maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannusreissulla Kaminamin ensimmäiseen karhusaareen


Varmaan jokainen veneilijä pohti torstaina lähteäkkö juhannusreissuun vai ei. Sunnuntaina meteorologi selitti telkussa, miten Suomi on kahden valtavan korkea- ja matalapaineen välissä ja meille virtaa kylmyyttä suoraan Pohjoisnavalta. Ei tosiaan voinut olla huomaamatta, että jaamme saman säätilan jääkarhujen kanssa. Emme kuitenkaan ole kovin nirsoja säiden suhteen, joten lähdimme torstai-iltana sateiselle 30 mailin purjehdukselle kohti merikarhusatama Tammoa. Kaiken kaikkiaan juhannusreissussa koettiin yhtä sun toista, mutta ensimmäisen illan purjehduksen suurin seikkailu taisi olla se, että satoi vettä pastasalaattikippoon ja kaffemukiin.




Viileään (+12) keliin vastasimme vaatetuksella. Code zerolla pääsimme leppoisassakin tuulessa mukavaan matkavauhtiin, eli suunnilleen Kaminamin matkanopeuteen koneella (reilua 6-8 solmua). Mikäs siinä oli lipuessa. "Ihanaa, taas me ollaan täällä" -hymy irtosi ihan kevyesti.



Kotirännimme Rymättylässä houkuttelee jostain syystä merirosvolaivoja ja aina ne ilahduttavat. Tähän mennessä ne ovat olleet niin ystävällismielisiä, että en enää ryntää kätkemään muumimukejamme tai piiloutumaan kevlar-purjeen taakse suojaan tykkitulelta. Tämä hollantilainen satulaiva Safier tuli vastaan torstaina ja sunnuntain paluupurjehduksella näimme suomenlipun alla purjehtivan vastaavanlaisen aluksen. Ovat ne upeita!




Puoli kahdeksalta saavuimme Nauvon losseille. Autolla Nauvoon pyrkivät olivat kuulemma jonottaneet lossille tunteja. Pientä juhannusruuhkaa oli vesilläkin, mutta vaisummin kuin lämpimämpinä viikonloppuina. Purjehdusruuhkissa on onneksi helppo sukkuloida oman vauhdin mukaan - mikä vapaus!



Tunti Nauvon lossien  jälkeen tuuli hiipui ja ajoimme loput kuutisen mailia koneella. Sää kirkastui ja aurinkokin vähän pilkisteli. Tuntuu että merellä jokainen ilta on yksilöllinen; maisemat ja säätila ovat aina hieman erilaiset kuin aiemmin.




Tammon lähestyessä valmistelimme rantautumisen hyvissä ajoin. Merikarhusatamassa on velvollisuus ottaa aina seuraavat tulijat vastaan, mutta jos rantautuu myöhään ei palvelua voi odottaa; ihmiset ovat saunassa, ruuanlaitossa tai nukkumassa. Niinpä kello 21.40 aikoihin koitimme saapua hissukseen. Rantautuminen sujui ihan hyvin kahdestaankin.



Kun saimme veneen kiinni, tuli naapurista vanhempi karhuherra pahoittelemaan, ettei ollut kuullut tuloamme ja jäi hetkeksi rupattelemaan. Äiti-Kipparilla ja Isi-Kipparilla on laaja tuttavapiiri ja kaikki haluavat yleensä vähän jututtaa miestäni, eli perheen Pikku-Karhua, joka on juuri itsenäistynyt omaan matkaveneeseensä. Olemme olleet monissa merikarhusatamissa useina kesinä Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kanssa retkeillessä, mutta tämä oli Kaminamin ensimmäinen merikarhusatama. Skoolasimme sille ja samalla viikko sitten tapahtuneelle 1000 mailin ylitykselle mittarissa.




Tammoon tuli vielä meidän jälkeemme kaksi venettä, yhteensä siis vain viisi venettä torstaiyöksi.




Mies meni vastaanottamaan seuraavan tulijan laituriin. Suojaisa lahti oli tyyni ja ilta kaunis, joskin viileä. Koska saimme lämppärin veneeseen vasta tämän kauden alussa, pidämme sitä edelleen vähän luksuksena. Joka kerta hymyilyttää, kun sitä lämpöä vaan tulee sieltä tuubista - ja niin paljon kuin tahtoo. 




Söimme vielä myöhään lonkku-pizzat ja voi että maistui hyvälle! Se on mahtava tunne, kun on ollut monta tuntia ulkona sään armoilla ja illalla väsyneenä saa nälkäiseen masuun lämmintä ruokaa ja sen jälkeen voi vain pökertyä pehmoiseen petiin.


Yö sujui rauhallisesti ja viime syksyn kaupallisten satamien kiertelyn jälkeen arvostan sitä suuresti näissä karhusatamissa. Merikarhuilla on paljon sääntöjä, mutta ne myös pitkälti toimivat ja takaavat sen, että saunasysteemit, oma rauha ja mukava retkeily mahdollistuu. Minusta sekin on todella hienoa että "karhusatama ei ole koskaan täynnä", eli laiturin ollessa jo piukassa kaikki tietävät, että seuraava vene kiinnitetään kakkosriviin.

