torstai 24. heinäkuuta 2014

Silkkihääpäivää yllätyssatamassa


Sunnuntaina vietimme 12. eli silkkihääpäiväämme ja samalla 18 vuoden yhteiseloa. Niin että mihin tämä aika oikein menee ja mistä sitä tulee? Äiti-Kipparilla ja Isi-Kipparilla on käyttöoikeus erääseen ulkosaariston yksityiseen saareen, jossa on kaunis laguuni ja omaa rauhaa. Olemme käyneet siellä monena vuonna perheveneellä ja rakastan sitä paikkaa! Olimme suunnitelleet purjehtivamme sinne perhe-eskaaderina seuraavaksi yöksi. Annoimme senioreille puoli tuntia etumatkaa, ennen kuin starttasimme Tammosta. Aika pian nostimme taivaan täyteen purjetta ja pääsimme etenemään sillä hyvää vauhtia hiljaisessa myötätuulessa.



Jouduimme vähän leikkaamaan täysmyötäistä tuulta ja minä ohjasin jiipit. Muuten annoimme Georg von Gyropilotin ohjata apparenttituulen mukaan ja mies skuuttasi Lumikkia.



Pääsimme ohittelemaankin ja samalla opin joitain juttuja seuraamalla toisten veneiden toimintaa mieheni selostuksen säestämänä.



Sandön hiekkasärkkä on Saaristomeren ihme. Se jatkuu aivan siitä varoittavalle itäviitalle saakka ja heti viitan toisella puolella meillä oli 28m syvää.



Tuuli ryhtyi tanssittamaan meitä pillinsä mukaan ja hosuttuamme siinä riittävästi yhtä sun toista aloimme lopulta vaan nauramaan. Ensin tuli plägää ja mies oli jo laskemassa spinnusukkaa alas - mutta sitten saimmekin kuin tyhjästä 6 m/s puuskan ja kiidimme saman tien 7,4 solmun vauhtia. Sen jälkeen tuli oikeasti plägä ja vaihdoimme genaakkerin fokkaan, sillä hento tuuli puhalsi seuraavaksi sivuvastaisena. Kauempana seniorit seilasivat samaan suuntaan, mutta eri halssilla ja komeasti kallellaan, eli siellä tuuli mukavasti ja eri suunnasta. Tunnin kuluttua tuuli pyöri niin, että aina kuin teimme vendan, kääntyi tuuli mukanamme täysvastaiseksi. Ei siinä voinut kuin nauraa pyöriessään kevyen tuulen mukana melkein ympyrää pääsemättä mihinkään. Harkitsin jo yhden samppanjapullon uhraamista Poseidonille.



Onneksi puhelin soi ja Äiti-Kippari ilmoitti, että hekin luovuttavat nyt. Laskimme purjeet ja ajoimme loppumatkan koneilla peräkanaa. Satamaan sisäänajo on erittäin tarkkaa pitkää, mutkaista ja hyvin kapeaa väylää pitkin, jossa on mm. vedenalaisia riuttoja. Perheveneessä on aavistuksen pienempi syväys kuin Kaminamin 2,3 m, joten se meni edeltä tutulla rutiinilla. Etenimme hyvin hiljaa ja tarkat käännökset olivat aikamoista pyörähtelyä.



Sisäänajoa vaikeutti se, että ulkosaariston vedet olivat laajojen levälauttojen peittämiä. Yleensä laguunille ajettaessa joku tähystää aina keulasta, mutta nyt veteen ei nähnyt. Jossain kohtaa reitti kävi niin tukalaksi, että päätimme jättää tanssin kesken ja peruuttaa Kaminamin ulos. Seniorit jatkoivat vielä laguunille, mutta hekin tulivat sieltä pian pois: kaunis salainen laguunimme kun haisi levän vuoksi aivan kammottavalle. Niin surullista! Kirosin hiljaa itsekseni sekä helteet, että itä-naapurimme massajätepäästöt yhteiseen mereemme, mutta kokosin taas itseni ja keskityin tähän hetkeen.




