sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tilannekatsaus kauteen 2014


Kaminamusemme lepäilee talviunillaan lämpimässä hallissa. En sentään päässyt näin helmikuussa synttäripäivän purjehdukselle, kuten Kipparini pääsi vielä marraskuussa. Kävimme kuitenkin silittelemässä Kaminamia ja suunnittelemassa seuraavia nikkarointihommia. Jopa hallissa ja kaiken remonttiroinan keskellä tuli oman veneen salongissa istuessa sellainen olo, että: "Tultaisiinko tänne nukkumaan ensi yöksi?... Ai ei kuitenkaan?" Hassua miten vene voi olla lähes perheenjäsenen ja kodin asemassa.




 Kaminamin huolto ja rakentelu

Mies on jo käynyt hoivaamassa ja huoltamassa namustamme monin tavoin. Tähän mennessä on talven aikana:
- maalattu peräsimet kesällä tehdyn pienen hionnan jälkeen,
- lisätty säätövaraa tuplaperäsinten kulmaan, jonka pitäisi sekä tuoda lisää vauhtia että parantaa ohjaustuntumaa,
- asennettu keulahyttiin kummallekin omat lukuvalot ("niiden oikeiden" lamppujen saaminen kun vähän kesti),
- asennettu 12 V muuntaja läppäriä varten navigointipöytään, jolloin sähköä ei kulu invertterin käyttöön,
- aennettu USB-latauspistoke navigointipöytään kännyköiden ja tabletin lataamista varten,
- tehty kartta- ja navigointitarvikepussi salongin sohvasyvennyksen seinään,
- väsätty custom-made takki navigointitabletille, jolla se voidaan kiinnittää istumalaatikkoon,
- tehty hienosäätöjä köysiin ja pleissattu kotisataman kiinnitysköydet,
- askarreltu narusakkelit puomisuojaan,
- paranneltu vesipainolastitankkien säätösysteemiä (mikä on vielä kesken) ja
- aloitettu lämppärin asennus (jota hoitavat valtuutetut ammattimiehet)





Paljon on silti vielä hommia listattuna, jotka pitäisi tehdä ennen kauden alkua. Isi-Kippari on ollut tarvittaessa innokkaana ja osaavana apuna.



Hankinnat

Monia uusia hankintoja on vielä vireillä ja hamstraustahti kiristyy kevään edetessä. Tähän mennessä talvikaudella on ehditty hankkia:
- code zero (72 m2 genoa rullalaitteella), jonka pitäisi olla pikkugenaakkeriamme ("Pandaa") näppärämpi käyttää cruisingissa tiukemmissa, hiljaisemmissa sivutuulissa,
- sukka isolle genaakkerille (125 m2 "Lumikille") helpottamaan purjeen nostoa ja laskua,
- tekstiilielementit keulahytin seiniin luomaan nojailumukavuutta, akustiikkaa ja tunnelmaa,
- säilytyspussit keulan patjoille (patjat tietysti poistetaan veneestä kisojen ajaksi),
- särkymätön ja uskomattoman kevyt akryylipeili (koon 60 x 38 cm paino 532 g) wc:n oveen ja
- monia pikkutarvikkeita, kuten karttoja, uusi termari, vinssinkampia ja joustoja köysiin.


Miehistö

Mies voi hyvin, mutta minulla on edelleen käsivamma. Oikean käden ranteeni siis murtui pirstaleiksi kotisataman laiturilla viime marraskuussa. Se kipsattiin ja luutui, mutta väärään asentoon. Lisäksi ranteessa on isoja pehmytkudosvammoja. Siirryin hoitoon yksityissektorille ja siellä todettiin, että käsi pitää leikata. Ensin korjataan luut oikeaan asentoon lantiosta otettavalla luusiirteellä ja titaanilevyllä, sekä kiinnitetään loput irtosirut metallipiikeillä. Sitä seuraa kuuden viikon kipsaus ja käden pitäminen lähellä vartaloa kantoliinassa. Olen siis pian absoluuttisesti monohändi ja valitettavasti blogikin jää taas pitkälle tauolle maalis-huhtikuuksi. Kipsin poiston jälkeen jälkeen aloitetaan uudelleen kuntoutus. Toipumisvaiheen jälkeen seuraa toinen leikkaus, jossa korjataan rikkinäiset rustot ja ligamentit. Siitä alkaa seuraava kuntoutusvaihe. On mahdollista, että tarvitaan vielä kolmaskin leikkaus, jossa poistetaan arkaan paikkaan asennettu titaanilevy.



Jos joku luki jostain lehdestä, että kisaamme ensi kaudella pariskuntana, niin tieto leikkausrumbasta muutti nämä suunnitelmat. Onneksi minua sijaistaa ensi kaudella kisavesien konkari: Isi-Kippari. Nyt vähän naurattaa se, että Isi-Kippari yritti muutama vuosi sitten eläköityä kisauraltaan ja on siinä onnistunutkin - aina tähän asti. Itseäni tietysti harmittaa tämä väärästä hoidosta seurannut raskas prosessi ja sen aiheuttamat muutokset elämässä, mutta nämä ovat niitä asioita, joille ei voi mitään. Elämä otetaan vastaan sellaisena kuin sitä tulee. Vielä tässäkin vaiheessa voisin luetella monta asiaa, jotka voisivat olla paljon huonomminkin ja todeta, että olen oikeastaan Hannu Hanhi. Ainakin minulla on nyt osaava erikoislääkäri ja huipputerapeutti ja käteni on sen myötä hyvissä käsissä. Myös vakuutusyhtiöni on hoitanut osansa loistavan sujuvasti. Ensi kauden tavoitteenani on päästä leikkausten 1 ja 2 välissä jonkinlaiseen matkapurjehduskuntoon. Hyväksymme molemmat sen, että katsomme miten käden kanssa käy ja elämme sitten sen mukaan.



P.S. Muutama pieni postaus on tulossa vielä ennen blogin kevättaukoa. 


16 kommenttia:

  1. Moi. Todella kurjaa kuulla että sun kätesi tuottaa noin paljon murhetta. Toivotaan että tulevat leikkaukset onnistuvat hyvin. Paljon on teillä hommaa veneen kanssa vaikka onkin uusi. Onneksi taitaa olla ihan mieluisaa puuhailua ja ainakin puitteet ovat loistavat. Mua kiinnostaisin tietää tuosta Kaminamin rungon ja kannen valmistusprosessista. Ovatko ne tehty suoraan noiden vanerijigien päälle vai tehtiinkö jossain vaiheessa oikein muotti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Marko myötätunnosta... aika moneen harmiin sopeutuu ja löytää uudet näkymät tulevaisuuden suunnitelmille.

      Venepuuhan suurehko määrä ei tullut meille yllätyksenä - otimme veneen kotiin vähän keskeneräisenä ja vaikka se olisi tullut valmiinakin, niin varmasti olisimme vähän sillä purjehdittuamme keksineet yhtä sun toista pientä säädettävää. Mies on puuhaillut ihan flowssa venehommiaan joskus puolille öinkin, joten eipä se taida kauhean vastenmielistä hommaa olla :D

      Vene on tosiaan rakennettu pelkästään noiden jigien päälle. Jigit ikäänkuin muodostavat muotin. Siinä on sitten myöhemmin niitä muita metodeja, joilla poistetaan mahdollisia epätasaisuuksia.

      Poista
  2. Jäin ihan miettimään kuin luin postauksesi, että olisi todella kätevää jos vene olisi lämpimässä hallissa. Voisi tosiaan tehdä talvella kunnostustöitä eikä tarvitsisi sitten keväällä kaikkea tehdä rytinällä. Meidän talvitervehdykset rajoittuvat siihen, että tarkastetaan pressun kunto ja paikoillaan olo. Kyllä niin tuli kesää ikävä, kun katsoi kuviasi. Todella harmittava tilanne sinun kädellä. Eniten harmittelen puolestasi sitä, että ensimmäinen korjaus meni vikaan ja se sitten generoi noin monta toimenpidettä. Hienoa, että jakasta pitää positiivista ajattelua yllä. Pidän peukkuja, että kaikki menee jatkossa kertalaakista hyvin <3! Tsemppiä koituksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Katinka :)
      ja aina tarvitaan osaavan hoitohenkilökunnan ohella vähän hyvää onneakin matkassa.

      Ei siellä lämpimässä hallissakaan voi ihan mitä tahnsa tehdä, eli kaikki pölyä tuottava jne. on kielletty. Sieltä voi tilata veneelleen siirron varsinaiseen remonttihalliin, mutta on se sellainen prosessi, että täytyy kerätä kaikki likaiset hommat tiiviiksi jaksoksi muutamalle päivälle, ennen kuin tilaa siirron. Mutta on lämpimässä hallissa tietysti aika huoletonta ja pikkuhommien kannalta helppoa pitää venettään :)

      Poista
  3. Meillä on sama tilanne eli pressun alla paatti uinailee talvisin ja keväällä pitää sitten säiden salliessa tehdä kaikki kunnostustyöt. Sisähommia voi toki sateellakin tehdä :)
    Voi itku sentään, miten ovat tunaroineet kätesi kanssa. Harmittaa tosi paljon puolestasi, mutta kuten itsekin totesit, kättäsi hoidetaan nyt jatkossa parhaalla mahdollisella tavalla. Laiha lohtu varmasti tässä vaiheessa, mutta on hienoa, että kätesi kuitenkin saadaan kuntoon. Voimia sinulle kovasti tuleviin koitoksiin. Ajattelen sinua superpositiivista merenneitopotilasta lämmöllä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku voimista ja lämmöistä :)

      Jos on paljon venepuuhia talveksi tai hermoilee syysmyrskyistä, niin onhan tuo lämmin halli huoleton. Mies tiesti kertoa että aika moni Helsingin-Seudulla venettään pitävä vie veneensä talveksi Eestiin säilytykseen: siellä on edullista ja huoltotöiden teettäminenkin halvempaa kuin Suomessa.

      Poista
  4. Voi, voimia kätesi kuntoutuksen kanssa! Toivotaan, että lopputulos on lopulta loistava! Tässähän alkaa aivan venekuume jo kolkutella ovella, kun katselee venekuviasi. Ihanaa todellakin, että pääsette jo touhuamaan veneelle. Kivaa viikkoa ja pitkää pinnaa käden kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos NJ :)

      Meillä huomaa kotona kevään tulon juuri siitä, että mies ei enää puhu mistään muusta kuin veneestä/purjehtimisesta. Kaikki muut pakolliset keskustelunaiheet kuitataan hyvin lyhyesti :) Tää on meidän perhe...

      Kärsivällisyys on tosiaan tarpeen, kun taas räpistelee yksikätisenä kuusi viikkoa. Jotenkinhan siitä taas selvitään, se on selvä. Nyt tässä on se etu, että tietää etukäteen, että käsi tulee olemaan kipsissä. Teen mm. juuri ruokia pakastimeen ja valmistelen kodin kaikilta mahdollisilta osin hyvään kuntoon ennen leikkausta.

      Poista
  5. Onnea matkaan ja kuntouta kätesi kunnolla!
    Se on toiseksi viimeinen.
    Oletko tekemässä ilmoituksen potilasvahingosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kinski :)

      Täytynee katsoa ensin, jääkö pysyviä vammoja. Potilasvahinkoilmoituksen tekemiseen on kuitenkin aikaa kolme vuotta. Ilmoitus ei kuitenkaan vaikuta virheellisiin hoitokäytäntöihin, vaan sama henkilökunta saattaa hoitaa jatkossakin vastaavalla tavalla toisia potilaita.

