lauantai 26. heinäkuuta 2014

Luontoelämyksiä ja hernesoppaa Sänkörenissä


Maanataina matkamme jatkui Kasnäsistä länteen kohti merikarhusatama Sänköreniä, jossa emme olleet käyneet aiemmin perheveneelläkään. Tyynelle merelle, polttavan auringon alle muodostui konettajien karavaani. Kasnäsissä syöty "aamupalan jälkiruoka -jätski" ei kauan viilentänyt.



Kun puolitoista tuntia oli pöristelty, saimme vih-doin kevyttä 2-3,5 m/s tuulta ja vieläpä sopivasti sivulta code zero -purjeellemme. Kuten näkyy... sinilevälautat raidoittavat merta....



Codella saavutimme tuulennopeuden ja ajoittain pääsimme taas siihen hyvään "vauhti luo lisää vauhtia -oravanpyörään", jolloin Kaminami ui tuulta nopeammin kiinni isompia veneitä. Kippari myhäili tyytyväisenä: "Tämä on juurikin se syy, miksi paatissa pitää olla code!" Code toi myös helpotusta helteeseen: sukelsin vilvoittavaan ilmavirtaan ja hakeuduin purjeen luomaan varjoon sivukannelle.



Siinä oli vähän merirosvotunnelma: liidimme mustilla purjeilla kiinni toisia veneitä ja heti kun seuraava vene oli kantaman päässä tulitin sitä kameralla. Taas on kuvia tulossa joulukortteina monelle kipparille. Hykertelin tyytyväisenä jokaisesta onnistuneesta otoksesta. Saimme liidellä äänettömästi purjeilla kaksi tuntia, eli lähes puolet koko 29 mailin matkasta.



Loppumatkasta tuuli loppui ja veneet rikoivat meren peilipintaa perävanoillaan.



Sänkörenissä on laiturit saaren molemmin puolin. Aiemmin saapunut karhuherra teki vaikeita päätöksiä saaren laella: kumman veneen hän auttaisi rantaan, meidät "takapihalle" vai toisen veneen "etupihalle". Avun saivat tällä kertaa etupihan seniorit, ihan hyvä. Ajoin helposti rantaan, kun oli tyyntä ja menimme hissukseen Kaminamille uuteen laituriin. Levälauttojen pistävä haju ärsytti sieraimissa. Illan mittaan veneen kannelle kertyi tiheään erilaisia kuolleita hyönteisiä. Pökertyivätkö ne kuumuuteen vai saivatko ne myrkytyksen? Päätimme kuitenkin jäädä, sillä Sänkörenin lahti on kaunis ja ruuhkakautena emme halunnet lähteä enää etsimään vapaita ja syviä satamapaikkoja muualta. Toisella puolella satamaa kävi yksi vene, joka poistui melkein saman tien.



Sänköreniin jäi yöpymään kaksi venettä saaren kummallekin puolelle. "Etupihan" laituria leimaa saaristolaistunnelma vastarannan punamultamökkeineen. "Takapihan" laiturit ovat enemmän luontomaisemien äärellä, mutta myös hieman vaikeakulkuiset jyrkkine kallioineen.




Iltapäivällä lämpömittari näytti varjossa + 27 astetta ja tuulta ei ollut henkäystäkään. Hiki valui noroina jokaisesta ihohuokosesta. Saaren tiheäkasvuisessa osassa, jossa sauna ja vessa sijaitsevat, parveili agressiivisia paarmoja ja hyttysiä. Tiedätte varmaan tunteen... siinä ei kaipaisi muuta kuin pulahdusta viileään veteen. Vesi oli kuitenkin sakeaa hernesoppaa. Tässä karhusatamassa ei ole kaivovettä, joten meriveden pilaantuminen vaikutti myös saunomiseen.



Haju ärsytti hengitysteitä ja illan mittaan sain tietyntyyppisen päänsäryn. Sellaisen jonka saa esimerkiksi jouduttuaan hengittämään savuista ilmaa. En usko sinilevän hajujenkaan olevan terveellisiä ja juotuna jo 2 dl tuota mönjää riittää tappamaan ihmisen.



