Viime perjantaina sää vaikutti siltä, että tuuli häviäisi myöhemmin illalla. Nipistimme muutaman tunnin töistä ja lähdimme ajoissa matkaan. En kehtaa edes sanoa miten ajoissa. Pilvipoutaisena syyskuun päivänä lämpöä oli vielä +18 (merivesi +16). Ensimmäisen reilun tunnin pöristimme kuitenkin kotirännissä koneella, kun tuulta ei ollut. Avoimemmilla vesillä virisi 3,5 m/s henkäys codelle sopivasta suunnasta ja taas mentiin kovempaa kuin "economy class" -koneajolla: 7 solmua.
Vastaisemmalle tuulelle nostimme fokan ja sitten rullasimme taas auki coden ja sitten fokan ja coden... Oi näitä saariston pyöriviä tuulia! Se on vähän sama pitää codea rullalla keulassa kuin sateenvarjoa kassissa - varmasti ei tule sopivaa sivutuulta codelle tai tarvetta sateenvarjolle. Ainakin oli koko ajan puuhaa.
Tuulta oli perjantaina parhaimmillaan 5 m/s ja silloin Kaminami kulki mukavaa kasia. Jossain vaiheessa saimme kisakamuksemme pienen trimaraanin, mutta sen pussikas code ei näyttänyt toimivan näillä tuulilla yhtä hyvin kuin meidän latteampi ja Kaminami pääsi näyttämään vahvuutensa hiljaisessa tuulessa. Purjeveneitä näkyi liikkuvan vähän joka suunnassa - vielä on kautta jäljellä.
Ennen Paraisten portin kapeaa sunttia oli laskettava kaikki kolme purjetta. Yllämme lenteli harmaahaikara. Puun latvassa seisoskellessaan se näyttää jotenkin hassulta - eikös noilla koivilla kuulu kahlata? Vai onko ne vaan koristeet?
Kolmessa purjeessa olikin pakattavaa ennen rantautumisvalmisteluja. Meillä on onneksi aika sujuvat rutiinit ja tiimityö. Tekemällä oppii tiettyyn rajaan saakka yhä tehokkaampia toimintatapoja. Mieheni bravuuri on tuoda tuo pitkä fokkapussi fokan alle ennen purjeen laskua ja ta-daa - fokka on nopsasti ja näpsästi paketissa. Tosin se onnistuu vain kevyellä kelillä.
Heti kuuden jälkeen illalla saavuimme merikarhusatama Tammoon ensimmäisenä ja pian tuli vielä pari venettä lisää. Aloitin jo syyspetaukset, eli levitin aluslakanan alle fleecehuovan pitämään syyskosteuden loitolla. Pussilakanat ja tyynyliinat ovat tietysti kuivapintaisena pysyvää mikrokuitua. Ne ovat kyllä tähän aikaan vuodesta ihan ehdottomat.
Tämä on purjehdusmielentilassa yhtä tärkeää kuin "lintu lentää", "lintu ui" tai "kala polskii": rannassa ui suuri viiskorvainen meduusa. Luonnon äärellä muistaa aina, että ei tämä niin ainutlaatuista, tai muita elämänmuotoja tärkeämpää, ole olla ihminen.
Onneksi pääsimme lähtemään joustavasti merelle näin hiljaisten tuulten päivänä. Matkaan meni kuitenkin viisi tuntia ja nyt meillä oli jo seitsemältä ruoka pöydässä, kello 20.10 lippu laskettuna ja pian sen jälkeen olimme peiton alla. Kirjojamme jaksoimme lukea vain 20 minuuttia, silloinkin taisi jo muutaman kerran kopsahtaa kirjankarmit otsaan. Nukuimme rankan viikon jälkeen iltaysistä aamukymppiin. Tai mies nukkui - minulta meni alkuyöstä muutama tunti motoneuroneitteni sähköhäiriön korjaamiseen, mutta nukuimme siis joka tapauksessa ruhtinaallisesti.
Juuri tänään juttelimme ystäväni kanssa siitä, miten joskus yöllä herätessään ihmettelee, että missä sitä onkaan: kotona, veneessä vai matkoilla. Kun paikka on selvinnyt, niin seuraava unenpöppyräinen kysymys mielessä on: missä on pohjoinen? Jostain syystä meillä on ystäväni kanssa molemmilla hassu tarve tietää miten päin olemme suhteessa maapalloon. Omat suosikkini ovat pää pohjoiseen tai länteen. Nyt tämä tietysti naurattaa, mutta puoliunisena nämä ovat vakavia kysymyksiä.
Lauantaiaamuna hieroin kahdesti silmiäni ennen kuin uskoin kellon olevan kymmenen. Ensin pieni aamupaniikki: muilla on jo liput nostettuina, kaikki satamat täyttyvät pian, tuuli loppuu taivaalta ihan kohta ja elämä on muutenkin jo melkein ohi! Sitten pyyhimme aamukosteuden ikkunoista ja katsoimme ulos: ei kiirettä mihinkään, siellä on sumua. Nautimme kaikessa rauhassa aamiaisen ja ihmettelimme miten mukava fiilis tulee riittävästä unesta.
Lauantaina purjehdimme meille uuteen satamaan, jossa mieheni tosin oli käynyt joskus pienenä vanhempiensa kanssa. Ennakkotietojen perusteella siellä olisi muun muassa "hyvin säilyneitä tyynylaavoja ja muita merkkejä tulivuoritoiminnasta" sekä "aarniometsää". Seikkailut siis odottivat!
Lämpimiä syyspäivä ja tunnelmallisia iltoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti