Hupsis mitä tuulta Saaristomerellä

Sunnuntaiaamu Haplotissa oli kuin kiiltokuva kesästä. Oli aivan mahtavaa kylpeä valossa, seurata lintujen ja muiden veneiden miehistöjen aamupuuhia, laitella aamiaista ja istua kannella kaffettelemassa.

Uusi säkkituoli oli ensimmäistä kertaa kokeilussa kansituolina. Mies teki sen hiljattain purjepussista, sisäpussista ja styrox-palloista. Siinä oli hurjan mukava lötkiä kaffemukin kanssa nautiskelemassa elämästä. Kun lopulta maltoin nousta ylös hakemaan lisää kahvia sisältä...

... asettui mies siihen mukavasti tablettinsa kanssa. Nooh... olin joka tapauksessa menossa juttelemaan Äiti-Kipparin kanssa perheveneeseen.

Satama alkoi tyhjentyä karhuveneistä jo ajoissa aamupäivällä. Meillä oli aika lyhyt kotimatka edessä ja olimme puhuneet, että matkaan ei kannata lähteä liian aikaisin. Mies alkoi kuitenkin käydä levottomaksi, eikä oikein tajunnut että reippaammalla tuulella vene tosiaan kulkee suhteelliseen nopeasti. Lähdimme siis (liian aikaisin) jännittävälle poistumisväylälle Haplotista ja ylitimme hissukseen matalikon, jossa kaiku näytti lukemaa 2,20 m (Kaminamin syväys on 2,30 m), mutta babymme ui nätisti sen yli. Pitkään matalalla pysytellyt meriveden korkeus oli sunnuntaina jo normaalin tuntumassa.

Jos Saaristomeren tuulet ovat oikukkaita, niin sunnuntai oli oikein esimerkillinen päivä. Seilasimme koko päivän isolla ja fokalla, koska tuuli muuttui jatkuvasti ja iso osa matkasta oli luovia ja sivuvastaista. Useimmiten tuulta oli sellaiset 6-7 m/s, mutta laajoilla alueilla 9-13 m/s ja hiljaisimmillaan vain 4-5 m/s. Sillä mennään mitä annetaan. Kovimmat tuulet saimme heti alkumatkasta. Aallokkoakin oli avoimilla vesillä sen verran, että etukansi tuli taas pestyä merentuoksuiseksi.

Ei ainoastaan se reipas tuuli, mutta puuskaisuus... Olen ollut tällä kaudella vain vähän pinnassa ja tänään en uskaltanut. Kaksi ehjää kättä olisi ihan hyvä tämän veneen kippaillessa puuskissa. Sen sijaan uskaltauduin kippailujen aikana käymään etukannella kiristämässä fokan snörppinarua yms.

Katselimme ihaillen sitä vastaantulevaa venettä, jolla oli genaakkeri ylhäällä 13 m/s tuulessa. Siinäpä on reipas miehistö! Myöhemmin ymmärsimme, että vene tuli hiljaisemman tuulen alueelta ja kovemmat olosuhteet saattoivat tulla sille vähän yllätyksenä. Veneessä näytti olevan vain kahden hengen miehistö.

Pian meidät ohitettuaan vene kompastui tuuleen ja pyllähti melkein kuperkeikan. Miehistö sai sen ylös - hetkeksi - ja siitä genaakkeri hyökkäsi uuteen kuperkeikkaan. Se näytti luonnonvoimien ja ihmisten painiottelulta. Itselläni oli sydän kurkussa sitä seuratessani, toivottavasti tuon veneen miehistö ei säikähtänyt pahemmin...

Kun tuuli seestyi, oli taas helpompi kuvata. Kuvaan tietysti tuttuja, mutta aika paljon myös tiettyjä vieraita veneitä, joille saattaa olla joulukortteja tulossa...

Myötäisellä hain säkkituolin kannelle ja se oli oikein mukava tässäkin käytössä. Mies nikkaroi meille alkuviikosta toisen tällaisen loistavan säkin.

Kotivesillä oli maksaruoho raidoittanut hauskasti kalliot keltaisella.

Kyllä huomaa sekä vesillä että kotisatamassa, että vilkkain purjehdusseonki on juuri nyt. Ihanaa että niin moni pääsee merelle nauttimaan kesästä!

Matka Haplotista kesti alle neljä tuntia ja rantauduimme kotisatamaan jo kello 14.30. Mökötin minuutin ja Kippari oli pahoillaan. Ilmoitin että en todellakaan lähde kotisatamasta kotiin ennen kello 16. Siinä sitten laiteltiin venettä ja istuttiin limuilla ja jätskeillä kotisataman kahvila Aavassa. Onneksi on tällainen ihana kotisatama, jossa voi jatkaa vielä retkeilyä.

Onnellista viikonloppua kaikille! 

Meillä on tänään perjantaina suuntana joku pursiseuran tai merinallukoiden lähisatama.