Joka tapauksessa, sää on mikä on - ei se onnellisuus yleensä ole siitä kiinni. 

11 kommenttia:

  1. Mukavan kuulloinen reissu. Olemme pohtineet tuota karhuihin liittymistä juuri tuon rauhan ja väljyyden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla suosittelen!
      Itse jättäisin esimerkiksi jonain vuonna ennemmin ukomaanreissun väliin ja satsaisin ne rahat merikarhujäsenyyteen. Ei minkään muun organisaation kautta saa käyttöönsä sellaista 29 sataman saariverkostoa, kuin karhuissa. Toisekseen tykkään ehkä eniten juuri näistä hyvin luonnonläheisistä ja rauhallisista karhusatamista. Niissä ei tietenkään ole roskiksia, septitankin tyhjennyksiä, vesipistettä, kauppaa, polttoainetta tms. palveluita, joten pidemmillä reissuilla täytyy reiteille suunnitella palvelusatamiakin. Mutta silti...

      Poista
  2. Ihana reissu! Mietin, että mikä on Merikarhusatama, mutta Ullan kommentista päättelin, että se on siis joku seura? Ja heillä on omia satamia? Kuulisin mielelläni lisää =). Ja lämppäri venessä on niin luksusta, varsinkin viimeviikonloppuna =D. Käyttöä oli. Mutta toisaalta on ihanaa, että kylmyyden takia ei tarvitse jäädä rannalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merikarhut - Sjöbjörnarna ry on 80 vuotta vanha matkapurjehdusyhdistys. Se tarjoaa jäsenilleen monenlaista matkapurjehdukseen liittyvää toimintaa ja ennen kaikkea 29 luonnonläheistä upeaa satamaa saaristossa. Satamissa on saunat ja puuceet, usein myös tiskauspisteet, grillit ja pienet majat. Liittymismaksut ovat suhteellisen korkeat (liittyminen + veneen rekisteröinti karhuihin n. 4000 € + vuosimaksut 200-300 €.) , mutta saa siitä paljon iloakin. Lisäksi saa opiskella mapillisen yhdistyksen käyttäytymiskoodistoa, ympäristöohjelmaa yms ;)

      Mieheni on kasvanut merikarhuperheessä ja hän on liittynyt jäseneksi jo 26 vuotta sitten. Kaminami on hänen ensimmäinen merikarhukelpoinen ( eli matkapurjehdus-) veneensä ja sen myötä myös ensimmäinen, jonka hän on yhdistykseen rekisteröinyt. Eli vasta viime syksystä olemme päässeet omalla veneellä karhusaariin.

      Lisää tietoa löytyy täältä: http://www.merikarhut.fi/index.php?minustako_merikarhu

      Poista
  3. Näillä säillä osaa varmasti arvostaa, kun on toimiva lämppäri, joka sulkee suloiseen lämpimään syleilyynsä kylmän kelin päätteeksi :). Kauniita, seesteisiä paikkoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, lämppäri <3
      Oli se aika sinnittelyä viime syksynä, kun ei ollut lämppäriä. Tai oli: maasähkön vaativa pieni irtolämppäri, mutta eipä ollut paljon valinnanvaraa satamissa - aina piti olla sähköjohdon päässä.

      Kyllä sai olla tyytyväinen, että torstainakin tuli lopulta kaunis ilta, vaikka aiemmin sateli. Todella vaihtelevia säitä oli koko viikonlopun.

      Poista
  4. Onpa teillä ollut kaunis iltasää torstaina! Ei tuo kylmyyskään periaattessa haittaa, jos on tarpeeksi vaatetta päällä ja kyllä se lämmitin tietysti veneessä asiaa helpottaa, jos on kosteaa ja kolkkoa.
    Eipä tuollakaan satamassa tunkua vielä ole. Mukava niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan kaikki juhannusviikonlopun illat olivat kauniita ja huonoimmat säät olivat aamusta alkuiltaan -välillä. Kyllä siinä iltaisin ehti lämpimästi pukeutuneena aina toteamaan että "On Suomen kesä kaunis!" :)

      Merikarhujen juhannusjuhlat olivat yhdessä tietyssä saaressa lähempänä Hankoa ja kaikki kynnelle kykenevät karhut suuntasivat sinne. Varmaan sen vuoksi osa muista karhusatamista oli näinkin hiljaisia. Olimme tässä samassa Tammossa myös la-su -yön ja silloin laiturinreunus tuli täyteen veneitä.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Sinnikkäät sissit jaksavat purjehtia säistä huolimatta:) Kiva kuulla karhukokemuksia. Tyylikkäät kattaukset teillä:)

    Villa Puomi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi Villa Puomin Hanna: minun piti julkaista kommenttisi, mutta onnistuin jotenkin sössimään julkaisun poistoksi. Sain copy-pastettua vielä tekstisi sähköpostistani ja liitin sen tännen anonyyminä...

      Kiitoksia kehuista :)

      Poista