torstai 25. elokuuta 2016

Vihdoin upeassa Örössä


Viime Lauantaina lähdimme aamulla Merikarhujen  Sänkörenistä kohti Örötä. Nostimme isopurjeen kaveriksi fokan siniselle taivaalle ja aloitimme luovin. Joku oli blingannut meren Swarovskin kristalleilla, vesi solisi veneen kulkiessa ja tuuli tuntui lempeän lämpimältä + 20 asteisessa aamussa. Hienompaa purjehduspäivää saa hakea, vaikka "hienoa" voi tietysti olla monenlaista.

 


Noin neljän tunnin matka meni fokka - code - fokka - code ja fokka - fokka -rallissa. Mutta muakavaahan se säätö oli näissä olosuhteissa.





Hiljaisella vastaisemmalla tuulella vaikutti siltä, että fokka toi yhdessä code zeron kanssa käytettynä muutaman kymmenyksen lisää vauhtia. Jos olisi oikein halunnut viritellä, olisi kuulemma pitänyt vetää fokka vielä ulkoskuuttaukseen ja alun perinkin hankkia vähän toisen mallinen fokka isopurjeen ja coden väliseen solaan. Mutta meillä riitti puuhaa, kun trimmasimme kolmea purjetta kahdestaan. Pääsimme mukavaa 7- reilun 8 solmun vauhtia tuulennopeuden ollessa suunnilleen sama.



Mielestäni purjeveneen matkanopeus aina hyvä, kun se ylittää koneajonopeuden "economy class:issä", eli taloudellisessa koneajossa. Puolivälissä matkaa sivuvastainen tuuli voimistui hetkeksi 5 - 6,5 m/s, jolloin menimme aika kallellaan hyvää vauhtia, tehden peräaaltoa kuin moottorivene. En tainnut edes malttaa katsoa mittareitta, kun tasapainoilimme tarkkaan trimmien kanssa. Keskustelimme vinssien välityksellä: mies: "Rätätätätätäää", johon minä: "Rätät-rätät." Mitäs tässä olisi 19 vuoden jälkeen on paljon muutakaan juteltavaa...



Viimeiset neljä mailia ajoimme koneella Örön sisääntuloreittiä - körökörö - siis hitaammin kuin purjeilla pääsisi. Olimme varautuneet siihen, että Örö olisi jo täynnä kello 14 aikoihin, joten meillä oli myös plan B ja jopa C. Kun saavuimme satama-alueelle, vislasi henkilökunta meille laiturilta ja osoitti paikan uloimman laiturin päätykarsinaan komennolla "perä edellä laituriin". Se oli sillä hetkellä ihan viimeisiä vapaita paikkoja, mutta näköjään hieman oli vaihtuvuutta vielä alkuillastakin. Mitäs me onnenpossut taas!

Noihin kahden veneen aisapaikkoihin on vähän hankala valmistella venettä ajoissa, kunnes tietää kummalle kyljelle ja mihin kohtaan lasketaan fendarit ihan alas sekä valmistellaan springiköysi hollille ja kummalle puolelle taas yläfendarit naapuriveneen kylkeä vasten. Kun paikka osoitetaan tai valitaan, pitää kaikki laittaa aika hösselillä.



Nautimme ankkurimaljat aurinkoisella terassilla ja törmäsimme siellä myös tuttuihin, joiden kanssa tuli jutusteltua useampaan otteeseen. Örössä kaikki on tietysti vielä uutta ja fiksun näköisesti rakennettua.




Tein äkkiä lämpimät voileivät, jotta jaksaisimme kirmata tutustumaan saareen ja voisimme siirtää illallisen reilusti myöhempään. Örön merkityt reitit vaihtelivat asfaltti- ja mukulakiviteistä hyvin raivattuihin polkuihin. Seikkailuihin houkuttavia jyrkkiä portaita ja muureja näkyi siellä täällä.




Ensimmäiseksi kävimme pienessä kaupassa, missä katseeni haki systemaattisesti vain yhtä tuoteryhmää: karkkia! Se on sokeriaddiktille pahempi juttu lähteä kiireiseltä viikolta reissuun ja huomata veneessä, että namit jäivät pakkaamatta. Karkki on paha tapa, mutta onneksi paheeni ovat kokonaisuutena aika pienet.