      Vein hoitavalle taholle palautteena kopiot erikoislääkärin lausunnosta sekä 3DTT- ja magneettikuvien lausunnoista. Liitekirjeessä toivoin heidän tarkistavan yläraajamurtumapotilaiden hoitokäytäntöjään erityisesti nykyisten kriteerien osalta, joiden mukaan päätetään erikoissairaanhoitoon lähettämisestä (itselläni oli siis ulnan ja radiuksen pirstaleinen murtuma). Lisäksi ehdotin, että jatkossa luutumisen tilanne varmistettaisiin röntgenkuvalla siinä vaiheessa, kun kipsausta harkitaan päätettäväksi (omalla kohdallani katsottiin 1,5 viikkoa vanhoja kuvia, joissa luutumista ei edes näkynyt). Kolmannekseen kyseenalaistin heidän jyrkän kielteisen kantansa sille, ettei kipsin poiston jälkeen muka tarvittaisi ranneortoosia joitakin arjen toimintoja mahdollistamassa. Kättähän sai kipsin poiston jälkeen käyttää kivun rajoissa, mikä sulki osan tärkeistä toiminnoista kokonaan pois, jos en olisi itse hankkinut fysioterapeuttini suosituksesta sopivaa ranneortoosia. Ortoosisuositusasiaa olen sittemmin selvittänyt laajemminkin, ja mm. TYKSissä sitä voidaan suositella lääkärin/fysioterapeutin ohjeidenmukaan käytettynä.

      Pyrin siis pitämään sekä omia että tulevien yläraajamurtumapotilaiden puolia oikeudesta laadukkaaseen hoitoon.

      Poista
  6. Loppuosa päivityksestäsi oli aika hurjaa luettavaa. On ikävää että hoitovirheitä tapahtuu ja täytyy löytää voimia taistella oikeuksiensa puolesta. Hienoa että olet noin positiivinen ja varmasti se antaa voimaa parantumiseenkin :-). Kuinka paljon jääkään virheellisiä hoitoja toteamatta ja nostamatta esille! Nousee vain kysymys mistä nämä hoitovirheet johtuvat...välinpitämättömyydestä, kiireestä, tietämättömyydestä/osaamattomuudesta? Todella kurjia tuloksia todeta.

    Pidä itsestäsi huolta ja anna armollisesti aikaa keholle toipua :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viherrys, ihan samoja kysymyksiä kävi omassakin mielessä. Minun kohdallani kävi nyt näin, eikä sitä voi enää muuttaa. Ainoa tie on sopeutua tapahtuneeseen ja löytää parhaat keinot korjata sitä jälkikäteen. Kiukuttelu, jatkuva harmittelu tai "kostaminen" ei auta. Sen sijaan jos voin tehdä jotain sen eteen, ettei tuleville murtumapotilaille kävisi samoin, niin koen sen keventävän mieltäni.

      Kiitos Viherrys, tuo ajan antaminen toipumiselle on joskus 3. viikon kuluttua kipsaamisesta jo haaste ja joudun ihan muistuttamaan siitä itseäni. Ehkä tämä kokemus lopulta kasvattaa kärsivällisyyttä ja auttaa luopumaan joistain kovista odotuksista elämältä.

      Poista
  7. Tuo navigointivälinepussi on hieno! Kelpaisi mullekin :)
    Tsemppiä käden kanssa.
    /Tea

    VastaaPoista
  8. Kiitti Tea,
    käsi leikattiin eilen, ma 3.3. ja kaikki meni hyvin. Nyt nakutellaan taas näppistä 1-kätisesti ja pienessä lääkehuppelissa.

    Mies on nikkaroinut tuon pussin ihan omin kätösin ja mielestäni tuo purjekangas (sama josta uusin code zero -purjeemme on tehty) sopii hyvin Kaminamin vähän urheilulliseen tyyliin - saa olla vähän rosoista ja ennen kaikkea funktionaalista. Siitä vaan ompeluhommiin ;)

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä paranemiseen!
    -Meritara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meritara, tsempit ja onnetkin ovat aina tarpeen osaavan hoitotiimin ja kärsivällisyyden ohella. Hyvin tämä on lähtenyt paranemaan...

      Poista