Maisemat olivat kuitenkin kauniit ja meillä oli rohkeita lintu-naapureita, joiden puuhia oli mukava seurata.






Mies tahtoi oluen, koska ei kuulemma päässyt ilman sitä kunnolla sisään kirjansa sielunmaailmaan. Päivälliseksi laitoin näppärää ja maistuvaa veneruokaa  - avokaadopastaa. Kun vatsa kurni vielä illalla, paistoin lettuja ja kävimme läpi molempien parhaat lettumuistot lapsuudesta.





Sänkörenissä on upeat iltamaisemat. Kuvasimme niitä vielä yömyöhäänkin. Haluan ilman muuta tänne vielä uudestaankin, kunhan levätilanne helpottaa.



"Siiviläpilvien" kauneutta on vaikea vangita, koska valo elää niissä sellaisella herkkyydellä, jota kamera ei ilmaise.




Naapurimme kansanvene uinui pinkissä meressä.



GoProlla pääsi kuvaamaan peilaavaa veden pintaa pitkin...




Mukavaa viikonloppua kaikille! 

6 kommenttia:

  1. Eikä, tuo leväpuuro on ihan jotain järkyttävää. Näytti jo parina vuonna siltä, että tältä säästyttäisiin :(((. Tulimme juuri niiiiin kirkasvetiseltä rannikolta, että varmaan järkytymme oman lahtemme tilaa tänään, kun sinne asti taas pääsemme. Kyllä se on niin sääli...

    Aivan mahtavista tunnelmista olette silti päässeet nauttimaan. Upeat kuvat. Ja näillä kevyillä säillä osaa varmasti arvostaa, että on tullut hankittua kesämökkiveneen sijaan purjevene, jonka ensimmäinen tarkoitus on purjehtia ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... sääli kaunista mertamme. Toivottavasti kotilahtenne on säästynyt pahimmilta lautoilta.

      Juuri hiljaisilla tuulilla tuo kevyt ja isopurjeinen Namunen on tosiaan parhaimmillaan olosuhteisiin nähden. "Kamilla" on aina ne kaksi puolta: suojeleva ja lempeä (kesämökki) sekä agressiivinen ja voimakas (vauhtivene). Molemmat puolet ovat melkein ytä tärkeitä.

      Poista
  2. Helteistä iltapäivää! Kohtasimme eilen "vesitse"... Nyt kun luin blogiasi saatoin ehkä hiukka järkyttyä, siis Namusen miehistö ei osaa uida, hopi hopi opppimaan. Saaristomeren vallitsevasta merilevästä tulee tehdä kansalaisaloite, aloita sinä............

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi,
      Meillä on ihan aina pelastusliivit veneessä. Uimataidon hankkiminen ja ylläpitäminen on vähän hankalaa käytännössä, kun kloorivedestä seuraa joka kerta nahanluonti. Kyllähän me molemmat osaamme vähän uida, mutta se ei täytä virallisia uimataidon kriteerejä.

      Tuo Itämeren tila on mielestäni ennen kaikkea ulkopoliittinen issue... Ei taida olla meikäläisen heiniä. Toivottavasti jotain alkaa tapahtua ennen kuin on myöhäistä :/

      Poista
  3. Näyttää aivan ihanalta paikalta ja kuvat olivat jälleen upeita. Varsinkin se tiiran yläpuolella oleva kallio, todella mahtava! Tuo sinilevä on ollut tänäkesänä todellinen riesa. En ole ikinä nähnyt sellaisia lauttja kuin mitä näimme kun lähdimme Hiidenmaalta kohtai mannerta. Todella surullinen näky. Hesarissa kerrottiinkin, että näin paha tilanne on ollut viimeksi vuonna 2000.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka, arvasin että kivifanina tykkäisit noista kallioista. Ne ovat kyllä uskomattomat! Voin kuvitella miten ne ovat joskus muotoutuneet aikana, jolloin Suomessakin oli tulivuoria.

      Tuo levätilanne on kyllä pahin pitkään aikaan, kaikki veneilijät puhuvat siitä joka paikassa... Surullista tosiaan.

      Poista