Meillä ei ollut suunnitelmaa B, joten vedimme hatusta jotain tuttua ja helppoa: suuntasimme Kasnäsiin. Tarvitsisimme joka tapauksessa viimeistään seuraavana päivänä varikkopysähdyksen. Päätöksen myötä väylämme erkanivat Seniori-Kippareiden kanssa. Kasnäsin vesilläkin oli sinilevää, mutta vähemmän. Asteikolla: normaali, raparperisoppa, hernesoppa - se oli laihaa raparperisoppaa, eikä haju hyökännyt ylle. Pieneen sadekuuron saimme siellä aluksi niskaamme, mutta kirkastuihan se taivas siitä taas myöhemmin.




Meikä-Merenneito ajoi kyllä taas ihan hienosti ulkolaituriin aallokossakin. Skoolasimme sille ja alustavasti jo juhlapäivällekin  kylmää Belliniä. Muitakin herkkuja oli illaksi varattu ja ilman Äiti-Kipparia ja Isi-Kipparia niitä oli nyt tuplaten. Myös suloisia paketteja vaihdettiin.




Kasnäsissä mennään tietysti aina kylpylään. Me uimataidottomat teemme pientä vesijumppaa terapia-altaassa lapsiperheiden seurassa. Kukaan ei varmasti luullut minua merenneidoksi, kun uida räpistelin pärskien ja puuskuttaen maksimatkani: noin 20 metriä aikuisten altaassa. Olin kiitollinen, ettei uimavalvoja tullut pelastamaan kesken harjoitukseni. Onneksi on olemassa kevyet ja mukavat pelastusliivit ja ne ovat aina myös päällä veneessä.



Meillä oli ihanat fiksut ja hiljaiset moottorivene-naapurit ja nautimme illasta hissukseen omassa veneessämme. Yksi loman hienoimpia juttuja on mahdollisuus olla yhdessä 24/7.



4 kommenttia:

  1. Onnelista silkkihääpäivää näin jälkikäteen =)
    Tuo Sandön on yksi suosikkisaaristani, harmi vain, että se on meistä katsottuna sen verran kaukana ettei tänä kesänä taideta sinne keritä. Jos kiinnostaa, niin Sandön:sta löytyy pieni juttu tuolta http://lakeatsea.blogspot.fi/search/label/Sand%C3%B6n

    Ja toi sinilevähomma on järkyttävää ja surullista =/
    2011 on edellinen omakohtainen kohtaaminen tuollaisen puuron kanssa. Jotenkin olin ajatellut, että nuo ajat ovat takanapäin. Toivottavasti tuo on vain hetkittäinen lämpöaallosta johtuva ilmiö, peukut pystyyn siis! Ja toivottavasti eräs suuri saastuttaja heräisi asiaan, mutta eipä taida levälautat yltää Suomenlahden pohjukkaan, joten vähän epäilen, että tässäkin noudattavat poissa silmistä, poissa mielestä -meininkiä. Kauniisti sanottuna, todella hölmöä!
    Onneksi tuo ei kuitenkaan veneilyä estä, joten nauttikaamme kaikista muista kauniista asioista joita veneily ja meri meille tarjoaa=D

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Myy :)

    Sandö näyttää ihanalle ja upeat auringonlaskut olette siellä kuvanneet! Olen samaa mieltä näistä iltamaisemista: ne ovat tosiaan multitabsia sielulle. Meillä tuo Kaminamin syväys (2,3 m) + kumiveneettömyys rajoittaa joihinkin paikkohin pääsemistä, mutta onneksi kivoja saaria riittää silti yllin kyllin.

    Sinilevä ei onneksi estä veneilyä, mutta uimista se rajoittaa niillä, jotka ovat uimareita ja toisekseen suurina lauttoina sinilevä aiheuttaa joillekin (kuten itselleni) oireita hengitysteiden kautta. Onneksi tuo kukinta tulee aikanaan rauhoittumaan, se on selvä... viimeistään marraskuussa ;)

    VastaaPoista
  3. Onnea vielä täältäkin käsin teidän hääpäivälle! Tuo sinun leväaseteikko (ne eri sopat) olivat hauskat, repesin ihan täysillä =D. Kasnäsissä on tosi kiva kylpylä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka :)

      Kiva jos leväasteikosta oli iloa!

      Poista