Pääsiäispurjehdus ja testausta

Kaminamin kausi on alkanut! Namunen pääsi uimaan 11.4. ja mies sai siihen mennessä lähes kaikki nikkarointihommansa valmiiksi hallin suojissa. Omalta osaltani vapauduin kuuden viikon kipsilastasta juuri pääsiäiseksi ja ranne on nyt kuntoutusvaiheessa. Tällä kertaa hoito ja toipuminen ovat edenneet suunnitelmien mukaan, vaikka työsarkaa on vielä paljon edessä. Purjehtiessa käytän vielä toiminnallista rannetukea. 

Eilen - toisena pääsiäispäivänä - meidän piti käväistä merellä vain pienellä koneajelulla. Sää oli kuin Ilmattaren lempeä halaus: +18, aurinkoa ja pehmeitä tuulenhenkäyksiä. Kaminamin pohja on puhdas, eikä sitä ole vielä varusteltu yöretkikuntoon, joten koneellakin pääsi halutessaan sellaista 8,4 solmun vauhtia.

Saimme kalibroitua lokin ja kompassit, sekä tehtyä joitain muita pikkusäätöjä. Tuuli henkäili pääosin 1-2 m/s, mutta ajoittain jopa 3 m/s. Niin... piti lähteä vaan koneajolle, mutta jos nostettaisiin edes isopurje...?

Tai no, kokeillaanko ihan pikkuisen myös uutta code zero -genoaa?  Sinnehän se sitten asennettiin - pröötin päähän rullalaitteineen - uusi 72 m2 avotuulten purjeemme. Siinä puuhastellessa huomasimme viiden kuukauden purjehdustauon vaikutukset rutiineihin. Mies sai tänään lempinimen Teräsmies, koska oli vielä niin talvi-teräs'. Itse olin vielä hassumpi, mutta periaatteessa pystyin tekemään rannetuen kanssa ihmeen monia asioita, nyt kun keli oli kesyimmillään.

Rullasimme mustan coden zeron auki ja etsiskelimme aluetta, jossa tuulisi edes vähän.

Mies sai vainun sopivasta tuulesta ja käänsimme uudelle suunnalle.

Saimme hetken verran 3-3,5 m/s tuulta ja Kaminami lähti kepeästi tuulen nopeuteen. Parhaimmillaankin vauhti jäi siis 6,9 solmuun, mutta tuulen nopeus oli ihan hyvä saavutus. Nämä onnistuneet pienet hetket jättävät upean energialatauksen pitkäksi aikaa. 

Code zerosta saattaa tulla uusi lempipurjeemme. Sillä pääsee nousemaan noin 10 astetta ylemmäs tuuleen kuin "Pandalla", eli 77 m2 sivutuulen genaakkerillamme. Toisekseen se on rullalaitteensa ansiosta kätevä saaristossa cruisaillessa; sen voi rullata auki ja kiinni aina tarpeen mukaan lyhyeksikin aikaa, tai käyttää yhdessä fokan kanssa. (Tuo valkoinen palkki code zeron takakulmassa on tarranauhaa, joka sulkee sen rullalle.)

Pienten pyrähtelyjen jälkeen tulikin taas plägää ja keskityimme nauttimaan vielä hetken meren kimmellyksestä. Ahmin meri-ilmaa, valoa ja veden solinaa niin, että alkoi väsyttää. Eväätkin oli jo syöty, joten pakkasimme purjeet pois ja suuntasimme koneella kotiin.

Tästä se lähtee... Tuntuu kuin sisällä olisi syttynyt jokin valo, jonka vain meri ja purjehdus voivat sytyttää ja joka valaisee nyt erityisellä tavallaan arkea silloinkin, kun ei ole merellä.

Sairauslomalla

Blogi jää nyt sairauslomalle ainakin pääsiäiseen saakka. Oikean ranteeni luut leikattiin uuteen järjestykseen kaksi viikkoa sitten. Itse leikkaus kuulosti linnunpöntön nikkaroinnilta sahoineen ja talttoineen, mutta onneksi ei kuitenkaan tullut pönttöä. Nyt eletään kuusiviikkoista immobilisointivaihetta. Tänään sain tikit pois ja käden iso paketti sekä kantolaite vaihtuivat toimintaterapeutin vastaanotolla keveään lastaan. Lasta mahtuu hihaan ja pääsen nyt järkevästi ulkoilemaankin. Vaikka kättä ei edelleenkään saa kiertää, eikä mitään saa kantaa tai nostella, voi sormilla kuitenkin jo vähän pitää kiinni tavaroista. Tämäkin on jo todella iso positiivinen muutos toiminnallisuudessa. Halaus kaikille toimintaterapeuteille, jotka helpottavat asiakkaidensa elämää näillä pienillä ihmeillä, joilla on suuri vaikutus arjen elämässä!

