tiistai 20. elokuuta 2013

Lokoisaa sadepäivää Högsårassa


Lauantaina satoi pitkin päivää ja Saaristomerelle oli annettu huomautus kovasta tuulesta. Meillä oli alustavia suunnitelmia vaihtaa satamaa, mutta samaan aikaan olimme juuri ihastuneet Högsåraan ja aika väsyneitä. Yhtälö oli selvä - jäimme Högsåraan toiseksikin yöksi. Saman päätöksen teki yli puolet laiturin venekunnista.



Olisihan sitä ollut kaikkea puuhasteltavaa veneessäkin, mutta ne unohtuivat pian. Olin nimittäin aloittanut huiman jännittävän ja hauskan kirjan suomalaisen löytöretkeilijä Patrick "Pata" Degermanin seikkailuista mm. Antarktiksella, Grönlannissa, Himalajalla ja syrjäisissä viidakoissa. Välillä keskeytin mieheni dekkarituokion lukemalla hänelle ääneen parhaita paloja ja nauroimme vedet silmissä. Kirja on ollut paitsi suurta huvia myös antoisa oman maailmankuvan ja hyvän elämän periaatteiden evästäjänä. Olipa onni että bogasin sen viime viikolla Partiokaupassa, kun etsin venevarusteita! Onko joku onnekas muuten ollut Patan luennoilla?

Lounaaksi napsimme suklaata, suolapähkinöitä ja keksejä - hyi meitä hedonisteja! Keitin teetä ja kuuntelimme sivukorvalla radiota sekä sateen ropinaa. Pieni sähkölämppäri kuivatti ja lämmitti venettä maasähkön varassa. Jalassa oli pehmoiset villasukat ja mies oli jopa alkuiltaan saakka unipuvussaan. Tirskuimme pitkin päivää tätä lokoisaa meinikiä ja pohdimme välillä: "Pitäiskö sitä tehdä jotain?" Vilkaisimme toisiamme ja nauroimme: "Eeeeeii, ei tänään."



Kun sade alkuillasta heikkeni, lähdimme jalottelemaan ja syömään Farmors Cafén grilliin. Siinä meni alkuun pikkulasillinen portviiniä ja toisella lonkero. Itse ruoka oli todella hyvää ja annoskoko juuri sopiva.



 


Matkalla ahmimme sateen entisestään raikastamaa saaristolaisilmaa ja nautimme vehreistä näkymistä. Lampaiden kanssa piti tietysti pelata taas vähän Aliasta.



Reippailimme myös Högsåran tuulimyllyille. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen kannattanut tuulivoimaa, mutta enpä ottaisi moista propellia ihan takapihalleni. Kyllä nuo valtavat lavat pitävät aikamoista viuhketta. Tosin ei se ääni vaikuttanut näissä olosuhteissa kovin kauas kantautuvan.




Myöhemmin illalla tein veneen kaasu-uunissa lämpimiä voileipiä. Totesin että siinä on muutama pieni kikka, jotta ne eivät pala pohjasta ennen kuin juusto sulaa päältä. Onneksi makupalat eivät ehtineet paistua piloille saakka ja vanha simppeli herkku maistui taas pitkästä aikaa oikein makoisalle. Jälkkäriksi oli taas suosikki- cup cake: hummingbird, eli "hamppari".

Högsåran laituriin tuli hyvin veneitä toiseksikin yöksi, mutta ei aivan täyteen. Viime viikonloppuna Verkanista tuttu venekunta kertoi tulleensa sen verran kovemmassa kelissä, että heidän laivakoiransa ei Högsåran kamaralle astuttuaan olisi enää halunnut tulla takaisin veneeseen. Haukku-parka - häntä kippurassa tärisevänä se nostettiin turvallisessa sylissä takaisin veneeseen. Onneksi yö Högsåran suojaisassa lahdessa oli lempeä pienille laivahauvoillekin.



Saimme muuten eilen (maanantaina) paketin eräältä blogin lukijalta. Se oli lähetetty mieheni työosoitteeseen ja päällä luki mieheni nimi sekä "Merenneito". Paketista löytyi toivotus: "Lämpimiä iltoja Kaminamissa!" sekä pinkit ja siniset käsinkudotut villasukat. Olimme aivan sanattomia paketin avattuamme... Tämä oli käsittämättömän ihana yllätys! Lämpimät kiitokset bamse-halien kera meiltä molemmilta sinne Mynämäelle P.K:lle! <3 Sukat ovat sopivan kokoiset ja tulevat varmasti käyttöön. Villasukat ovat nykypäivänä oikeita aarteita.





