keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Onnelliset tähdet hukassa


Blogissa on ollut nyt hiljaista työ- ja tanssikiireiden vuoksi. Siinä vaiheessa kun on ollut aikaa, ei ole enää ollut energiaa. Nyt pohdin jo ovatko planeetat ylläni jotenkin epäsuotuisassa asennossa, kun elämä koettelee joka alueella. Vaikka selvähän se on, ettei ihan aina voi paistatella onnellisten tähtien alla.



Viime viikonloppuna olin kamalan väsynyt pitkien työreissupäivien jälkeen ja lauantai meni lähinnä elpyessä. Sunnuntaina sairastin nopean ja tehokkaan vatsataudin ja pääsin siitä maanantaiksi jaloilleni töihin sekä tanssitreeneihin. Ensi viikonloppuna pitäisi esiintyä vuoden suurimmassa tanssishowssa Helsingissä ja pian sen jälkeen on toinen iso show Turussa. Tietysti niihin treenataan niin täysillä, kuin harrastelijapohjalta töiden ohella irtoaa: noin 8 tuntia viikossa ja videoavusteiset kotitreenit päälle. Nämä ovat omalta osaltaan vuoden kohokohtia ja esiintymisreissu on paljon muutakin kuin muutama minuutti säihkettä parrasvaloissa.

Maanatai-illan treenit päättyivät siihen, että minun pohkeeni ja jonkun toisen kantapää kohtasivat toisensa kovalla voimalla bhangran tahtiin. Sen pitäisi kaiken logiikan mukaan olla tuossa koreagrafiassa mahdotonta, mutta aina se elämä yllättää. Jalka meni alta, enkä ole sen jälkeen pystynyt varaamaan siihen painoa. Linkutan nyt kepeillä, ortopedi määräsi saikkua, lepoa, kylmää, kohoa, vahvaa lääkettä ja perjantaina katsotaan tilanne uudelleen. Tanssiryhmä tekee tänään plan B:n, jossa joku muu hoitaa oikean laitahyökkääjän paikkaani koreografiassa. Itse pääsen sentään katsomoon, jos jalka ei tule sisullakaan tanssikuntoon.



Tiistaina tietokoneeni hajosi. Se oli otettu käyttöön vasta loppusyksystä, mutta ilmeisesti kryptausohjelmassa on virhe - blaablaa - en pääse käsiksi mihinkään tiedostoihin tai ohjelmiin - blaadiblaa - niitä ei todennököisesti voida ikinä palauttaa - blaablaa. Varakopion olin tehnyt edellisenä päivänä, mutta ulkoisella kovalevylläpä ei ollut sille riittävästi tilaa (siihenkin on syynsä blaablaablaa), joten taisin menettää aika paljon kuvia ja muuta mukavaa. Saa nähdä jatkuvatko postaukset Kaminamin viimeisitä lomapurjehduksista Särsöstä ja Ahvenanmaalta. Onneksi olen tallentanut kaikki työhöni liittyvät tiedostot parille tikulle joka ikinen päivä, muuten harmittaisi itkuksi saakka. Mietin että pitäisiköhän olla säännöllisesti päivitettävä ulkoinen kovalevy pelkästään valokuville ja muulle sentimentaaliselle aineistolle.



Mutta hei, olen sentään viime kierroksen lottovoittaja: neljä oikein ja 10 euroa! Se on kyllä huikeaa onnea, sillä muistan lotota vain muutaman kerran vuodessa, muina viikkoina järkeni vetoaa todennäköisyyslaskentaan. Vakavasti ottaen olen taas tavattoman kiitollinen siitä, että mieheni pähkäilee tuota tietokonehärdelliä, vaikka hermot meinaa hänelläkin mennä kaiken vapaa-ajan ohella. Toisekseen hän auttaa ihan kaikessa muussakin nyt toipilasaikanani. Ystävät, ja etenkin tanssikamut, tsemppaavat ja vinkkaavat hoitoniksejä ja töissäkin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Tanssiope kävi aamulla tuomassa omia droppejaan ja tsekkaamassa voinnin. Niin että taas kerran. asiat voisivat olla monella tapaa huonomminkin (joskin myös hieman paremmin).



Venemessut lähestyvät ja sen myötä alkavat seuraavan purjehduskauden suunnitelmat polttelemaan. Pian ei meidän perheessä ole kuin yksi asia mielessä: "venevenevenevene". Pääsen tällä kertaa messuille vasta niiden päätösviikonloppuna, koska: tanssishow (ja toivottavasti jalka on kunnossa). Onko muilla bloggaajilla vielä innostusta jonkinlaisen bloggaaja-tapaamisen kehittelyyn?



Parempaa loppuviikkoa teille!


16 kommenttia:

  1. Voi sinua! Mikä ihme siinä aina onkin, että ikävien asioiden on tapana aina kasaantua. Sinä olet kyllä niin sinnikäs sissi, että uskon, että pelkällä positiivisella tahdonvoimallasi tanssit vielä näytöksessä. Upea kuva tuo viimeinen. Bloggaritapaaminen kiinnostaisi ainakin minua. Pidän peukalot (ja varpaat) pystyssä, jotta jalkasi paranisi mitä pikimmiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä... Tällä kertaa kävi kyllä niin, että sisukaan ei riittänyt. Pohkeen liikuttelu tuntuu kuin puukolla viiltäisi. Mutta pääsempä kerrankin nauttimaan huikean spektaakkelin katsomosta.

