Masto paikalleen - vaikka sitten sormet kohmeessa

Kaminami sai tänään maston selkäänsä, joten tervetuloa purjehdussäät! Kippari ja Ajolan telakkamiehet asensivat maston kätevästi aamulla, sään helliessä +2 asteen lämmöllä. Sillä aikaa minä kuuntelin rentouttavaa musiikkia kauneushoitolassa. Eilen illalla kävimme kuitenkin yhdessä kokoamassa maston valmiiksi. Siihen vierähti kolmisen tuntia, mutta olipa mahtavaa ettei illalla ollut kauhean kylmä ja valoa riitti kivasti iltayhdeksään. Maston kokoamisessa ja purkamisessa on aina hommia myös assistentille, joka ei vielä kauheasti osaa. Olen kuitenkin kehittymässä vähän omatoimisemmaksi tässäkin hommassa.

Hiilikuituinen mattamustaksi maalattu masto, samoin kuin puomi ja saalingit, suojattiin talvisäilytyksessä tällaisilla huopapusseilla. Ne pysyvät näin siistimpinä ja samalla pussit lievittävät Ajolan telakkamiesten stressiä siitä, että mastoomme tulisi naarmu. Kaminamin hiilikuituiset vantit varastoitiin talvella halkaisijaltaan noin 1,5 metrin kiepillä. Onneksi niitä saa sentään vähän taivutella. Kaikki vanttien päät, mittari ja muu tilpehööri suojattiin talveksi ja siirtoja varten kelmulla.

Masto on niin kevyt (ilman köysiä noin 70 kg), että olemme joskus liikutelleet sitä kahdestaankin nokkakärryn kanssa. Ajolassa sitä ei ole tarvinnut itse siirrellä - masto odotti meitä nostopaikalla. Siitä oli muuten nyt paljon hyötyä, että kuvasimme syksyllä veneen noston yhteydessä kaikki vanttien säädöt. Nyt ne oli helpompi saada kohdilleen ja viritellä vähän siihen suuntaan, mihin Kippari oli suunnitellut.

Eilisillan aikana tuli vähän vuolaampaa haavaa sormeen ja kynsiä katkesi (kynsiviila olisi ollut kiva ylläri), mutta hampaat pystyivät sentään ehjinä vaikka haukkasimme veneessä temperoiduista suklaapatukoista. 

Siitäkin huolimatta että itaisin usein vähän väsyttää, oli kiva tehdä venehommia yhdessä. Tämä on meidän yhteinen juttu ja niin tärkeä, että kodin remontointi taitaa taas siirtyä jonnekkin purjehduskauden jälkeiseen elämään... Eihän tuo Kippari taas näe eikä kuule mitään muuta kuin veneeseen liittyviä asioita. Eli kotonakin kannattaa käskyttää esimerkiksi näin: "Muru... Mitens toi VENE... Ei kun siis veisitkö roskat ulos?"

Pian jatkamme takilan tarkemmalla sädöllä ja purjeiden paikalleen laitolla. Sitä ennen Kaminamilla on vähän neuvola-juttuja: Kippari hauaa vielä tarkistaa sen kellunta-asennon tyhänä ja siihen tarvitaan tyyni päivä.