torstai 29. elokuuta 2013

Isokarin majakkasaari ja blogaajien kokoontumisajot

 
Saavuimme Isokarille puolilta päivin. Satamassa oli silloin sopivasti vilkasta lähtöliikennettä. Satamaan jääneet veneet siirtyivät paikoiltaan pitkin päivää, kun uusia veneitä tuli ja tilaa tiivistettiin.
 
 
 
Lähdimme heti tutkimaan saarta ja löysimme erilaisten infotaulujen lisäksi seikkailuhenkisen kartan Isokarista: laivanhylkyjä, käärmeitä, vanha majakka ja luotsinasema, tykkejä...
 


Emme tienneet millaiseen maaston polkumme vievät, joten varustauduimme tutkimusmatkalle sinisillä turvakengillä. Edellisenä iltana oli yksi tuttu varoitellut Isokarin runsaasta käärmepopulaatiosta, joten ei vara venettä kaada, shortsikeleilläkään. Isokarilla on muuten ihan oikea pieni hiekkaranta.

 


Vesi oli Isokarilla kirkasta. Satama-altaassa on noin 3,5 metriä syvää ja pohjan näki hyvin ahvenparvineen ja kasvustoineen ja olisi varmasti nähnyt paljon syvemmällekin.

 
 
Ah - kuvaamaan ja äkkiä! Rakastan kiviä, kallioiden pintoja ja kivikkojen veistoksellisuutta!





Rantabulevardia edetessämme poimin välipalaksi kourallisen villiintyneitä punaherukoita, toisen mustikoita, kolmannen vadelmia ja neljännen puolukoita. Ruusunmarjat jätin sentään rauhaan. Tällainen marjalaiduntaminen suoraan puskista on aina ollut suuri nautintoni.



Marjoja vaanivat myös tikat, joita rapisteli puskissa runsaasti. Ne olivat ovelia veijareita piileksimään kameralta, mutta myöhemmin illalla nappasin kuitenkin yhden kuvaan.

 
 
"Pääskysestä ei päivääkään" ja jos ilma on täynnä pääskyparvia on varmasti kesä? Pääskyt kokoontuivat ja keräsivät voimia sekä tämän vanhan että uuden luotsitalon ympärillä. Niiden sirkutus oli mukavaa kuunneltavaa. 
 

 
Isokari on osa upeaa Selkämeren kansallispuistoa ja siellä on suhteellisen pienellä alueella monenlaista luontoa: kivikkoja, kalliota, kalliolampia, kuivia kataja- ja varvikkoalueita, mutta myös rehevää tiheäkasvuista metsää sammalmättäineen. Siinä muistui mieleen ihanat Uuden-Seelannin hikingit... Tarkoitan että löytyyhän näitä upeita luontoelämyksiä tästä läheltäkin.

 



Isokarin vuonna 1833 rakennettu majakka on Suomen toiseksi suurin. Sen valokeila pyyhkii 49,4 m korkeudessa. Kuulimme illalla satamamestarilta huolestuttavia uutisia: Isokaria uhkaa sulkeminen, sillä se ei täytä nykyisiä turvamääräyksiä hätäpoistumisteiden suhteen. Isi-Kippari oli kuullut asiasta muutama päivä sitten radiosta: osa pohjoisemmista majakoista on jo suljettu samasta syystä. Ei tässä voi tuumailla muuta kuin että politiikka on valtapeliä ja säännöt joskus käsittämättömän joustamattomia ja holhoavia.



Raitaväritys on majakoissa niin klassinen, että on vaikea kuvitella tämänkin majakan olleen alunperin keltainen ja sen yläosan lyhtyhuoneen vihreä.



Majakalta vie hauska kallioinen "kävelytie" aavan meren äärelle. Kalliota riittää käyskenneltäväksi aina väsymykseen saakka. Ne myös houkuttelevat tutkimaan yhä pidemmälle, sillä maisemat ovat vaihtelevia. Kallioiden väleissä on suuriakin kirkasvetisiä lampia. Joissain niistä on söpöjä miniatyyrisaaria ja tyrskyn heittämiä pikkukaloja. Löysimme jopa yhden luonnon muovaavan infinity-altaan.




Aavan meren (tai korkean vuoren) äärellä muistaa aina oman pienuutensa tässä maailmassa. Siinä on hyvä hetki pysähtyä ja olla onnellinen ajattelematta mitään.



Kävelimme saarella 2 1/2 tuntia ja vielä olisi ollut hurjan paljon nähtävää. Alkoi vaan väsyttää ja nälättää niin kovasti, että oli palattava veneelle. Ensi kerralla otamme ehdottomasti vaelluskengät ja pieneen reppuun juotavaa ja välipalaa mukaan tutkimusretkeilylle.



Satama tuli täyteen noin kello 17. Sen jälkeen siinä kävi vielä joku purjevene pyörähtämässä, mutta ei ilmeisesti löytänyt mieluisaa paikkaa. Koska myös DolphinDance oli sattumalta suunnitellut purjehtivansa Isokarille lauantaina, olimme viestitelleet aikatauluista ja sataman paikkatilanteista pitkin päivää. Yritimme järjestää blogaajien kokoontumisajot, mutta lopulta heidän aikataulunsa ja tuulet suosivat Uuteenkaupunkiin suuntaamista.

Veneessä laitoimme kantarelli-banaanipastaa ja huilasimme lueskellen.


 
Myöhään illalla satamaan tuli vielä yksi vene, jolle löytyi paikka. Illalla oli tuultakin ja tämä seilasi hienosti purjeilla perille saakka. 



Aurinkoisen päivän jälkeen laskeutui samettinen elokuun ilta. Valkoinen laivakoirakin rauhoittui tuijottamaan taivaan värejä vahtilaiturillaan. Kipparini kannanotto meidän perheen laivakoira-issueen on, että saan korkeintaan laiva-muurahaisfarmin tai laiva-akvaarion. Niin, on tässä tätä allergiaakin...



Majakan valokeila pyyhki merta ja taivasta valaisi vielä seuraavana aamupäivänäkin suuri kuu.


Kaminami nukkui yön levottomasti, se vääntelehti, nyki ja aallot loiskivat äänekkäästi sen peräpeiliin. Koita siinä sitten nukkua. Pitäisi laittaa kiinnitysköysiin joustot, mutta pitäisi vielä paljon muutakin, joten kaikki aikanaan. Kaminamin loiskeperälle ei ole muuta tehtävissä kuin koittaa valita tyyni satamapaikka.



Aamulla mies jäi veneeseen lukemaan, kun minä lähdin vielä pienelle kävelylenkille kameran kanssa. Isokarin reissusta tuli sittenkin blogaajien kokoontuminen, sillä rantatiellä vastaan käveli `Kuinka purjehtijaksi tullaan´ -blogin Norppa-perhe ja `Luotsin blogikirjan´ kirjoittaja Olli. Meillä oli oikein hauska juttutuokio ja rapsutin mielelläni huomiota kerjäävää Norpan laivakoiraa. 11.00 meidän oli aika lähteä pitkähkölle kotimatkalle, vaikka olisimme mielellämme jääneet toiseksikin yöksi näin hienoon paikkaan.



P.S. Tässä linkkejä toisten blogaajien tuoreisiin Isokarin postauksiin:
Jos olet itse kirjoittanut hiljattain Isokarista, niin jaa ihmeessä linkki postaukseesi!

19 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat, menee ensi kesän retkilistalle.

    Turvallisuudesta: S/y Charlotan Marko kirjoittaa "En olisi poikaanikaan vaimoni kanssa sinne päästänyt jos olisin tiennyt, että siellä on vaan harvat putkikaiteet." mutta koko majakan sulkeminen on ehkä ylireagointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. @ Elena. Juu hirvittivät ne harvat putkikaiteet kun kurkkasin ulos sinne tasanteelle. Lapsi olisi voinut suoraan kävellä niistä läpi. Noiden fiksaus on kuitenkin varsin helppo homma plekseillä tai verkoilla. Majakan sulkeminen varauloskäynnin puuttumisen takia on kyllä mieletöntä ylireagointia. Käytännössä pitäisi rakentaa rappuset kulkemaan majakan ulkopuolella. Siinä tuhoutuisi ulkonäkö samantien.

      Poista
    2. Kiitos Elena ja todellakin suosittelen Isokaria retkikohteeksi!

      Mun mielestäni ihmiset tekevät joka tapauksessa vaarallisia asioita elämässään. Mielestäni majakan käyttö olisi ok, jos majakkavieraille tiedottaisiin ennen majakalle tuloa, että hätäpoistumisteitä ei ole ja (jos sitä ei voida järkevästi korjata) tasanteen kaiteissa on suuret välit ja jokainen tulee majakkaan omalla vastuullaan tietoisena näistä erityisriskeistä.

      Niiden kierreportaiden rakennuttaminen majakan ulkopintaan ei ainoastaan turmelisi historiallista rakennusta vaan kustantaisi samalla (muistaakseni) 150 000 €...

