Aloitin jo parissa aiemmassa postauksessa kertomaan kesälomapurjehduksistamme, jotka suuntautuivat Ruotsiin ja Ahvenanmaalle. Nyt pääsimme kuitenkin syyspurjehdusten alkuun ja olen kesän aikana luvannut niin monelle blogin lukijalle reipastua kirjoittamisessa, että siirrytäänpä ajantasaisiin tapahtumiin ja jatketaan kesäloman tarinoita sitten kauden päätyttyä.
Viime perjantaina karkasimme töistä merelle jo aamupäivällä (eihän kukaan huomannut?). Pääsimme purjehtimaan kuutisen tuntia aika uuvuttavissa olosuhteissa. Tuulta oli koko päivän aikana 6-10 m/s väliltä ja 11-12 m/s puuskat päälle. Meillä oli tietysti isopurjeessa reivi ja vesipainotankit käytössä, kun etenimme lähes koko matkan yhtä kylkeä luovia. Vain alkumatkasta ja Fagerholman kohdilla jouduimme tekemään muutaman vendan. Ohitimme alkumatkasta toisen merikarhuveneen, jolle vilkutimme innokkaasti ja josta kippari nosti meille oikein hattua. Mieheni taas ihasteli, että siinä veneessä oli purjetrimmit kohdillaan, noin niitä purjeita kuuluu käyttää. Vaikka aamupäivällä oli vielä lämpöä +20, kelmeni ilma reippaan sadekuuron myötä sekunneissa +14 asteeseen. Vastatuulen ja sateen kanssa se tuntui jo lähes marraskuulle. Nauroin silti, että onneksi sade tulee kuitenkin vetenä.
Kaitkiven paikkeilla oli kunnon vatkulituulta pääosin 9-12 m/s ja tuuli heitteli parissa sekunnissa reippaasti sekä suunnaltaan että voimakkuudeltaan. Kaminami keikkui kylkeään pyllistäen äkäisissä puuskissa, mutta puski silti päättäväisesti eteenpäin. Jotkut puuskat iskivät suoraan saaren yli "puskista", eikä niiden tuloa nähnyt merenpinnastakaan. Tiedätte miten rasittavia tällaisissa olosuhteissa seilaaminen on: jatkuvaa säätöä ja varpaillaan oloa - kuin huvipuiston laite, mutta "hupi" kestää paljon pidempään. Vinssikäsi oli hapoilla, sadevesi tippuu lipasta ja oli turha kuvitella lähtevänsä vessaan / syömään /vaatteita säätämään. Fagerholman luotsiaseman paikkeilta sentään helpotti: tuulta oli 8-10 m/s, mutta se oli luonteeltaan rauhallisempaa, puuskatkin pehmeämpiä, joten luoviminen sujui mukavasti. Avoimemmilla vesillä menimme pariinkin otteeseen yli 9 solmun vauhtia sivutuuleen (tuuli 10 m/s app 45 astetta). Saimme toisenkin sadekuuron, mutta mitäpä tuosta, kun oli hyvää tuulta. Viimeiset viitisen mailia ajoimme koneella, 9-10 m/s tuulissa luoviminen matalikkojen välissä ei väsyneenä enää innostanut. Olin kaiken lisäksi ollut edellisenä iltana esiintymässä parissa tanssinäytöksessä Turun Taiteiden yössä ja sen jälkeen meni myöhään, ennen kuin ehti nukkumaan.
Olimme olleet Merikarhusatama Sänkörenissä viimeksi toissa kesänä. Sen maisemat ovat niin upeat, että olemme kaivanneet sen länsilaiturin rauhaa ja auringonlaskuja. Tässä itärannan uusittu laituri, jolla kävelemiseen tarvitsee melkein kartan: eteen - oikealle - eteen - oikealle -eteen ja eteen. Mutta uudistus näyttää siis loistavalta.
Sateiden jälkeen ilma maistui raikkaalle, taivaalle kaartui värejä ja ilta-aurinko kuivatti märkiä kamppeitamme. Sirkat sirittivät, linnut pyrähtelivät ja meri liplatti rauhallisesti.
Söimme perjantaipizzat salaatteineen ja pökerryimme huilaamaan elokuvan ääreen. Olimme ainoat yöpyjät koko saaressa. Maisemat olivat kauniit saarikävelyllä, mutta olimme myös ainoa ravinnonlähde hyttysille. Niitä riitti, vaikka kuinka hyppeli ja vinkui.
Sänkörinen pienissä länsilaitureissa on upeat auringonlaskut ja iltavalo maalaa kalliot hehkuviksi.
Olimme edelleen yksin, aurinko oli laskenut, lippu laskettu ja voimia oli kerätty... Hmmm...
No se on perjantai ja Club Kaminami! Tänään siihen oli hyvä mahdollisuus, sillä clubimme ei häiritse ketään ja meillä on uudet diskovalotkin veneessä. Mies veti pipon takaraivolleen ja löhöili salongin soffalla dj:nä. Hänellä oli oikein kaksi "dekkiä": vuorotellen soi IPalilta Radio Novan Retro-perjantai ja kännykästä muuta retromusaa. Minä tietysti tanssin pyjamassani ja villasukissani ja Clubin anniskelualueella sai nauttia siideriä. Ilta huipentui viimeiseen hitaaseen, jolloin dj avasi kattoluukun ja ihailimme hiljaa upeaa tähtitaivasta sekä pyöreää kuutamoa.
Aamu oli lämmin (+20) ja aurinkoinen. Vesi oli tapansa mukaan kirkasta Sänkörenissä. Veneen kohdalla näki hyvin reiluun kolmen metrin syvyyteen pohjan rakkoleväpuutarhoihin, joissa meduusat hulmuttivat kellohameidensa helmoja. Sänkören on upea paikka, mutta aamulla odotukset suuntautuivat jo seuraavaan satamaan, jossa emme ole vielä käyneet: Öröhön.
Aurinkoista ja lämmintä elokuun viimeistä viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti