perjantai 11. heinäkuuta 2014

Hupsis mitä tuulta Saaristomerellä


Sunnuntaiaamu Haplotissa oli kuin kiiltokuva kesästä. Oli aivan mahtavaa kylpeä valossa, seurata lintujen ja muiden veneiden miehistöjen aamupuuhia, laitella aamiaista ja istua kannella kaffettelemassa.



Uusi säkkituoli oli ensimmäistä kertaa kokeilussa kansituolina. Mies teki sen hiljattain purjepussista, sisäpussista ja styrox-palloista. Siinä oli hurjan mukava lötkiä kaffemukin kanssa nautiskelemassa elämästä. Kun lopulta maltoin nousta ylös hakemaan lisää kahvia sisältä...



... asettui mies siihen mukavasti tablettinsa kanssa. Nooh... olin joka tapauksessa menossa juttelemaan Äiti-Kipparin kanssa perheveneeseen.



Satama alkoi tyhjentyä karhuveneistä jo ajoissa aamupäivällä. Meillä oli aika lyhyt kotimatka edessä ja olimme puhuneet, että matkaan ei kannata lähteä liian aikaisin. Mies alkoi kuitenkin käydä levottomaksi, eikä oikein tajunnut että reippaammalla tuulella vene tosiaan kulkee suhteelliseen nopeasti. Lähdimme siis (liian aikaisin) jännittävälle poistumisväylälle Haplotista ja ylitimme hissukseen matalikon, jossa kaiku näytti lukemaa 2,20 m (Kaminamin syväys on 2,30 m), mutta babymme ui nätisti sen yli. Pitkään matalalla pysytellyt meriveden korkeus oli sunnuntaina jo normaalin tuntumassa.



Jos Saaristomeren tuulet ovat oikukkaita, niin sunnuntai oli oikein esimerkillinen päivä. Seilasimme koko päivän isolla ja fokalla, koska tuuli muuttui jatkuvasti ja iso osa matkasta oli luovia ja sivuvastaista. Useimmiten tuulta oli sellaiset 6-7 m/s, mutta laajoilla alueilla 9-13 m/s ja hiljaisimmillaan vain 4-5 m/s. Sillä mennään mitä annetaan. Kovimmat tuulet saimme heti alkumatkasta. Aallokkoakin oli avoimilla vesillä sen verran, että etukansi tuli taas pestyä merentuoksuiseksi.



Ei ainoastaan se reipas tuuli, mutta puuskaisuus... Olen ollut tällä kaudella vain vähän pinnassa ja tänään en uskaltanut. Kaksi ehjää kättä olisi ihan hyvä tämän veneen kippaillessa puuskissa. Sen sijaan uskaltauduin kippailujen aikana käymään etukannella kiristämässä fokan snörppinarua yms.




Katselimme ihaillen sitä vastaantulevaa venettä, jolla oli genaakkeri ylhäällä 13 m/s tuulessa. Siinäpä on reipas miehistö! Myöhemmin ymmärsimme, että vene tuli hiljaisemman tuulen alueelta ja kovemmat olosuhteet saattoivat tulla sille vähän yllätyksenä. Veneessä näytti olevan vain kahden hengen miehistö.



Pian meidät ohitettuaan vene kompastui tuuleen ja pyllähti melkein kuperkeikan. Miehistö sai sen ylös - hetkeksi - ja siitä genaakkeri hyökkäsi uuteen kuperkeikkaan. Se näytti luonnonvoimien ja ihmisten painiottelulta. Itselläni oli sydän kurkussa sitä seuratessani, toivottavasti tuon veneen miehistö ei säikähtänyt pahemmin...




Kun tuuli seestyi, oli taas helpompi kuvata. Kuvaan tietysti tuttuja, mutta aika paljon myös tiettyjä vieraita veneitä, joille saattaa olla joulukortteja tulossa...



Myötäisellä hain säkkituolin kannelle ja se oli oikein mukava tässäkin käytössä. Mies nikkaroi meille alkuviikosta toisen tällaisen loistavan säkin.



Kotivesillä oli maksaruoho raidoittanut hauskasti kalliot keltaisella.



Kyllä huomaa sekä vesillä että kotisatamassa, että vilkkain purjehdusseonki on juuri nyt. Ihanaa että niin moni pääsee merelle nauttimaan kesästä!



Matka Haplotista kesti alle neljä tuntia ja rantauduimme kotisatamaan jo kello 14.30. Mökötin minuutin ja Kippari oli pahoillaan. Ilmoitin että en todellakaan lähde kotisatamasta kotiin ennen kello 16. Siinä sitten laiteltiin venettä ja istuttiin limuilla ja jätskeillä kotisataman kahvila Aavassa. Onneksi on tällainen ihana kotisatama, jossa voi jatkaa vielä retkeilyä.


