Loman aloitus "Sikasaaressa" ja Tammossa

Yhteinen neljän viikon lomamme alkoi vihdoin! Puolet siitä on vielä heinäkuuta ja se tarkoittaa ruuhkaa satamissa, elokuun puolella alkaa varmasti jo helpottamaan. Perjantai-iltana lähdimme heti vapauden koitettua kohti pursiseuran Svinötä. Ensimmäiset puolitoista tuntia meni yhtä kylkeä luovien ja kahvitellen pikkutuulessa. Lempeä tuuli vilvoitti kotisataman pakahduttavaa hellekokemusta ja siinä pääsi jo mukavaan kesäfiilikseen.

Kun tuuli kääntyi myötäiseksi ja menetti puhtinsa, nostimme Lumikin ja pääsimme vielä etenemään hissukseen purjevoimalla 20 minuuttia. Sitten oli annettava periksi ja kuunneltava loput pari tuntia koneen hurinaa, jota säestää uuninpeltien terhakka resonointi. Noh, pääasia että pääsimme merelle! Svinö on niin iso satama, että siellä luulisi olevan tilaa myöhään illallakin...

Olimme tyytyväisiä kun saimme vielä yhdeksältä illalla paikan lahden uloimmasta laiturista, lapsiperheveneen ja nuorisoveneen välistä. Nuorisoveneessä istuttiin iltaa takakannella ja nautittiin olutta sekä savukkeita. Me ryhdyimme jo omiin iltatoimiimme.

Hankin hiljattain uudet venelakanat; samaa mallia ja pehmeän sileää percale-puuvillaa kuin aiemmat pinkki-valkoraitaisetkin. 

Ilta hänmärtyi ja ihailimme metsän taa laskevan auringonkajoa. Puolilta öin äänenvoimakkuus nousi kilvan promillejen kanssa nuorisoveneessä. Ihmettelin että he eivät olleet kirjautuneet sataman vieraskirjaan, eikä kukaan ollut merkinnyt sinne luvalla tuotua vierastakaan. Vilkaisin sitten jäsenrekisteristä että mikäs tällainen porukka mahtaa olla. Veneen nimeä ei kuitenkaan löytynyt seuran rekisteristä. Musiikin säestämä illanvietto, kaidepissa-hetkineen ym. jatkui yli kahteen saakka yöllä. Siinä ei korvatulppien teho riittänyt ja olen oppinut varovaiseksi näissä aikuisten ihmisten kasvatusasioissa, joten valvoin ja odotin.

Lyhyiden yöunien jälkeen nautimme lauantaiaamun valokylvystä ja seesteisestä tunnelmasta savuttomalla kannellamme. Nuorisoveneessä noustiin jatkamaan kaljanjuontia vasta aamupäivällä ja veneen perään löytyi silloin seuran lippukin. Ehkä se vene on sentään joskus ollut seuran jäsen...?

Noh, aamu oli mitä ihanin, mutta naureskelin, että tällä kertaa Svinö oli nimensä mukaisesti "sikasaari". Eipä ole ennen tällaista remumeininkiä koettu pursiseuran tai merikarhujen satamissa. Onneksi olen aika hyvä jättämään taakseni tällaiset elämän pienet mielipahat ja keskittymään taas käsillä olevaan parempaan hetkeen.

Teimme pitkähkön ja hikisen kävelyretken Svinön kallioilla ja annoin kesänäkymien tulvia verkkokalvoille.

Joku oli hylännyt nahkatakkinsa.

Olimme sopineet Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kanssa tapaavamme iltapäivällä Merikarhusatama Tammossa. Meillä oli matkaa sinne alle yhdeksän mailia, joten siinä tuli ihan kiire, että ehti syömään eväät matkalla. Tuulta oli 2,5-3 m/s, joten piti myös katsoa sopivan rauhallinen hetki, jolloin ruokailu olisi turvallista...

Perhevene saapui Tammon edustalle samoihin aikoihin ja rantauduimme yhtä aikaa, viereisiin paikkoihin.

Illalla hyppelimme veneemme kaiteiden yli perheveneeseen iltaa viettämään ja suunnittelemaan sunnuntain yhteistä purjehdusta. Tammon laiturinreuna tuli aika lailla täyteen jo kello 18 aikoihin: kaikkiaan sinne saapui 11 venettä. Isi-kippari ohjeisti tiivistämään oman päätymme veneiden kiinnityksiä, jotta kaikki mahtuivat. Opin että kaksi venettä / poiju on ok, mutta kolmas voi jo tuottaa hankaluuksia lähdössä tai koetella poijun kantavuutta.

Tämä oli kolmas yö Tammossa tällä kaudella, mutta sen sijainti on kyllä meille hyvä etelään seilatessa.

Vaikka päivä oli helteinen, oli illalla jo vähän koleaa auringon laskettua metsän taa. Olin ikionnellinen hiljaisista venenaapureistamme ja nukuimme ihanat unet linnunlauluissa ja pienessä liplatuksessa.