Nyt on kaikki ennen leikkausta valmistellut postaukset jo julkaistu ja takki on tyhjänä. Oikea käsi palaa lastoituksen ja pienen toipumisvaiheen jälkeen näppäimistölle ja järjestelmäkameralle joskus pääsiäisen jälkeen. Käsi ei tule kokonaan kuntoon vielä tällä ensimmäisellä leikkauksella, mutta siitä huolimatta katse suuntaa jo tulevaan purjehduskauteen. Mitäs muutakaan? Vähintäänkin istun semisti monohändinä kyydissä navigoimassa tai keräämässä dataa Kaminamusen suorituskyvystä eri olosuhteissa.

Olen muuten lisännyt tuonne yläreunaan "Kaminamin kisat" -välilehden, jonne laitan lyhyesti tietoa kisoista joihin on päätetty osallistua sekä tiivistetyn raportin kisakokemuksista. Ensi kauden suunnitelmat ovat vähän kuihtuneet, koska käteni ei tule kesäksi kisakuntoon. Purjehtimaan pitää silti päästä, joten mies ei varmaankaan kauheasti kisaa kamujensakaan kanssa, vaan keskitymme perhecruisailuun. Elän vahvassa toivossa että välilehdelle tulisi enemmän näitä huippujänniä kisamerkintöjä kaudelle 2015.

Kiitokset kaikille paranemistoivotuksista ja tsempeistä; ihmisten hyväntahtoisuus lämmittää aina sydäntä ja helpottaa turhauttavina hetkinä. Lämpimät kiitokset myös blogikamu Katinkalle "parane pian villasukista", nämä ovat ihanat namuset!

Mukavaa kevään odotusta kaikille!

Merenneidon luottotuotteet kaudella 2013 - osa 2: purjehdusvarusteet

Viime kausi oli Kaminamin ensimmäinen ja kaikki varusteemmekin olivat sen myötä uusia. Muutamat niistä osoittautuivat erityisiksi ilonaiheiksi, jotka helpottivat purjehdukseen tai rantautumiseen liittyviä toimintoja. Tässä muutama onnistunut hankinta jaettavaksi.(Tähän postaukseen ei liity yhteistyösopimuksia.)


1. Kori poijuköydelle
Tämä kevyt Ikean kori esti parissa ensimmäisessä rantautumisessa sattuneet töpit - poijuköysi pysyi korista kulkiessaan järjestyksessä. Kori painuu kasaan säilytystä varten, verkkomainen materiaali antaa märän köyden kuivua ja siinä on jopa valmiina sopiva kantolenkki vinssille kiinnittämistä varten. Joskus saa pikkurahallakin hyvää ja toimivaa.

2. Poijuhaka
Hook & Moor poijuhaka on rantautumisen kikkakeppi ja sillä onnistuu kivasti tuo lähtöä helpottavan kaksinkertaisen köysikiinnityksen (eli lenksu poijuun ja takaisin veneeseen) tekeminen poijuun.

3. Remonttihanskat
Ihastuin tällä kaudella rautakauppojen hanskatarjontaan. Nämä kämmenen puolelta kumipinnoitetut hanskat, pitävät otteessa, ovat näppärät, kuivuvat nopeasti (ja käytössä voi pitää useampia pareja), suojaavat ohutta kämmenselän ihoa auringolta ja ennen kaikkea tuntuvat mukavilta käsissä. Näitä menee muutama pari kaudessa, sillä varsinkin tuo peukalohanka kuluu rikki köysiä vyydettäessä, mutta kustannukset jäävät silti todella pieniksi. Perinteiset sormenpäättömät merkkihanskat kulkivat reissuissa mukana, mutta jäivät koko kaudeksi kassin pohjalle.

4. Navigointitabletti
Elektronisen navigoinnin voi järjestää monella tapaa. Meillä on Uusi Loisto -karttaohjelma läppärillä veneen sisällä, josta se näkyy aika hyvin luukulle, kun valitsee näkymäksi jaetun näytön, jossa toisella puolella on riittävän iso suurennos kohdasta jossa kuljetaan. Sen lisäksi meillä pyörii istumalaatikossa vedenpitävä Sony Xperia -tabletti, joka toimii toisena karttaohjelman näyttönä. Varsinkin luoviessa tabletin näyttö lisää sujuvuutta. Lisäksi siihen saadaan näkyviin tilastotietoa veneen suorituskyvystä: esim. kuinka monta prosenttia yli tai alle odotetun suorituskyvyn vene kulkee tällä hetkellä. Arvaatte varmaan kuin älyttömän kiinnostavaa se on mieheni mielestä...