Onnellista viikonloppua kaikille! 
Meillä on tänään perjantaina suuntana joku pursiseuran tai merinallukoiden lähisatama. 

12 kommenttia:

  1. Wau, mitkä kuvat kippaavasta genaakkeriveneestä! Tilanteen vauhti on tallentunut todella hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika,
      kuvaa on tosin käsitelty "focus point" -toiminnalla, jotta sain sumennettua purjenumerot ja veneen nimen ;)

      Poista
  2. Just samaa totean. Hienot kuvat olet ottanut jälleen. Olen samaa mieltä tuon tuulen puuskaisuuden kanssa. Se tuo haastetta purjeiden säätöihin; reivatakko vai ei. Puuskatuuli ja vastainen on pirullinen yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Ulla,
      On se puuskassa luoviminen helposti ärhäkkää kippailua. Me reivaamme cruising-purjehduksilla kyllä aika helposti ja votamme esipainotankin apumiehistöksi tuulenpuolen laidalle. Se on juuri tätä saaristopurjehdusta...

      Poista
  3. Hienosti sait broachin kuvattua. Ilmeisesti pysyitte itse kuitenkin pystyssä. Tänään on itsellä startti ja mukavaa 12(15) m/s luvattu. Onneksi myötäistä kuitenkin kun yksin siirrän veneen Inkoon saaristoon. Saas nähdä miten äijän käy.

    - Marko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marko,
      ja heti alkuun pahoittelut: yritin julkaista kommenttiasi reissun päältä kännykästä ja eikös sormi sounut kohtaan "poista". Pelastin tekstisi vielä sähköpostista ja copy-pastesin tänne.

      Me pysyimme juu pystyssä, kun menimme luovia pienemmillä purjeilla. Kyllä siinä tosin kallisteltiin välillä yli 30 astettakin, mutta Kaminamin peräsimessä on pysynyt pito vielä hieman yli 40 asteen kippailuissakin.

      Toivottavasti äijän on käynyt hyvin yksinpurjehduksella... kuulostaa kovalta menolta!

      Poista
  4. Hieno tilannekuva joskaan ei niin mukava tilanteessa mukana olleilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Parmesan,
      kaikkihan me joskus nuppaamme, enemmän tai vähemmän. Rohkea rokan syö ja saa siis toisaalta ne upeat elämyksetkin kun laittaa vähän rohkeuttaan ja osaamistaan likoon. Ei tuossa vielä mitään merihätää ollut syntymässä.

      Poista
  5. Varovaisuus kunniaan oikukkailla keleillä! Ilmeisesti teillä stabiilimpi meno ja selvisitte tuossa vaiheessa yhden hengen miehistöllä, kun pystyit nuo kuvat nappaamaan :) - hienot!! Kotisatamanne näyttää mielettömän idylliseltä, ihan kuin jostain etelästä tuo kallio-pöytä-asetelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, reiviä kehiin, vesipainolastit käyttöön ja tänään kovassa kelissä (11-12 m/s, puuskissa 14 m/s) meillä oli jo kiinnittäytymisremmitkin käytössä valjas-liiveissämme. Meillä oli tuolloin tosiaan helpompaa menoa pienemmillä purjeilla luoviessa kuin genaakkerilla sivumyötäiseen lasketelleilla.

      Niinpä! Olen edelleen hurjan onnellinen tuosta kotisatamasta. Kaiken lisäksi kaikki henkilökunta on todella mukavaa ja reilua porukkaa ja satamassa on hyvä henki. Ajolanranta on myös vierasvenesatama.

      Poista
  6. Hurja ja hieno kuva broachista! Meilläkin on genaakkeri ja se on ainaista arpomista, että nostaako vai eikö jos tuuli on puuskainen. Yleensä se olen minä joka kiskoo purjetta alas, eikä se ole helppo homma kovalla tuulella, kun purje ei ole sukassa... Täällä pohjoisessa olemme katselleet etelämmän rapsakkaita tuuliennusteita ja arvuutelleet miten purjehdukset siellä sujuvat. Täällä ei tuulta ole juuri ollut ja käytetyin purje on ollut peltigenua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Hoo :)
      Broachauskuvat eivät taineet tallentua ihan hurjimmista kohdista, koska silloin katsoin kameran yli ja toivoin parasta. Olemme viime kauden jälkeen todenneet, että pienellä mihistöllä cruising-purjehduksessa tuo spinnusukka on ison genaakkerin kanssa todella hyvä. Se on kätevä kelillä kuin kelillä, mutta hankalassa tilanteessa kultaakin arvokkaampi. Kisoissa voi sitten urheilla ilman sitä ja saada genaakkerin topista täyden tehon irti...

      Sopivan reippaita tuulia sinne pohjoiseen!

      Poista