7 kommenttia:

  1. Mäkin haluaisin viettää välillä tuollaisia lokoisia päiviä. Högsåra jäi meiltä kesällä kokematta. Onneksi on ensi kesäksi odoteltavaa siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö sellaisen lokoisan päivän saisi järjestettyä? Ainakin pienin etukäteisvalmisteluin? :)

      Högsåraa voi suositella erityisesti lapsiperheille. Jos ette ole siellä aiemmin käyneet, niin Lillbackan vieraslaiturin vieressä on pieni hiekkaranta ja leikkipaikka. Lampaita ja lehmiä pääsee katsomaan ihan laidunten viereen lähellä satamaa. Lisäksi Farmors Caféssa on kaikkea kivaa pikku-kippareillekin. Toivottavasti pääsette ensi kesänä sinnekin!

      Poista
  2. Me ollaan menty just ristiin, tultiin nimittäin Högsåraan sunnuntai-iltana! Me oltiin tosin Kejsarhamnissa. Myös minä yritin aloittaa keskustelua lampaiden kanssa, mutta ne tyytyivät vaan tuijottamaan. :D

    Mulla on muuten ihan tasan tarkkaan samanlainen kuva Trygves Vegistä. Ja oon ollut Patan luennolla ja tykkäsin valtavasti. :) Ihanaa, kun pääsette vihdoin retkeilemään Kaminamilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Olisipa ollut kiva törmätä! Me priorisoimme nyt noita syviä poijusatamia, koska ankkurimme on aavistuksen verran heppoinen. Syvyys olisi riittänyt Kejsarhamnenissakin. Olikohan teillä eri lampaat, vai satuimmeko vain jututtamaan niitä vähemmän nälkäisinä?

      Katsoin sun postauksen eilen, totta: samat herkut ovat vetäneet meitä kuvamaan, myös Farmors Caféssa! Nyt odotan mielenkiinnolla vielä, mitä Katinka on kuvannut Högsårassa :)

      Muistelinkin että joku blogaaja oli hiljattain maininnut Patan luennot... Onnenmyyrä, kun olet päässyt kuuntelemaan! Suosittelen silti myös tuota upeaa kirjaa, jos et ole jo ehtinyt lukea.

      On kyllä ollut mahtava yllätys, että tämä ensikesä ei jäänyt ihan kokonaan Kaminamin fiksailuksi. Ehkä juuri siksi olemmekin niin mahdottoman onnellisia jokaisesta yöretkipäivästä ;)

      Poista
    2. Hei Kejsarhamnenissakin on poijut, vaikka satamakirja väittää muuta. :)

      Poista
  3. Sadepäivissä on oma tunnelmansa! Saa loikoilla keulapunkassa hyvällä omatunnolla, on aikaa lukemiseen tai leffojen katseluun läppäriltä. Kunhan niitä ei nyt montaa osu putkeen. Meidän tämän kesän reissulle sattui tasan yksi kunnon sadepäivä. En valita toisaalta - ehkä kiintiö oli tullut täyteen parina ed. kesänä...

    Kiitos kuvista, Högsåra on meiltä vielä kokematta. Saa nähdä, jos ehditään vielä tänä syksynä visiitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin, rajansa sadepäivilläkin. Meilä mies on lukija minä enemmän leffaihminen, mutta katsotaan nyt miten nämä roolit muotoutuvat veneolosuhteisiin. Vielä emme ole katsoneet siellä yhtään leffaa ja itsekin tykkään ennemmin lueskella veneessä. Jännä sekin, ettei kotioloissa tule koskaan kuunneltua radiota, mutta veneessä se on jotenkin aivan ihanaa.

      Mieheni vanhemmat osasivat kertoa, että Högsåra on nostanut tasoaan satamana vasta viimevuosina. Siellä on kuulemma aiemmin ollut ihan pieni laiturinpätkä, eikä juuri palveluita. Nyt se on kyllä huippupaikka, ei vieläkään "liian suuri".

      Poista