Muinaistulien yö safariveneessä

Viime viikonloppuna saaristossa vietettiin muinaistulien yötä tai venetsialaisia. Perjantaille oli luvattu sadekuuroja ja lauantaille kovia tuulia. Päätimme tehdä kaikkemme, jotta pääsisimme heti töiden jälkeen nopeasti matkaan ja teimme pienen ihmeen: Kaminamin kone käynnistyi 60 minuuttia sen jälkeen, kun mies oli lähtenyt töistä, ajanut kotiin, olimme pakanneet auton, ajaneet satamaan ja pakanneet veneen. Näin ehdimme jo perjantaina satamaan, jossa halusimme viettää muinaistulet. Alkumatkasta taivas oli synkkä kuin mieleni.

Istuin pitkään keulakannella tuijottamassa maisemia vedet silmissä ja pala kurkussa. Olin saanut juuri iltapäivällä kuulla ikäviä uutisia, jotka koskivat läheistäni. Tämä oli silti ehkä paras paikka maailmassa hiljentyä käsittelemään asiaa itsekseen.

Alun 7-8 m/s myötäisten tuulten jälkeen oli hetki reippaampaa sivutuulta 9 m/s ja menimme codella aika kallellaan. Tuulen oli luvattu voimistuvan, joten rullasimme coden pois. Niinhän siinä sitten kävi, että tuuli kuitenkin keveni heti kun coden tilalle oli nostettu fokka. Aurinkokin pilkisteli, eli myös sade-ennuste meni onnellisesti pieleen.

Lämpöä oli vielä illallakin +18 ja tunnelma merellä oli kotoisa. Merikotkia on tänä vuonna näkynyt  lähes poikkeuksetta joka kerta purjehtiessa, usein pariinkin otteeseen päivän aikana.

Tulimme viidentenä veneenä merikarhusatama Karhunmöljään pian kahdeksan jälkeen illalla. Meidän jälkeen paikalle lipui vielä hämärissä kaksi venettä. Ilta oli kaunis, mutta kolmen aikaan yöllä alkoi se luvattu kova tuuli ulvomaan. Kaminami keinui ja liikehti rauhattomasti. Mies kävi kirkkaan tähtitaivaan alla, kuutamon valossa, kannella säätämässä vielä falleja ja laski mastomme pumpulla ihan alas, jotta takila ei soita urkuja. Tuulesta huolimatta ilma oli lämmin.

Auringonnousu lupasi poutaista päivää, vaikka ilma liikkui suojaisassa laguunissakin 12 m/s, puuskissa jopa 18 m/s.

Pari venettä tuli vielä päivän aikana kovemmissakin tuulissa Karhunmöljään ja yksi lähti. Meitä jäi siis kahdeksan venekuntaa viettämään muinaistulia tänne.

Kävelimme katselemassa miten kaislikko aaltoilee tuulessa ja vaahtopäät ylsivät saarten väleihin saakka.

Oman veneen takakannelta voi seurata luonnon tapahtumia kuin safariveneestä. Kotka lensi läheltä yli, harmaahaikara (meillä on nyt lintukirjakin) tepasteli pitkään rannassa ja tuuli pöllytti uimarilinnun sulkia takkuun. Päivän upeimman havainnon teki mieheni sillä aikaa, kun istuin salongissa puhumassa puhelimessa. Komea sarvikruunuinen peura oli uinut vastakkaisesta saaresta seuraavaan ja hetken päästä vielä siitä seuraavaan saareen. Mies ryntäsi sisään etsimään kameraa, mutta myöhästyi. Safariveneessä pitäisi aina olla kamera käsillä.

Karhunmöljän sauna on yksi parhaista. Löylyt olivat pehmeät ja lauteilla rauhoittuessaan kelpasi katsella ulos kahdesta upeasta maisemaikkunasta. Saunoessa pitää olla tarkka merivesi-kaivovesi-sadevesi -käytännöistä, ettei kiuas ruostu jne. Joskus kuulee ihmisten taivastelevan Merikarhujen kaikien sääntöjen ja toimintaohjeiden määrää, mutta ei sielä ole yhtään turhaa. Kaikki toimii hyvin koska jäsenet sitoutuvat toimimaan sovituilla tavoilla yksityiskohtia myöten. Mutta kylläpä oli saunan jälkeen pehmoinen olo; kuin olisi kääritty lämpimään pehmoiseen peittoon. Sitten tukka auki ja kuivumaan tuulivoimalla toimivaan 18 m/s fööniin - niitä takkuja saikin sitten selvitellä.

Aurinko laski kauniisti ja veneissä valmistuttiin iltaan. Yhteisestä lipunlaskustakin tehtiin oikein numero ja kinusin saari-isäntää soittamaan hailerillaan (veneen "sumutorvi" ulkoisen kaiuttimen kautta) vielä jazz-klassikko Summertimenkin. Se voisi kuulemma "melkein" onnistua. Kuvassa ulkoilee laiturilla todella kiva ja fiksu saksanseisoja- hauva. Hän keksi itse leikkejä, kuten kävyn heittelyä, ja kutsui sitten ihmisiä mukaan leikkiinsä. Ennen kuin isäntä ehti varoittamaan, sain haukulta pusun suulleni ja toisen kameraan. Hän oli valoittava tapaus ja tykkään seurustella tuttujen lemmiekkien kanssa, kun emme voi allergioiden vuoksi ottaa omaa.

Muinasitulien iltaa vietimme mukavasti koko porukan voimin saunan edustalla. Tarjolla oli skumppaa, tarinoita, vapaata jutustelua ja paljon naurua. Ennestään tunsimme joukosta vain pari karhukamua, mutta illan aikana kaikista tuli enemmän tai vähemmän tuttuja.

Unohdin myrskylyhtymme kotiin, mutta laitoimme takakannelle diskopallomme luomaan idyllistä tunnelmaa muinaistulien yöhön. Kauempana jymisi ilotulitulitteita, osa näkyikin metsän yli satamaan. Osa porukasta jäi vielä kallioille paistamaan lettuja, kun me siirryimme hieman sivutuuli heittäen veneeseen hyttysiä pakoon.

Aamulla otimme rauhallisesti ja nautimme vielä upesta satamasta. Mieheni lukee nyt tämän kauden suosikkikirjaani "Kaikki se valo jota emme näe". Luin sen purjehdusloman aikana ja olin mykistynyt kerronnan kauneudesta, vaikka aiheet olivat ajoittain aika karmeitakin.

Kotimatka sujui mukavasti 5-6 m/s rauhoittuneessa ja myötäisiksi kääntyneissä tuulissa. Juhlien jälkeen loikoilin keulakannella "rantalomalla". Siinä oli meren kohinaa ja code-tyyppinen aurinkovarjokin, mutta lomailu loppui rannan kallistuttua äkillisesti kurssin käännyttyä sivutuuleen. Ilma oli jäähtynyt +16 asteeseen, mutta merivesi oli vielä +16-17 asteista. Ohitimme myötätuulella code-virsarilla purjeveneen, jossa äijäporukka ihmetteli: "Miksi te menette noin kovaa?" Nauratti, kun ihan normaalia matkavauhtia tuuleen nähden menimme.

Hyvää syyskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!