Kaminami kelluu edelleen lähtöruudussa odottamassa neuvolakäyntiä, eli tuuletonta päivää, jolloin voisimme tehdä tarvittavat mittaukset tyhjäpainolla. Viikonloppuna hytisimme taas rannassa puuhailemassa. Isi-Kippari tuli ystävällisesti vinssaamaan mieheni mastoon. Ei auttanut vanttien mittojen kuvaaminen viime syksynä ja niiden mukaan säätäminen, kun mastoon tehtiin muita muutoksia.
Se pariin kertaan leikattu oikea ranteeni on nyt huonommassa kunnossa kuin esimerkiksi viime syksynä. Pysyvä vamma siihen jää, mutta nyt mietitään kannattaako sitä vielä yrittää kertaalleen leikata vai ei. Eli normaalia vinssausvoimaa siinä ei ole, mutta onneksi oli taas kultainen Isi-Kippari auttelemassa.
Viikonloppuna siis säädimme mastoa, virittelimme sähköjä, tutkimme uutta mittaria, jatkoimme siivouksia, ideoimme ja nakersimme kylmää suklaata kuin sapelihammasoravat jääkauden lämmössä. Yritän suosia luontoystävällisiä pesuaineita Kaminamin puunaamisessa. Huomasitteko muuten, että loistavan ruokablogin "Chocochilin" Elina vertaili hiljattain ekologisia astianpesuaineita? Postaus löytyy tästä linkistä: Testissä ekologiset astianpesuaineet - Chocochili
Vihreä viiri nostettiin jo saalinkiin tuulettumaan, vaikka purjeetkaan eivät ole vielä paikallaan. Tänä viikonloppuna Ajolasta lähti ainakin kolme urheaa karhuvenettä taas yöretkille.
Tällä viikolla yritämme kytätä tuuletonta hetkeä, jos pääsismme vaikka joku varhaisaamu tyhjentämään Kaminamin vähät tavarat ja tekemään mittaukset. Sitten sen saisi varustella purjehduskuntoon ja odotella sormet ristissä ja merituulen muisto kuonossa sopivaa kauden ensipurjehdussäätä.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikkille!
Oi, kyllä namunen näyttää vaan niin hyvältä! Tuon veneen kyllä tunnistaa helpostu satamassa, jos yhtäaikaa osutaan. Meillä ollaan kanssa jo hommat aloitettu ja varmasti viimeistään heti alkuviikosta ensiviikolla vesille, sillä vappuna olisi tarkoitus tehdä ensimmäinen retki. Harmittaa se sinun käsi, todella ikävää! Pysyvä vamma ei kuullosta ollenkaan kivalta.
VastaaPoistaSmurffinvärisellä veneellä on tosiaan vaikea mennä huomaamattomasti mihinkään :D
PoistaTässä iässä melkein jokaisella on jo joku elämän kolhu, minulla se on tuo ranne. On se nyt sentään parempi kuin ennen leikkauksia, mutta ei edelleen kestä normaalissa arkikäytössä kipeytymättä.
Vappuveneretki kuulostaa ihanalta suunnitelmalta! Toivotaan kaunista ja lämpöistä veneilysäätä vapuksi.
Kurja kuulla tuosta ranteestasi. Toivotaan parasta sen suhteen. Itse en ole vielä päässyt keväthuolloissa alkuun. Odottelen mukavampia kelejä niin on kivempi puuhata veneen parissa. Ja ei tuota vilukissaperhettäkään noihin kylmiin vesiin vielä mukaan saisi.
VastaaPoistaMiehesi varmaan tietää onko noiden veneviirien kiinnityskohdasta saalinkeihin jotain mittasääntöä (puoliväli tms.). Yritin googlata mutta en löytänyt. Pystytkö kysymään?
Kiitoksia toivotteluista Marko :) Ei siis edelleenkään kannata liukastua ranne edellä laiturilla, tai missään muuallakaan.
PoistaVarmaan ihan viisasta vähän odotella säiden lämpenemistä. Syksy on muutenkin mielestäni mukavampi aika venyttää kautta kuin kevät.
Kysyin tuota viirinarujen kiinnityksen optimaalista sijaintia, niin ei ollut miehelläni tiedossa, että siihen olisi olemassa mitään suosituksia.
Tuo ranteella vastaan ottaminen on niin luontainen reaktio, että siitä poisoppiminen on varsin työlästä. Itse olen harjoitellut ukemin tekoa kerran jos toisenkin ja nyt liukkaana talvena tuli pari kertaa kaaduttua. Kumpikaan kaatuminen ei kyllä ukemilta näyttänyt. Sen verran nopeasti lähti jalat alta. Yhdessä liukastumisessa keho haki vaistomaisesti tasapainon käsien kautta niin, että löin sormet sivulla olleen puun runkoon. Nimettömän nivel vaurioitui niin, että kihlasormus ei enää mene sormeen. Mutta pikkujuttu sun ranteeseen verrattuna.
PoistaOlen ihan samaa mieltä tuosta syksystä. Kiitokset että kysyit mieheltäsi. Pitää vaan mallailla sopivaa kohtaa. Ihme että veneestäni nuo puuttuvat. Ikää kuitenkin jo jonkin verran.
Ai kamala, sormussormi! Toisaalta toiminnallisesti peukalo sekä etu- ja keskisormi ovat tärkeimpiä erilaisissa otteissa - että olisi voinut sattua pahemminkin. Itselläni tuli nuorempana luonnostaan tuo ukemi ja olen jonkun kerran onnekkaasti kaatunut kierähtäen. Ehkä osittain siksi rikoin luitani vasta nyt keski-ikäisenä, kun budolajin harrastamiseen oli tullut enemmän etäisyyttä. Ja onhan se joskus vaan tuurista kiinni.
PoistaKaminamin viirinarut lähtevät noin 1/3 saalingin mitan päästä saalingin päädystä. Mastontekijä oli sen siihen laittanut, eikä meillä ole tarkempaa tietoa miksi juuri siihen kohtaan tai onko sillä merkitystä. Eihän noissa viirinaruissa kuienkaan ole kovaa vetoa... että ehkä se on enemmän esteettisellä silmällä mallailua?
Kiitos paljon ekologiset astianpesuaineet -linkistä :)! Kurja kuulla ranteestasi, toivottavasti saat sen parhaimpaan mahdolliseen kuntoon. (Voisiko akupunktiosta olla apua, olen kuullut paljon hyviä kokemuksia ja saanut niitä itsekin. Toki kaikeenhan silläkään ei pysty vaikuttamaan, joten riippuu toki vaivasta.) Joka tapauksessa kiva kun palasit blogitauoltasi, kiva lukea taas postauksiasi! :)
VastaaPoista/Juulia
Kiitti Julia :)
VastaaPoistaLuulen että tähän rannevammaan auttaa joko kirurgin veitsi tai sopeutuminen, eli kompensaatiokeinojen kehitteleminen erilaisiin toimintoihin. Akupunktiosta on minullakin hyviä k kokemuksia toisen tyyppiseen vaivaan :)