Örössä oli monenlaista nähtävää. Me olimme kiinnostuneimpia luontomaisemista. Osa vierailijoista kuvasi makrojen kanssa ötököitä ja kasveja. Osa tutustui linnakkeisiin ja tykkeihin jopa yksityisen oppaan kanssa. Jotkut vuokrasivat suppailulaudat tai kajakit, toiset fillarit ja urheilullisimmat juoksivat hikilenkkiä luontopoluilla. Mahtavan monimuotoinen saari siis!







Kävelimme parin tunnin lenkin ja vakuutuimme, että täällä voisi helposti viihtyä useita päiviä. Pyöräillen näkee enemmän kilometrejä, mutta kävellen tarkemmin. Pysähdyin tämän tästä ihastelemaan jotain pientä ja ihanaa: miten aurinko paistaa läpikuultavien punaherukoiden läpi, kuinka syvän vihreää sammal on kivikoissa, miten orava leikkii puissa, kuinka kauniisti kanervat punaavat nummet, miten paljon perhosia liitelee niityillä. Äänetkin olivat hienoja: sirkkojen siritystä, lintujen liverrystä, rapinaa puissa, tuulen suhinaa ja meren kohinaa.






Hiekkarannalla oli kauniit maisemat ja kesäisen lämmintä tuulenvirettä.





Vessat ovat siistit ja toimivat, mutta kiireisimmän sesongin aikaan on syytä varautua oman veneen vessan käyttöön. Satamassa on siis vain kaksi naisten vessaa ja lisäksi yksi vähän matkan päässä saunalla. WC:n yhteydessä on rannassa ulkotiskipaikka - loistavaa! Sauna oli upea, mutta suihkuja oli naistenkin puolella vain kolme ja niihin kertyi helposti jonoa. Moni ihmetteli miten veden lämpötilaa säädetään suihkun tyylikkäistä älyhanoista (se iso pyörylä pyörii molempiin suuntiin). Myös pukuhuoneessa oli syytä olla sopuisa, kun pukeuduttiin ja puunattiin ihan vieri-vieressä. Saunasta on kauniit merinäkymät ja uimalaiturikin on hieno. Vilvoitella voi joko ulkoterassilla tai tuulen suojassa lasisessa terraariossa (missä ei kuitenkaan ollut juoma-automaattia tai juoksupyörää). Saunoja on saarella useita ja ne muut ovat varattavissa yksityisvuoroihin.




Illalla yritimme katsoa vielä saunan ja ruuan jälkeen tositapahtumiin perustuvaa seikkailudraamaa Everest, mutta nukahdin kesken leffan ennen kello kymmentä. Heräsin kuitenkin jonkin ajan kuluttua siihen, että illaksi vaihtuneessa kylkinaapurissamme oltiin nautittu runsaasti alkoholia ja seurustelu takakannella kävi niin äänekkääksi, että korvatulpatkaan eivät riittäneet. Odotin ja odotin, mutta pahemmaksi meni vaan. Varttia yli puolen yön avasin luukun, hymyilin herroille ja sanoin: "Hyvää yötä". Herrat olivat niin fiksuja, että ymmärsivät vinkin ja vetäytyivät sisätiloihin - ah yörauha ja lisää unta!



Sunnuntaina jatkoimme Öröstä vielä Högsåraan, ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Pitkä viikonloppu merellä tuntuu aina kuin kokonainaiselta lomaviikolta. Kiitokset muuten kaikille lukijoille, jotka ovat tulleet kauden aikana laiturilla juttelemaan ja kannustaneet jatkamaan bloggaamista tämän alkukauden hiljaisemman jakson jälkeen. Erityisen kiva oli kuulla, että aloittelevat purjehtijat ovat hyötyneet blogista, joku on innostunut liittymään Merikarhuihin ja joku taas saanut paljon vinkkejä kivoista satamista. Saa tulla juttelmaan jatkossakin!



Ensi viikonloppuna vietetään jo muinaistulien yötä eli venetsialaisia - 
oletko valmis?


