajalta 360 asteen screeniltä.

Ilta oli kaunis ja sopivan lämmin. Satama sai sylinsä melkein täyteen veneitä.  Hipsuttelimme myöhään illalla omaan veneeseen nukkumaan harvinaisen ihanat unet. Tämä se vasta on elämää!