Kesäpäivä merellä - kohti Hummelskäriä

Kesäpäivä oli kuin pastellinsävyinen unelma, kun lähdimme ennen puolta päivää Espskäristä kohti toista merikarhusatamaa: Hummelskäriä. Matkaa ulkosaaristoon oli reilut 36 mailia, eli noin kuusi tuntia. Heti alkumatkasta ilahduin, kun sain kuvattua tuttujemme hiljattain hankkiman veneen seilaamassa virsikirjalla vastaan. Perhe on reissanut vuosikausia moottorimatkaveneellään ympäri Itämerta ja vaihtoi nyt purjeveneeseen, eikä ole katunut. Olen todella iloinen heidän puolestaan.

Luoviminenkin maistui jo kesälle - tuuli oli lämmin ja puuskat jäivät maltillisiksi, 8-9 m/s. Tosin ei tullut itätuulta, kuten luvattiin, joten luovia tuli reitille odotettua enemmän. Eihän siinä ollut minnekään kiire. Oikein ahmin niitä syötävän söpöjä maisemia.

Iltapäivällä taivas meni pilveen, mutta toisaalta saimme nostaa code zeron ylös ja taas hymyilytti vähän tavallistakin enemmän. Mies meni "kiertelemään tiluksiaan" ja tarkkaili purjeiden muotoa.

GoPro-kamera viritettiin hiilikuitukepin nokkaan ja kuvausharjoittelu alkoi. Still-kuvienkin ottaminen on sen kanssa monella tapaa erilaista kuin tavallisilla kameroilla. Esimerkiksi kuvauskulmia kalansilmä-objektiivilla täytyy alkuun vähän testailla. Ensimmäisen kokeilun kuvista meni iso osa pilalle sen vuoksi, etten muistanut pyyhkiä välillä vesiroiskeita kamerasta. Seuraavana päivänä sujui jo paremmin.

Jotain pientä vastoinkäymistäkin oli. Sisällä käydessäni huomasin keittiön hanan vesipumpun surisevan tyhjää. Todennäköisesti joko GoPron keppi tai coden pitkä purjepussi oli siirtojen aikana tönäissyt hanaa ja makeanvedentankki oli sen myötä valunut tyhjiin. Onneksi Kaminamissa on erilliset vesitankit sekä keittiön että wc:n hanalle ja vettä oli vielä tallessa ihan riittävästi tälle reissulle. Täytyy jatkossa muistaa ottaa sähköt pois vesipumpusta. Tuo joka suuntaan kääntyvä hana on kyllä muuten superkätevä.

Lounastelu sujui kuin tanssi purjehduksen aikana. Olin tehnyt edellisenä päivänä ruokaisat pasta-juustosalaatit kananmuna-kermaviilikastikkeella kylmään tekeentymään. Näillä jaksaa ja maistuukin hyvälle. 

Kalasääksi oli vähän sitä mieltä, että ohitimme hänen pesäpuunsa liian läheltä. Se teki pienen kierroksen, mutta uskalsi pian palata pesälleen. Seuraavana päivänä näimme pullean ja lyhytpyrstöisen poikasen istumassa reunamerkin rakenteissa.

 

Meren suukosta märkää GoPro-kuvaa.




Hummelskär on kauniiden matalampien saarten ympäröimä korkea ja metsäinen saari. Rantauduimme sinne kello 17.50 ja olimme kolmas ja samalla viimeinen vene, joka tuli lauanataina satamaan. Laituri on matala sen portaat olivat jo käytössä. Kaminami sai keulaansa Step Fenderin, jonka avulla tällainen pätkäjalkakin pääsi mukavasti maihin ja takaisin. Oli ollut hieno kesäpäivä merellä ja olo oli mukavan raukea kuuden tunnin seiluun jälkeen.

Hummelskärin tunnelmista lisää seuraavaksi...