sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Sumua, vauhtia, blägää ja massavaellusta


Högsårasta oli reilun 40 mailin kotimatka, jolle lähdimme vasta kymmeneltä aamulla. Veneaamut ovat niin mukavia, että ei niitä pilata hosumalla heti lähtöä. Periaatteenamme on mieluummin purjehtia vauhdikkaammin, jotta ehdimme saamaan paikan suosituistakin satamista, kuin lähteä vesille ensimmäisten joukossa. Sitä paitsi vauhtipurjehdus on hauskaa.



Aamu oli jopa vähän kolea ja koko seitsemän tunnin seiluun aikana taisimme kulkea usealla eri leveysasteella: pipo päässä (no oli myös bad hair day) ja lämpimissä vaatteissa tummien pilvien alla ja pian taas T-paidassa ja shortseissa täydessä auringonpaisteessa grillaantuen. Jos joku vielä ihmettelee miksi purjehduskassit ovat lätkäkassien kokoisia, niin tämä selittänee osittain.



Olimme ehtineet luovia vajaan tunnin, kun sumu ympärillämme alkoi tihenemään ja tuuli kuihtui pois. Starttasimme koneen ja etenimme väylän reunaa Helsingholmenilta kohti Gullkronaa. Harmauden keskelläkin näkyvyyttä riitti noin mailin verran ja otimme varoiksi myös vastaanottavan AISin tietokoneen näytölle. Tämä keväällä käyttöön kytketty VHF-laitteemme ominaisuus vei tietysti mieheni huomion ja hän etsi innokkaasti erinimisiä AIS-tietoa lähettäviä aluksia näytöltä ja näköpiiristään. Miehet ja tekniset "lelut"...




Siinä oli aikaa suoristella venkoilevat kierteet barduunaköysistä laahaamalla niitä perässä. Puolen tunnin kuluttua näkyvyys oli jo selkeytynyt kolmeen mailiin ja puoli tuntia siitä saimme taas nostaa purjeetkin.



Aurinkokin löysi meidät samalla kun nostimme myötätuulelle ison genaakkerin - Lumikin - ja otimme ilon irti pienestäkin tuulesta.



Kun perjantai-iltana lähdimme massavaelluksessa merelle, niin sunnuntaina palasimme kotiin samassa laumassa. Ei siellä montaa myötätuulipurjetta näkynyt, vaikka olosuhteet olisivat olleet niille sopivat. Helppohan siinä oli sitten ohitella, kun tuultakin saatiin lopulta parhaimmillaan 4-5,5 m/s. Onneksi sääennusteet eivät pidä aina paikkaansa ja saaristolla on omat tuuli-ilmiönsä.




Hiljaisemman tuulen aikana ajoimme genaakkerilla partiotyttöjen ja partiopoikien veneiden väliin ja vasta sen jälkeen huomasimme, että siinä olikin tilanne päällä. Tytöt heiluttelivat kovasti ja kuvailivat poikien venettä ja pojat kiipeilivät mastoon yms.... No, tiedättehän... Pahoittelimme tytöille että änkesimme vahingossa väliin peittämään näkymiä ja hihittelimme hassua tilannetta.




Kaminami pääsi taas ihan mukavaan matkavauhtiin ja kuljimme pitkäan rinta-rinnan saman kokoisen Sunwind 31:n kanssa, vaikka Sunwind ajoi koneella jota kuinkin runkonopeuttaan. Molempien veneiden kippareita taisi naurattaa. Hupia jatkui kunnes Nauvon lossit pakottivat meidät laskemaan reippaasti kurssia ja vauhtimme hiipui siihen. Tämä erä meni sen myötä konettajalle. 



Haisulisaarella pesittiin ahkerasti ja esiteltiin siipivälejä, jotka olivat tosiaan kuin ladon ovet. Merimetsot olivat saaneet lokkeja kyläilemään, ehkäpä pienten makupalojen toiveissa.



Jossain vaiheessa tuli vähän hiki ja hengästys. Nostimme matkan aikana fokan neljä kertaa ylös ja Lumikin kaksi kertaa ja siinä välissä puuhattiin yhtä sun toista. Risakin käteni on vähän voimistunut ja pystyin nostamaan kompensoivalla tekniikalla purjeita. Viikonlopun jälkeen käsi leikattiin taas ja toiminnallisuudessa tuli tietysti takapakkia toipilasveiheessa.