Viime kaudella tabletti oli yleensä suojapussissa, jonka avulla se saatiin narulla vähän kiinni esim. vinssin ympäri. Ensi kaudeksi tabletille on tehty custom-made purjekangaskotelo, josta se saadaan tarrakiinnityksellä lätkästyä istumalaatikon seinään.

5. Oppimiskykyinen ja luotettava autopilotti
NKE:n gyropilotti - jonka olemme nimenneet Georg von Gyropilotiksi - on toiminut alun koulutusten jälkeen varsin hyvin. Alunperin hän puhui vain ranskaa, mutta mieheni opetti hänet nopeasti englanninkieliseksi ja niin kommunikaatio lähti sujumaan. Keskustelujen myötä Georgin ranskalainen tempperamentti seestyi tekemään jiipit sellaisella vauhdilla, että muu miehistö pysyi tehtävissään mukana. Yksin purjeita säätäessä jiippi tahtoo kuitenkin olla hitaimmillaankin hieman nopsa. Erityisen hyvin von Gyropiloton on toiminut luovilla, jolloin hän ohjaa tuulen apparenttikulman mukaan. Georgella on vielä kehittymisen varaa avotuulella kompassisuunnan mukaan ohjailussa. Nykyisen koulutuksensa varansa hän tuppaa vähän mutkittelemaan, eli kurssi pääsee liukumaan aika paljon sivuun, ennen kuin korjausliike tulee, mikä on hankalaa kapeilla väylillä. Gyropilotissa on valtavasti säätömahdollisuuksia, joita emme ole vielä ehtineet kokeilemaan, joten eiköhän ne loputkin hienosäädöt saada joskus tehtyä.

Kovemmassa aallokossa emme ole vielä päässeet Georgen taitoja kokeilemaan, mutta gyrotekniikan pitäisi tunnistaa veneen liikkeitä ja huomioida ne peräsimen käytössä. Tätä samaa mallia käytetään mm. Figaro II-veneissä, joilla purjehditaan isoilla merillä yksin- ja kaksinpurjehduskisoja. Ainakin tällaisten videoiden perusteella George von Gyropilotilla on potentiaalia vaikka mihin!

Kauden 2013 parhaat satamatunnelmakuvat

Kokosin jota kuinkin parhaat otokseni myös satamatunnelmista, vaikka tämä maisema- ja luontokuvien ja satamakuvien jako tuntuukin vähän keinotekoiselta. Näistä kuvista oma suosikkini on tuo numero 7: Näsbyn museolaituri. Kuva on niin rauhalinen ja jotenkin sommitelultaan aika tasapainoinen (vaikka muistankin jonkun kuvisopen joskus sanoneen, etteivät tavarat saisi katketa kuvan raunoihin). Sama kuva on näistä paras myös mieheni mielestä; häneen vetosi sen tunnelmassa vanhat puupinnat ja peilityyni merenpinta. Mikä on sinun suosikkisi?

1. Onko meillä nyt ihan oikeasti The Vene?

Kaminami oli tullut kotiin muutama viikko sitten ja vietimme nikkaroinnin lomassa ensimmäisen yön siinä kotisatamassamme. Auringon laskiessa istuimme rannassa tuijottamassa omaa venettämme ja ihmettelimme voiko se olla tottakaan, että babymme on vihdoin täällä. 

2. Haaveiluhetki kotirannassa

Ajolanranta on rauhallinen ja suojaisa lahti, jossa illat ovat lempeitä ja auringonlasku avautuu parhaaseen suuntaan. Muinaisten satamarakennusten laiturilla on mukava seurata illan laskeutumista. 

3. Vanhaa puuta
Vanhaa laiturinpäätyä auringonlaskussa Ajolanrannassa

4. Kotisatama peilityynenä
Siellä se Kaminamusemme lepää suojaisassa kotisatamassaan.

5. Oranssi auringonlasku
Edelleen kotisatamaa: heinäkuun lopun oranssi auringonlasku.

6. Högsåran punamultavaja
Perinteiset punamultavajat sinistä merta vasten ovat perisaaristolaisia.

7. Näsbyn museolaituri
Houtskärin Näsbyn vierasvenesataman vieressä sijaistee pieni museo, jonka laiturissa on perinteinen kalastajavene. Syyskuun lopulla valo alkoi väljähtyä väreistään ja tyyni päivä täydensi hiljaisuuden tyyssijan.