      Voi että, olisi kyllä todella kiva tavata! Laitan asiasta ensi viikolla oman postauksensa. Katinkan kanssa juttelinkin tästä just mesessä ja näyttäisi siltä että saisimme ainakin jonkinlaisen porukan kokoon.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Jee, hienoa! Voin hoitaa järjestelyjä ja laitan tosiaan vielä asiasta oman postauksensa, jossa huhuilen muitakin liikkeelle.

      Poista
  3. No johan sinua on monilla ikävillä asioilla koeteltu. Toivottavasti jalkasi paranee pian ja pääset tanssimaan!
    Mieheni osti minulle pari vuotta sitten ulkoisen kovalevyn vain ja ainoastaan kuvia varten. En tiedä pitäisikö hankkia vielä toinenkin, ikäänkuin varmistuksen varmistukseksi? Ei kai sentään ;)
    Tapaaminen kiinnostaa kovasti. Helmikuun ainoa viikonloppuvapaani osuu messujen päätösviikonlopulle eli 20. tai 21.2. sopisivat myös minulle :)
    Oo mikä kaunotar oletkaan! Ihana kuva sinusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, se taitaa olla totta että usein nämä ikävät jutut tuppaavat kasanntumaan. Onneksi eivät sitten kuitenkaan ole tuon isompia, vaikka kaikki suunnitelmat menivätkin vähäksi aikaa uusiksi.

      Kiitti, tuo kuva on esiintymismeikissä: tukan + meikin laittoon kuluu 2 tuntia aikaa ja kokonaisuus kuorrutetaan mm. silmiin liimattavilla "tekareilla". Tämä "Bollywood-prinsessa" on näistä kahdesta mun alter egostani se nätimpi. Merenneito on usein pipo korvilla ja nenä punaisena veneen kannella ;)

      Poista
  4. Paranemista jalalle. Ja tapaaminen kiinnostaa, ei ole suunnitelmia ko viikonlopulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pia :) ja kiva jos ppääsisitte myös!
      Koitetaan varmaan ensisijaisesti järjestää tapaamista lauantaille, koska Annika pääsisi vielä silloin mukaan.

      Poista
  5. Kiva kuulla myös tanssiharrastuksestasi! Ja toivottavasti jalka paranee ja selviät näytökseen. Aika vähän on aikaa saada jalka kuntoon, mutta peukut on pystyssä!

    Ja olisi todella kiva nähdä venemessuilla bloggarikokoonpanolla. Olen päätösviikonloppuna lähdössä lauantaina Pohjanmaalle Kauha-hiihtoon (rolleyes, 9km hiihdetty tänä vuonna. Mutta haaste miiä haaste!) joten etenkin aamupäivällä vielä onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, nyt ei auttaneet kenenkään peukutkaan: kepittelen kyynärsauvoilla tämän viikon loppuun ja jään tanssishowssa vilttiketjuun. mutta toisaalta pääsen kerrankin nauttimaan koko spektaakkelin katsomosta, sekin on tosi hieno juttu!

      Koitetaan ajoittaa tapaaminen lauantain aamupäivän kaffettelun tai lounaan merkeissä. Laitan ensi viikolla asiaa vireille laajemmin, eli omana postauksenaan jos löytyisi muitakin mukaan tulijoita :)

      Poista
  6. No voi harmi, että loukkasit jalkasi, koita ottaa iisisti sen kanssa. Ja nuo koneet ovat kyllä kelmejä. Minulta on kanssa lentänyt bittitaivaaseen paljon käsiteltyjä kuvia, mutta onneksi alkuperäsiet ovat tallella kahdella eri kovalevyllä. Me ollaan tulossa kanssa viimeisenä viikonloppuna lauantaina , joten olisi tosi mukava tavata viimeinkin =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koneet tosiaan ovat itsepäisiä kelmejä, mutta niiden kanssa on elettävä ja koitettava olla vähän ovelampi. Varmaan tähdätään siis lauantaihin messuilla :)

      Poista
  7. Kyllä nyt universumi koettelee, mutta ihan varmasti nyt on paljon hyvää tulossa näiden haasteiden jälkeen. :) Tämä digiaika on kyllä niin riskaabeliakin, kun harvalla taitaa olla kuvat paperisina/ albumeissa ja sitten tekniikan pettäessä... en viitsi edes ajatella.

    Olisi tosi kiva tavata teitä blogi-ystäviä messuilla. <3 Meillä ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia, mutta tänä vuonna ainakin pariin otteeseen tullaan messuilla piipahtamaan. Tuo jälkimmäinen lauantai sopisi melko varmasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Meitä olisi jo tässä vaiheessa siis kahdeksan innokasta bloggajaa tulossa tapaamiseen viimeisenä messulauantaina:)

      Poista
  8. Voi tiedän tunteen. Vuosi sitten varmuuskopioin kaiken kuvamateriaalin ulkoiselle kovalevylle. Joka ylläripylläri meni pian siitä rikki. Sitä yritettiin ammattolaisten toimesta saada toimimaan ja pelastettua kuvamateriaalia, mutta ei onnistunut. Samoin kone hajosi samaan aikaan. Eli vaikka oli varmuuskopiot olemassa niin joskus kummatkin voivat pettää. siitä lähtien, kaiken tärkeimmän tallennan pilvipalveluun. Siellä kuvamatsku säilyy. Tsemppiä ja kivaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mihinkään ei voi luottaa! Pilvipalvelutkin ovat hyviä, mutta mun mielestä esim. Picasa hidasti oleellisesti tietokoneeni toimintaa. En ole siitä kuitenkaan täysin varma, saattoi se olla jokin muukin samanaikainen tapahtuma, mutta siltä se vahvasti vaikutti. Pitäisi varmaan perehtyä asioihin taas uudelleen, kiitos muistutuksesta :)

      Kiitos samoin, kivaa viikkoa!

      Poista