Laavasaaressa

Viime lauantaina 10.9. lähdimme vähän ennen puolta päivää merikarhusatama Tammosta vajaan kolmen tunnin purjehdukselle meille uuteen toiseen merikarhusatamaan Kifskäriin ("Siivshäär"). Mieheni on käynyt siellä tosiaan joskus pienenä ja meiltä on se jäänyt tähän mennessä käymättä, koska niillä kulmilla on muitakin kivoja paikkoja. Alkumatkasta oli vielä sumua, mutta näkyvyys ei ollut ihan mahdoton.

Matkalla oli vähän kaikkea: sivutuulta, vastatuulta ja myötäistä. Olen nykyään lähes koko ajan isopurjeen skuutilla ja mies keulapurjeella. Lauantaina säädin isoa tuulen oikutellessa ja mies istui toimettoman näköisenä vieressä. Kysyin: " Onko sulla allday ja allwind fokkatrimmit?"  Mies väitti tehneensä juurikin sellaiset supertrimmit, jotka toimivat niin sivu- kuin vastatuulella - niin varmaan.

Joskus päästän Kipparinkin isopurjeen vinssille, mutta teen selväksi, että hän on nyt sijaistamassa sen aikaa, kun käyn äkkiä sisällä tms. Hän näyttää tuossa kyllä aika onnelliselta.

Sisäänajo Kifskärin länsisataman puolelle oli niin jännittävä, että kun juttelin meidät vastaanottaneen herran kanssa, sanoin vahingossa syväytemme olevan 3,20 (se on siis 2,30). Pääsimme laituriin köliä kolistelematta.

Iltapäivä oli kesäisen lämmin ja söimme lounaaksi banaanikakkua takakanella. Meillähän oli alun perin suunnitelmissa koukata Högsåran kautta ja syödä Farmor´s Cafen herkkuja, mutta ei sitä purjehtimista malttanut keskeyttää. Purjehtiessa muistelin yksityiskohtaisesti viimeisintä herkullista Farmorsin ateriaa ja ajatuskin oli nautinto.

Illan ohjelmassa oli Kaminamin köysipussien fiksailua ja tietysti saariretkeilyä. Olin aika innoissani tämän saaren kuvailusta merikarhukirjassa, että täällä olisi muun muassa "hyvin säilyneitä tyynylaavoja ja muita merkkejä tulivuoritoiminnasta" ja "aarniometsiä". Suomi on melkein kuin Uusi-Seelanti: tulivuoriaktiivisuus on vaan vähän harvempaa ja maanjäristykset lievenpiä (sellaisenkin olen Suomessa kokenut muutama vuosi sitten).

Laavatyynyjä emme suuresta saaresta tällä kertaa löytäneet, mutta hienoja kalliota ja jännittäviä paikkoja metsässä tuli paljonkin vastaan.

Pienet kärpässienet ova kuin koruja metsän pohjalla. "Kato Muru, ihana kärpässieni!" "Ite oot." "Ai kui?" Myöhemmin mies totesi kotona: "Sun serkkuja on meidän pihalla." Minä: "Mitäh?" ja katsoin ulos: nurmikollemme pukkaa kärpässieniä. Niinpä niin...

Saaren itäpuolella on toinen merikarhusatama, jonne sisäänajo on jo niin matala, ettei Kaminamusella ole sinne asiaa. Kävelimme sinne kuitenkin katsomaan paikkoja. Itäsatamatan laguuni on vielä kauniimpi kuin länsisataman. Kuvani eivät tee sille täyttä oikeutta, sillä tyynessä illassa, punertavassa valossa ja sirkkojen sirityksessä se oli lumoava! Siellä yöpyivät yhdet tututkin ja kävimme vaihtamassa kuulumisia. Näköjään muillakin on ollut tänä vuonna elämässään vähän suurempaa draamaa. Oli silti lohduttavaa huomata, miten me, jotka pystymme näkemään asioiden hyvät puolet, putoamme aina jaloillemme: ponnistelemme, hyväksymme, sopeudumme ja olemme kiitollisia niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Länsisatamankin puolella oli kaunis ilta ja muutamat kukatkin kukkivat vielä sinnikkäästi. Orvokkeja olen löytänyt saarista vielä lokakuussakin.

Auringonlasku jäi vähän metsän taakse. Sen olisi varmaan nähnyt, jos olisi kävellyt uudestaan saunakallioille. Iltakosteuden myötä kalliot muuttuivat liukkaaksi, hyttyset nälkäisemmiksi ja pian auringonlaskun jälkeen tuli pimeääkin - jäi menemättä. Nämä syyspurjehduskauden pimeät illat ovat upeita - katson joka ilta ennen nukkumaan menoa tähtitaivaan. Saaristossa se näyttää paljon upeammalle, kun valosaastetta ei juuri ole.

Mitä olen tässä tuttujen kanssa  jutellut, oli kaikilla samanlaisia kokemuksia viime sunnuntailta: aamulla oli lämmintä ja aurinkoista  (Kifskär +21), mutta jo aamupäivällä taivas peittyi harmaaseen pilvitäkkiin ja kotimatkalle lähdettiin sumussa lämpötilan tippuessa +15 asteen paikkeille. Aamulla meillä oli koko hytti täynnä valkoista rapisevaa kangasmassaa, kun otimme sukan pois 120 m2 genaakkeristamme ja siirsimme sen ihan uuteen kisagenaakkeriimme; toiveena päästä kokeilemaan sitä kotimatkalla. Lämmin aamu innosti Kipparin tanssimaan flamencoa kannella - tai jotain. 

Kotimatka alkoi sumuseikkailulla fokan kanssa pahimmillaan noin 3 minuutin näkyvyydellä (5,5-6 solmun vauhdissa). 

Voimistunut sivutuuli (7-7,5 m/s) toi vauhdin lisäksi näkyvyyttä ja nostimme coden keulaan. Se peittää kyllä niin paljon näkymiä, ettei sillä viitsi umpisumussa kaahailla. Sumun hälvettyä lämpötilakin nousi +17 asteeseen. Puuskissa ja surffeissa ylittyi 9 solmua useita kertoja. Päivän paras vauhti oli 9.57 solmua.

Paluuliikennettä riitti; parhaimmillaan laskin näköpiiristämme 35-40 purjevenettä ja muutaman moottoriveneen.

Ennen kotiränniä etenimme kurssin käännyttyä vastaisempiin tuuliin ja parhaat puuskat ylisvät jo 9 m/s. Otimme vesipainotankit käyttöön ja kiidimme täydellä isolla ja fokalla aika kallellaan. Minä olen kuulemmma meistä kahdesta se innokkaampi kippaaja. Kotirännissä sivumyötäiset tuulet kuljettivat meitä hyvää vauhtia, parhaimmillaan mentiin taas reilua 9 solmua ja sain sillä aikaa hyvin pakattua ja siivottua sisätilat. 43,5 mailia taittui odotettua nopeammin, vaikka matkan varrella oli kelluntahetkiäkin. Tänä viikonloppuna ei taideta paljon vauhdilla juhlia, sillä luvassa on lempeitä syystuulia.

Ihanaa viikonloppua kaikille maalle ja merelle!

Me purjehdimme parhaillaan Pyytinkarille ja huomenna suunnitelmissa on Brännskär.