      Poista
  2. Kiitos kiitos kiitos! Ihana postaus, niin harmittaa, että jätettiin tänäkesänä Isokari väliin. No siellä se on varmasti vielä ensikesänäkin. Ihania kuvia, palaan varmasti niitä ihailemaan vielä uudelleen monta kertaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Katinka, kiva kun jollekin tulee tästä hyvä mieli :)

      Poista
  3. Kyllä on upea paikka. Noille kallioille haluan kyllä takaisin ja voisi olla kiva paikka snorklatakin. Todella rauhoittava tuo kallioinen merimaisema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä: tuollainenmaisema on rauhoittava ja samalla energisoiva. Mr Luotsi kertoi käyvänsä lasten kanssa uimassa juuri siellä saaren länsipuolen kallioilla.

      Poista
  4. Mieletön tunnelma tässä kirjoituksessasi! Ihana paikka se on, hyvin erityinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi :) Kiva kuulla että tunnelma välittyi!

      Poista
  5. Oi jospa ois saatu olla mukana! Isokari is the one and only...suosikkipaikkojani saaristossa ihan ehdottomasti. Varmasti syksyn pimeinä iltoina tunnelma on vielä ihan erityinen, kun majakan valo näkyy satamaan hyvin.

    Mikäköhän bloggaajapurjehtijoita veti juuri viime viikonlopuksi Isokariin? Meilläkin tosiaan se oli pitkään suunnitelmissa, mutta ennustettua aikaisemmin virinnyt luoteistuuli ja seuraavan aamun kahdeksan herätys sai muuttamaan kurssin kohti Ukia. No joku toinen kerta sitten! Kiitos paikkatiedotuksesta; yllättävän täynnä satama oli elokuun iltana. Ukissa oli huomattavasti hiljaisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isokarista tulee varmasti yksi meidänkin suosikkipaikoista!

      Hassu sattuma tosiaan tuo blogaajien joukkoryntäys Isokarille samana viikonloppuna. Meillä ratkaiseva tekijä oli tuuleten suotuisa suunta lähteä kartalla ylöspäin. En sitten tiedä mistä mieheni keksi ehdottaa juuri Isokaria. Sen jälkeen huomasin blogista teidän suunnitelmanne. Norppa ja Luotsi-Olli pääsivät vähän yllättämään. Pienen meren hauskoja sattumia :)

      Sitä veneiden määrää ihmetteli Isokarin satamamestarikin: "Sesongin pitäisi olla jo ohi... Ne on varmaan nää ilmat..."

      Ilman muuta uudet treffit joku toinen kerta, kun ollaan samaan suuntaan matkalla!

      Poista
  6. Ihana paikka ja ihanat kuvat!
    Mekin pyörähdimme siellä päiväseltään heinäkuun puolessa välissä. Oli ensimmäinen majakkakohtaamiseni, ihana ja mieleenpainuva sellainen. Jäi saaren tutkiminen puolitiehen, mutta onpahan ainakin syytä palata sinne uudestaan. Ja mitä tulee majakoiden sulkemiseen, on se niin käsittämätön asia ettei siihen löydy edes sanoja =/

    Meidän Isokari-postaus löytyy täältä http://lakeatsea.blogspot.fi/2013/07/14713-pakkahuone-uusikaupunki-isokari.html

    ps. Olivatko oranssiräpyläiset riskilät siirtyneet muille vesille uiskentelmaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, lisää Isokari-faneja :) Kiitos kun jaoit myös blogi-linkkisi.

      Voi Myy... luuliksää, et mää tietäsi jottai jostai lintulajikkeist? ;) Aika paljon oli erilaisia lintuja, osa sellaisia joita en ole aiemmin nähnyt livenä. Oransseja räpylöitä en kyllä muista nähneeni...

      Poista
    2. Riskilät lähteneet. Sanoivat moro ja nähdään huhtikuussa :)

      Poista
  7. Mua silleen pienesti kiinnostais mitä tuohon kanttarellibanaanipastaan tulee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookkei, lupaan tehdä kantarelli-banaanipastasta minipostauksen lähiaikoina. Ajattelin jakaa myös uuden veneruokainnovaationi, punajuuripyttärin ohjeen. Siitä on tullut meidän herkkuruokia.

      Poista
    2. Nam ja kiitos jo etukäteen, tykkään myös punajuurista, joten pyttärin ohjekin kiinnostaa.

      Poista
  8. Tammikuussa on muuten ihan oma viehätyksensä myös istuskella aution saaren rantakallioilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi uskon sen! Viime kesänä kuuntelin kateellisina tarinoita siitä, miten jotkut vuokraavat kämpän Utöstä ja asuvat siellä ympäri vuoden. Joku siinä ulkosaaristossa kiehtoo...

      Poista