torstai 5. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen yöretki - valossa, lämmössä ja vauhdissa kylpemistä


Sunnuntaina vietimme laiskan aamun Pyytinkarilla. Heräsimme ihanasti valoisaan aamuun, linnunlauluun ja lempeään liplatukseen. Aamiaistakin laitoin vasta vähän myöhemmin. Harmittelin etten ollut varautunut tekemään herkkubrunssia ensimmäisen yöretken aamuna, mutta uusi puuro yllättikin iloisesti. Eloveenan mansikka-valkosuklaa -pussipuuro banaanilla ja vaniljasoijamaidolla oli kuin kakkua!



Lapsiperheetkin lähtivät tällä kertaa liikkeelle ennen meitä. Voimakkaampaa tuulta oli luvassa iltapäivällä ja illalla, niinpä irroitimme köydet vasta kello 13.30 ja suunnittelimme reilun 20 mailin kiertoreitin kotisatamaan. Päivästä kehkeytyi lämmin ja aurinkoinen.



Alkumatka oli hentoa 1,5 m/s myötätuulta ja hidasta etenemistä code zero-virsikirjallakin, mutta toisaalta myös shorsti- ja T-paitakeli. Valoa! Lämpöä! Koska saadaan vielä vauhtiakin?



Matkan edetessä tuulta saatiin lisää ja paremmasta suunnasta: 4-4,5 m/s ja Kaminami eteni mukavaa reilun 7 solmun matkavauhtia.



Päivän paras vauhti saatiin 6,5 m/s sivutuulella: 8,77 solmua. Jotkut koirat nauttivat vauhdista kääntämällä kuononsa kohti tuulta. Kippari taas kiipeää korkealle ja ajaa sieltä autopilottia kaukosäätimellä tai loikkii pitkin kantta tarkkailemassa purjeiden muotoa.




Nyt kun Kaminami kippasi reippaammin, niin huomasin miten hankalaa tämän risan ranteen ja kämmenen kanssa on liikkua veneessä rannetuenkin kanssa. Oikean käden varassa ei voi paljon roikkua, eikä kämmen kestä yhtään tukeutumista. Kun mies vaihtoi etukannella luoville fokkaa, niin trimmasin isopurjetta puuskien mukaan. Vinssin pyörittäminen vielä jotenkin onnistuu, mutta jos kampi pitää painaa paikalleen oikealla kädellä niin näen tähtiä. Saan nostettua purjeita, mutta se on vähän hitaampaa. Oikea käsi on vielä heikko, vaikka treenaan sitä aina vähän kovemmein kuin mitä fysioterapeutti ohjeistaa. Tässä on vielä yksi, kaksi tai pahimmillaan jopa kolme leikkausta edessä. Tällä hetkellä purjehditaan sen mukaan mitä voidaan ja tavoitteena on saada käsi suht koht normaaliin kuntoon ensi kaudelle. 



Nyt täytyy istua kyydissäkin vähän eri tavalla kun käden toimintaan ei voi täysin luottaa. Luovilla istuin joogimaisesti jalat ristissä sivukannella ja hytin katolla. Mies kiusasi kippaamalla venettä tahallaan sellaista 36 astetta. Luuli varmaan että kiljun, mutta nauroin tai nauroin ja toruin.

Kotisatamaan johtavassa rännissä näkee aina joutsenperheitä, usein merikotkia ja hylkeitäkin. Tämän kauden hyljebongaussaldo on kuitenkin vielä nolla.




Ensi viikonloppuna haaveilemme pääsevämme vähän kauemmas yöretkelle, mutta suunnitelmat tarkentuvat samaa tahtia säätiedotusten kanssa. Viikon kuluttua on seuraava ranteen leikkaus, joten voi olla että yöretkiin on tulossa sen jälkeen taukoa.


4 kommenttia:

  1. Voi miten ihania tunnelmia ja fiiliksiä! Tuollaista makua noissa puuroissa en ole vielä nähnytkään, pitääkin heti ostaa juniorille. Nuo pussipuurot ovat käteviä juuri veneellä. Ihanaa alkavaa viikonloppua. Nauttikaa te merellä, me ollaan jotona (yhyy) kun tulee vieraita :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka ja ihanaa alkanuttaviikkoa sinne!

      Poista
  2. Voi tuon sun käden kanssa! Kyllä niin ymmärrän tilannetta, kun itselläkin on jo niin pitkään ollut paikat rikki ja mitään ei oikein voi tehdä vaikka haluaisi. Toivottavasti tulee kuntoon ilman älytöntä leikkausrumbaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta Vellamo...
      Ei näille jutuille voi mitään, ne kestävät niin kauan kuin kestävät ja siinä odotellessa pitäisi pystyä elämään tässä ja nyt, eikä vain haikailla parempikuntoiseen tulevaisuuteen. Onneksi tuo Kippari on kovin ymmärtäväinen ja optimistinen, purjehdimme sen mukaan mitä voimme. Tsemppiä sinnekin toipumiseen!

      Poista