Merenneidon opintosuunnitelman päivitys

Pitkä matka todelliseksi merenneidoksi on hyvässä vauhdissa. Päivitin tuon "merenneidon opintosuunnitelma" -lehden ja huomasin että kaikesta elämän hulinasta huolimatta olen ensimmäisenä opintovuonna edennyt kuin juna plaanissa. Kaikki suunnitellut kurssit on käyty ja purjehduskaudellakin kertyi mukavasti monenlaista harjoittelua sekä pikkuisella 606:lla että 40-jalkaisella perheveneellä. Teen kaudesta vielä erillisen yhteenvedon myöhemmin, kunhan pohdiskelen mitä tavoitteita saavutin ja mitä seuraavaksi.


Tulevat opinnot

Suuraavaksi suunnitteilla olisi off-seasonin puuhaksi: veneilijän diesel-kurssi, ensiapukurssit, purjeiden trimmauskurssi ja jossain vaiheessa myös avomerilaivurin kurssi. Elämäni hiljenee joskus vuodenvaihteen jälkeen pienemmäksi ja leppoisammaksi, jolloin opinnoillekin on paremmin energiaa.

Tänä syksynä työväenopistolla järjestettävälle 16 tunnin veneilijän diesel-kurssille en päässyt, mutta yritän sinne  uudelleen keväällä, mikäli se järjestetään myös silloin.

Ensiapukurssien päivityksistä on ehtinyt vierähtää niin pitkä aika, että joudun käymään sekä EA1- että EA2-kurssit uudelleen alusta. Teen sen ihan mielelläni, koska monet menettelyt ovat kuulemani mukaan hiljattain muuttuneet. Kursseja järjestää SPR ja molemmat kestävät kaksi työpäivää. Hinta on noin 100 €/kurssi. Parasta olisi, jos pääsisi erityisesti veneilijöille suunnatulle EA-kurssille, koska siellä painotetaan vähän eri asioita. Olisi tietysti ihan asiallista, että myös perheen urospurjehtija osallistuisi näille, mutta saas nähdä saanko suostuteltua, kiristettyä tai lahjottua häntä mukaan.

Purjeiden trimmauskurssille osallistun kevättalvella 2013, vähän ennen seuraavan kauden alkua. Yhdysvalloissa kehitetyn ohjelman sisällön läpi käymiseen menee yksi viikonloppu. Tämän tulen saamaan intensiivisenä kotiopetuksena ja olen melkein jo melkein varma, että se tulee olemaan tähänastisista kursseistani vaativin. Koko kesän olen jo hämmästellyt miten trimmauksen perussääntöihin löytyy erilaisissa olosuhteissa järkyttävät määrät poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.

Avomerilaivurintutkintoon tähtäävän astrononomisen navigoinnin kurssin olin suunnitellut aloittavani tänä syksynä yhdessä ystäväni kanssa. Elämän muut haasteet menivät kuitenkin nyt etusijalle. Ratkaisu oli järkevä, mutta jäi harmittamaan, koska kamun kanssa olisi ollut kiva opiskella taas yhdessä ja kursin sisältö olisi tosiaan kiinnostanut. Käytännön navigointitaitojen osalta tuo kurssi ei ole ollenkaan niin oleellinen kuin saaristo- ja rannikkolaivurin kurssit. Epäilen jopa tuleeko sekstantille olemaan ikinä käyttöä, mutta asia kiinnostaa harrastusmielessä. Suunnittelenkin aloittavani avomerilaivurin kurssin syksyllä 2013 ja se kestääkin sitten koko lukuvuoden.

Sitten olisi itsenäisen opiskelun kirjapaketti: Purjehtijan sää, pari yleisteosta purjehduksesta sekä veneen ylläpitoa ja huoltoa käsittelevä Suuri Venekirja. Mihin se kesäloma oikein meni, kun piti näitä lukea?

Huomaa teepussin mietelause: "When you have knowledge, you will not have fear."


Solmuja on syytä kerrata omatoimisesti ennen seuraavaa kautta. Joskus kun paalusolmu on pitänyt tehdä "väärinpäin" tai outoon tilanteeseen, olen joutunut vähän kokeilemaan että miten se nyt meni. Paalusolmua oman vartalon ympäri (ns pelastautumissolmu) en ole vielä oppinut tekemään käden käänteessä.

Purjehduskausi 2013

Jos aikataulut pitävät, niin ensi keväänä opettelemme sitten oman, ärhäkkään mutta rakkaan, veneemme käsittelyä. Minun pitäsi oppia hyväksi pinnanaiseksi, joka myös ajelee aina tarkasti rantaan. Tuo rohkeampi ja pitkäkoipisempi meistä on nimittäin luvannut hyppiä keulasta.

Sitten pitäsi osata retkeillä ihan kahdestaan: elää veneessä, huoltaa sitä, suunnitella järkeviä reittejä ja löytää sopivat satamat. Tässä on jokin haamuraja, jonka ylittäminen tuntuu samaan aikaan sekä kutkuttavalta seikkailulta että vähän epämukavalta. Isi-Kipparin ja Äiti-Kipparin nouhau on aina ennen ollut turvana. Mieheni on kokeneena kilpapurjehtijana hirmutaitava käsittelemään veneitä, mutta ei hänkään ole ihan omillaan retkeillyt. Onneksi Isi- ja Äiti-Kippari on aina kännykän kilautuksen päässä. Kaukaisempana haaveena häilyy edelleen mielessä Gotlanti, mutta tuskin sinne seilataan vielä ensimmäisenä kesänä.  Nyt kun sanoin tuon ääneen, niin siinä varmaan käy juurikin päinvastoin...