8 kommenttia:

  1. Mummeli Keski-Suomesta25. elokuuta 2016 klo 8.25

    Mahtavia kuvia ja kerronta mukaansa tempaavaa - jälleen. Löysin blogiisi Villa Idurista alkukesästä ja jokin aika sitten sain sen luettua kokonaan alusta loppuun. Tai pikemminkin lopusta alkuun :)

    Itse rakastan purjeveneitä ja ainakin oman kirjaston suurin piirtein kaikki alan kirjat on luettu. Päijännepurjehduksen lähtöä olen seurannut aina - satoi tai paistoi - silloin kun lähtö on taphtunut täältä Säynätsalon Juurikasta.

    Omaa kokemusta purjeveneessä olosta minulla ei ole - ikävä kyllä.

    Kiitos kivasta blogista ja mukavaa syksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mieltä lämmittävästä kommentistasi ja tervetuloa seuraamaan meidän meriretkiämme. Aika mahtavaa, että olet selannut blogin postaukset viiden vuoden ajalta! En itsekään oikein enää muista niitä alkuaikoja, kun opettelin kaikkea ja Kaminami oli rakenteilla.

      Ihanaa syksyä sinne Keski-Suomeenkin! Se on tuttua seutua, vietin siellä (JY:llä) useamman vuoden opintojeni vuoksi ja kävin viikonloput ja lomat yhteisessä kodissa täällä rannikolla.

      Poista
  2. Upealta näyttää ja kuulostaa!
    Tosi hienoa on myös se, että saarella on riittävästi kokoa kunnon kävely- tai pyöräilylenkkien tekemiseen. Niin koirat kuin me itsekin arvostamme sitä todella paljon :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku :)
      Kyllä nuo suuremmat saaret ovat todella mukavia, varsinkin jos niissä on mielenkiintoinen luonto. Tuolla Örössä on sekin hieno juttu, että polut ovat hyvässä kunnossa, niin ei tarvitse kahlata heinikoissa keräämässä punkkiperheitä iholleen.

      Poista
  3. Aivan mahtavia kuvia olit ottanut. Örö on todella mahtava paikka ja meidänkin pitää mennä sinne vielä joskus uudelleen. Siellä on todella tutkittavaa useammaksi kerraksi =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka :)
      Joskus voidi mennä sinne tosiaan vaikka pariksi yöksi kerrallaan ja käyttää yhden päivän pelkästään retkeilyyn. Purjehduspäivän jälkeen on aina huomattava osa päivän voimista jo käytetty.

      Poista
  4. Minähän se moottoriveneen perästä siinä Örön laiturilla kiittelin blogista. Kiitos taas tekstistä. Aika samat fiilikset jäi Öröstä. Kieltämättä siinä hiukan "nyt ne on täällä" -henkistä jännitystä oli itselläkin ilmassa kun näin Kaminamin laiturissa :) Varmaan nimittäin tullut minullakin se pari vuotta seurailtua blogia. En sinällään odottanut että koskaan osutaan samaan paikkaan kun liikumme itse pitkälti luonnnonsatamissa. Mutta kiva kyllä ihan livenä oli muutama sana vaihtaa. Varsinkin kun jotenkin tuntuu että aika samalla ajatusmaailmalla suhtaudumme veneilyyn, vaikkei me purjehtia osatakaan. Ehkä joskus blogin innoittamana vielä... Oltiin muuten se 2 yötä tuolla ja tuntui että paljon jäi vieläkin näkemättä. Uudestaan on mentävä, sekä etelä- että pohjoiskärjessä on huikeat maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva jutella :) Kuulostaa vähän siltä, että olette sielultanne luonnonsatama-purjehtijoita ;) Mutta sekä purjeveneissä että erilaisissa moottoriveneissä on varmasti puolensa. Se on aina hyvä, että löytää oman mukavan ja toimivan tapansa veneillä. Nämä meidän veneilyvedet ovat kyllä luonnoltaan niin mahtavia!

      Öröhön täytyy mennä ehdottomasti uudelleen, kiitos vinkeistä.

      Mukavaa syyskautta teille!

      Poista