Brännskärin syyskuuta

Toissa viikonloppuna, lauantaina 17.9. saavuimme Brännskäriin - kuten niin moni muukin. Upea satama tuli illan aikana täyteen ja ympärillä oli paljon elämää. Iltapäivällä saapuessamme oli saaren isäntäväki vielä Nauvossa markkinoilla, mutta uuden kahvila-satamakonttorin ovelle oli jätetty ystävällinen lupa itsepalvelusta.

Lampaita ei tällä kertaa näkynyt, ei edes papanoita. Olikohan saarella ollut jo "t-päivä", vai oliko siellä tänä kesänä lambeja ollenkaan? Kanaset sen sijaan olivat aktiivisia ja komea itsetietoinen kukko piti rouviaan tarkasti silmällä. Oli ilo katsella miten kanat saivat elää oikeaa kanan elämää: kuopsuttaa, juoksennella ja kaakattaa niin kuin huvittaa. Ne tulivat melkein syliin, mutta arastelivat sitten ihan viimehetkellä. Kukko asettui oikein poseeraamaan, kun tulin lähemmäs kamerani kanssa.

Uudessa kahvilassa oli panostettu tarjottaviin. Kahvi jauhetaan paikan päällä Brännskärin nimikkopavuista, joita saa myös ostaa kotiin. Isäntäväen poissa ollessa veneilijät keittivät kaffeet itse ja maksoivat laatikkoon. Pihalla kahvia kehuttiin painokkaasti oikein merimiehen kielellä. Tarjolla oli tuoretta pullaa, sämpylää ja porkkanakakkua. Myös teen ja muidenkin juomien valikoima oli mielenkiintoinen. Söimme silti välipalaksi jätskit ja ihailimme kahvilan sisätiloja.

Selvisimme alkuillan aika hyvin ilman isäntiäkin. Kahvia riitti, grillipaikalle saatiin tulet ja molemmat saunat lämpenivät. Saunanvarauskirjaa vähän kaipailtiin ja joku laiturisähköjen sulake taisi kilahtaa, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Kiipesimme kallioille lepuuttamaan silmiämme maisemissa. Pikkulaituriin parkkeerasi muhkea kaljaasi ja auringon laskuun mennessä Brännskäriin tuli lähes 30 venettä. Viimeisillä tulijoilla oli vähän säätöä, jotta saivat paikan, mutta lopulta kaikki tulijat taisivat mahtua. Jotenkin Brännskärissä oli erityisen mukava tunnelma - kuin kaikki olisivat todella onnellisia ollessaan juuri täällä tänään.

Emme edes yrittäneet saada saunayövuoroa, mutta kävimme isäntäväen palattua maksamassa satamamaksumme (15 € ilman sähköä). Samalla kuulin, että saarelle on hiljattain muuttanut toinenkin perhe vakituisesti asumaan. Kun katselee ympärilleen ja nauttii kaikesta palvelusta ei voi kuin taivastella sitä työn määrää, mitä tällaisessa paikassa on... Hatun nosto nuorille saaristoyrittäjille. 

Auringonlasku oli intensiivisen punainen ja kamerat räpsyivät veneissä.

Illalla pakkailin jo pois ylimääräisiä asioita ruokakaapista, jotka oli varattu lähinnä kesälomareissulle. Keksimme samalla pelata peliä: "tee mulle ruokakaapin jämistä innovatiivinen ateria". Mieheni pitää samoista mauista kuin lapset keskimäärin. Hän olisi valmistanut ruokakaapin aarteista lötköksi keitettyä täysjyväpastaa tonnikala-mansikkahillokastikkeella. Minä olisin loihtinut soba nuudeleita Kikherne-ananas-kookoshyytelö -kastikkeella, jonka olisin notkeuttanut vaniljasoijamaidolla ja maustanut soijalla sekä kapriksilla.

Aamulla heräsimme varhain ääneen: "Kukkokiekuu" sen jälkeen korva herkistyi kuulemaan myös kalaparvien aamu-uinnit. Poutainen aamu kuivasi melko pian veneen kannenkin.

Kahvipannu oli lämpimänä kahvilassa jo heti aamusta. Ilma tuoksui syksylle: sammaleelle, ruusunmarjoille ja lakastuvalle lehtivihreälle. Toinen meistä ei juo kahvia ja toinen ei voi syödä tavallista pullaa, joten ostoksemme olivat: kaffe, pulla ja aamusuklaa.

Kun olimme tankanneet paljon hyvää mieltä Brännskärissä, lähdimme kotimatkalle, mikä taittuikin alusta loppuun koneella kevyessä tuulenhenkäyksessä. Olipa silti hienoa, että saimme sekä perjantaina että lauantaina kuitenkin purjehtia.

Se voi näyttää tässä kaukokuvassa vähän mökkipoijulle, mutta kyllä se on hylkeen pää. Maisemat olivat tyynenä aurinkoisena päivänä kauniit, mutta oli vaikea totutella siihen, että vene pitää kovaa ääntä koneen käydessä ja ettei ole paljon mitään tekemistä.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Me starttaamme lauantaina sekä sunnuntaina 

ilmeisen kovissa tuulissa kauden päätöskisaan, 

eli October Raceen. Jännittävää!