Orhisaaren blägässä ajoimme puolisen tuntia koneella ja mutristimme suitamme: "Tähänkö se nyt loppui?" Sokerina pohjalla oli kuitenkin vielä hyvääkin tuulta, kun pääsimme kääntymään kotiränniin. Dolphin Dancen Minna ja Antti olivat seilanneet kotikonnuillamme ja bonganneet meidät kotirännissä ja tarkkasilmäiset Äiti-Kippari ja Isi-Kippari jo sitä ennen jossain ruuhka-alueella. Meillä on ilmeisesti taas hosuttu veneeseen vauhtia, kun emme itse nähneet ketään tuttuja.



Olipa hieno päivä merellä! Viivästytimme eroahdistusta veneestä sillä, että laitoimme vielä ruuan kotisatamassa. Sen jälkeen oli mukavampi viimeistellä vene pakettiin. Kaminamin trippimittarissa oli sunnuntaina 996 M, eli tonni on mennyt poikki perjantaina matkalla Pyytinkarin kisojen starttialueelle. Kuuluuko sitä juhlia?



Raporttia Pyytinkarin kisoista on tulossa alkuviikosta. 
Hyvää alkavaa juhannusviikkoa kaikille!


8 kommenttia:

  1. Kivan kuuloista matkantekoa vaikka eihän nuo pläkät kivoja ole. Tuota myötätuulipurjeiden vähyyttä olen itsekin ihmetellyt. Spinnulla saa kivasti säpinää ja vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, jos ei tuule, voi puistella peittoja, tuulettaa tyynyt takakannella, suoristella köydet. Mutta kyllä sitä tietysti mieluummin kuuntelisi perävanan solinaa ja tuulen puhinaa.

      Se on jännä ilmiö, että niin monet retkipurjehtijat seilaavat samalla keulapurjeella kaikissa olosuhteissa. Kannattaisi joskus kokeilla, mitä iloa siitä myötätuulipurjeesta saa. Kun sen nostosta ja laskusta tulee jonkunlainen rutiini, niin ei se ole iso vaiva.

      Poista
  2. Merellä ja järvellä niin huomaa juuri tuon sään nopean muuttumisen. Eipä sitä täällä kaupungissa meinaa huomata kuinka nopeasti tuulet nousevat tai loppuvat.
    Mukavaa menoa teillä alun harmaudesta huolimatta. Ja ehdottomasti pienet kuohuvat 1000 täyttymisestä! Mukavaa jussiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Vellamo. Yksi merellä olemisen ihanuudesta on muuten juuri se, että elää lähellä luonnonilmiöitä: niihin kiinnittää automaattisesti huomionsa. Täytyy varmaan sitten juhannuksenna poksauttaa tuplasti kuohuvia: keskikesälle ja 1000-mailin kerholle ;) Ei sitä viitsi maissa juhlistaa.

      Poista
  3. Me nähtiin teidät ;) Noin 10 minuuttia lumikin noston jälkeen menitte meistä komeasti ohi. Sen jälkeen meillä alkoi säpinä veneessä ja teidän innostamina nostettiin spinnu, jolla vedettiin sitten loppumatka aina Rajakarille asti. Mä tykkään ite kaikkein eniten ohjata just spinnulla ja silloin oli kyllä just sopiva tuuli siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joovai? Kippari muistaakin jonkun nostaneen spinnun meidän takana. Hyvä te! Niinpä, on se kivaa, kannattaa nähdä pieni purjeenvaihdon vaiva ja ajella spinnulla :)

      Poista
    2. No juu, me nähtiin teidät ekan kerran jo siinä Pensarin väylällä kun Kaminami on niin helppo tunnistaa ja kun käännyttiin siihen oikein kunnon myötikseen, niin Pasi sanoikin että ei kauaa mene kun teillä genaakkeri nousee ja seilaatte vauhdilla ohi. Meillä oli tällä kertaa juniorit köysissä (=makasivat laiskana kannella, että pitäääkö jotain tehdäkin) spinnun nostossa, joten meni vähän helpommin kun ekalla kerralla kun oltiin miehen kanssa kaksin.

      Poista
    3. Pasilla on selvästi ennustajan kykyjä ;) Hih - Pikku-Kipparit...

      Poista