8. Näsbyn rantaviivaa
Lämpimänä syksynä oli vehreää syyskuun lopullakin, ruska oli vasta aluillaan.

9. Näsbyn bensa-asema
Ehkä maailman söpöin bensis?

10. Högsåran Farmor's café
Tämän kahvila-ravintolan pihapiiri on kuin Muumilaaksosta.

11. Poijut ja pilvet
Ensimmäisen yöretkemme ilta Kaminamilla Svinön laiturissa: iltavalo oli kaunis ja pilvimuodostelmat korostivat auringon viimeistä kajoa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Hylje pulahteli muutaman kerran pintaan jonkin matkaa rannasta. Istuimme veneen kannella siemailemassa kuohuviiniä vaahtokarkkien kanssa ja pakahduimme onnesta. Siniharmaa on yksi lempiväreistäni.

12. Iso lamppu ja pieni majakka
Isokarin sievä majakka vaihteeksi tästä kuvakulmasta.

Merenneidon luottotuotteet kaudella 2013 - osa 1: båthållaus

Kaminamin ensimmäisen purjehduskauden 2013 aikana huomasin olevani kroonisesti iloinen muutamista purjehdusta ja veneessä elämistä helpottavista tuotteista. Ajattelin jakaa tuota iloa teillekin, aluksi aiheesta båthållaus - eli veneessä elämiseen liittyvistä tuotteista. (Tähän postaukseen ei liity markkinointia tai yhteistyösopimuksia.)


1. Termosmukit
Nämä reilun kokoiset, tiiviisti sulkeutuvat Bodumin termosmukit pitävät hyvin kaffen tai kaakaon lämpimänä tai lounassmoothien viileänä. Keskiosan sisäkorkkia raottamalla on helppo juoda kaffeet, mutta korkin voi kiertää tietysti kokonaan irti smoothieta nauttiessa. Jos purjehtiessa tulee joku tilanne, on kansi suljettu nopeasti ja sen jälkeen ei haittaa miten päin muki pyörii veneessä. Silikonivyöte varmistaa pitävän otteen mukista. Tykkään näiden mukien designistakin, mutta merellisempiäkin värejä olisi saanut olla tarjolla.

2. Keraaminen paistinpannu ja uunivuoka
Ostin veneeseen tuliterät ruuanvalmistuastiat ja kävi tuuri, että satuin valitsemamaan nämä OBH Nordican keraamiset tuotteet. Pannu ja vuoka ovat to-del-la tarttumattomia ja liukkaita. Ne on älyttömän helppo pitää puhtaana ja niillä on ilo kokata. Pannu on jopa niin liukas, että wokkia sekoittaessa täytyy olla vähän varovainen, ettei lennä parsakaali yli laidan. Öljyä ei juuri tarvita. Uunivuoka on riittävän paksupohjainen ja tasaisesti lämpiävä, joten se pärjää hyvin kaasuliekin kanssa.

3. Miniviinipullot
Tämä vinkki ei välttämättä uppoa kovin moneen veneilevään perheeseen, mutta meillä se voimii hyvin. Minipullollisesta viiniä tulee juuri sopiva määrä - kaksi pientä lasillista - ruokaviiniä. Ei huonoa oloa, ei vahinkohumalaa - vaan juuri sopivasti.

4. Pellavaiset kylpypyyhkeet

Lapuan kankureiden Kivikko jättipyyhe on pestyä pellavaa ja niin suuri (95 x 180 cm), että siihen voi todella kääriytyä kuin lakanaan. Pellava tuntuu mukavalta iholla ja ennen kaikkea, ohut pyyhe kuivaa froteista nopeammin iltasaunan jälkeen. 

5. Suljettavat päiväpeitteet
Beditin Zipit-päiväpeitteistä olen kertonut aiemminkin. Meillä veneen sisätilat ovat avoimia ja yhtenäisiä, mutta keulapedin pitäminen siistinä helpottuu kyllä Zipiteillä. Lisäksi vetskaripäiväpeiton petaaminen tekee keulahytistä mukavan huolettoman lueskeluloungen päiväkäyttöön: peitteet pysyvät paikoillaan, eikä lakanoihin pääse naposteluruokien jämiä tai punkkeja. (Bedit on blogini yhteistyökumppani, mutta tämä maininta on ansaittu ylimääräinen kehu.)

6. Kunnollinen matkaradio
Tivolin iPAL on löytänyt radiokanavat niin paljon paremmin kuin jostain "thomas lediinistä" ostettu halpisversio, että se oli jo siltä osin hyvä ostos. Lisäksi sen äänentoisto on hyvä ja se on nätti.

7. Villasukat
Heti kun kesän lämpö hellittää on aika hipsutella iltaisin veneessä villasukissa. Villasukat ovat enemmän kuin vaatekappale. Ne ovat kuin mukillinen lämmintä kaakaota ja isoäidin halaus, joista tulee heti sisäinen hymy ja suloinen olo.

Kauden 2013 parhaat maisema- ja luontokuvat

Huomasin olevani vähän jäävi poimimaan parhaimpia viime purjehduskauden maisema- ja luontokuvista. Omat muistot ja fiilikset - "Se oli niin ihana reissu" tai "Tuuli oli silloin niin lempeä ja olimme niin onnellisia" - vaikuttavat joskus valntoihin enemmän kuin kuvan tekninen onnistuminen. Siitä huolimatta sain poimittua 12 edustajaa mereltä ja saaristosta räpsityistä otoksista. Satamakuvatukset ovat tulossa myöhemmin omana joukkonaan. Jalusta voisi olla jossain vaiheessa hyvä hankinta, sillä ne muutamat muuten aika onnistuneet yökuvat olivat enemmän tai vähemmän tärähtäneitä.

Oma suosikkini näistä on numero 1 Isokarin rantakivikko ja Kippari. Tuo hymyilevä Kippari saa aina pääni sekaisin, en pysty oikein keskittymäänkään muihin kuviin. Kipparin itse tykkää eniten kuvasta numerosta 11, syksyn seulapilvien dramatiikasta. Mikä on oma suosikksi?


1. Isokarin rantakivikko ja Kippari
Elokuiseen viikonloppuun Isokarin monimuotoisella saarella liittyy pelkästään hyviä muistoja. Jääkauden rastamat rannat ovat kirjasvetiset ja täynnä silmää kiinnostavia yksityiskohtia. Kuvan nisäkkään kasvoiltakin on aistittavissa uuden löytämisen riemu.

2. Isokarin kivet ja taivaan peili
Tässä seesteisessä tyyneydessä horisontti melkein katoaa ja tummat kivet rikkovat meren peilaavan pinnan.

3. Isokari beach
Syysaamu hiekkarannalla houkutteli uimaan

4. Brännskärin lentäjä 
Lokki liiteli taidokkaasti paikallaan reippaassa vastatuulessa syyskuisessa illassa.

5. Merimetson uimalaituri
Merimetso nousi poijun päälle kuivattelemaan siipiään Högsårassa, eikä pahastunut kameroista.

6. Högsåra sateen jälkeen
Tähän kuvaan liittyy voimakas mehevän ruohon ja sateen raikastaman ilman tuoksumuisto. Saari oli niin vihreä, puhdas ja hyväntuoksuinen. Näitä vanhoja lauta-aitoja näkee enää harvoin.

7. Subtrooppinen syksy Kasnäsissä
Syyskuinen viikonloppu oli uskomattoman lämmin, mutta luonto viestitteli muilla tavoin, että kesä on kuitenkin päättymässä - tänäkin vuonna.

8. Laiva pilvipuutarhassa
Tyyni elokuinen aamu mahdollisti laivojen kuvaamisen vain vähän potkurivoimien rikkomalla peilipinnalla.

9. Tyyni pikkumeri
Se oli kuin sininen uni - koneojamatka Vuosnaisista Isokarille supertyynenä päivänä. Silmät oikein ahmivat uskomattoman kauniita sinisen sävyjä. Merellä oli uskomattoman hiljaista ja rauhalista. Tästä kuvasta on ihan turha hakea minkäänlaista tapahtumaa, voi antaa vaan silmän levätä rauhassa sinisessä terapiassa.

10. Poijun torkut 
Poiju näyttää torkkuvan pienessä väreessä.

11. Syksyn seulapilvet
Pilvet seuloivat valoa syyskuun lopun päiväpurjehduksilla. Päivät lyhenivät, aurinko kulki yhä matalemmalla ja se vähäinenkin auringonvalo jäi usein pilvien taa. Syyspurjehduksilla oli ihan oma mukava tunnelmansa.

12. Kummitussaari
Stora ja Lilla Äggskär ovat merimetsojen stailaamat pikkusaaret, jotka näyttävät valkoisine puunrunkoineen tummien sadepilvien ja synkän meren välissä Halloween-päivän kortin maisemalta. Puihin voisi vielä lisätä kasvatusharson riekaleita liehumaan kummituksiksi.