Toisen lomaviikon aloitus Haplotissa

Ehdin sittenkin tekemään muutaman postauksen, vaikka lomamme jatkuu edelleen merellä. Ensimmäinen lomaviikko oli jo seilattu ja sen jälkeen velvollisuudet kutsuivat piipahtamaan kolmeksi päiväksi kotona ja töissä. Lauantaina 26.7. koitti taas mahtava vapaudentunne, kun pääsimme takaisin merelle. Vau! Täällä me taas mennään!

Suunnitelmissa oli tehdä pieni "Åland Runt", mutta ensimmäinen yö matkan varrella vietettiin Houtskärin naapurisaaressa, merikarhusatama Haplotissa. Reilun 27 mailin matkaan mahtui enimmäkseen luovia lämpimissä kesätuulissa. Niin lämpimissä, että tuli vähän hikikin.  

Vaikka lämpöä on nyt ollut ylenpalttisesti, aina tuskaisuuteen saakka,  niin maisemat ovat parhaimmillaan kylpiessään runsaassa kesän valossa. 

Emme muistaneet huomioida reittisuunnittelussa Svartbådanin merimetsojen aromipesiä ja ohitimme ne tuulen alapuolelta. Yhhyhh... luulisi linnuilla itselläänkin valuvan vedet silmistä tuossa amoniakki-huurussa.

Jokainen rantautuminen on aina tavallaan uusi tilanne, mutta enää en jännitä niitä sydän läpättäen. Olemme hioneet manööverejä ja saaneet jo kokemusta Kaminamilla erilaisissa haastavissakin tilanteissa. Siitä olen hurjan tyytyväinen! Haplotissa ajoin poijuun ja jätin sen jälkeen pinnan miehelle siirtyessäni keulaan. En edelleenkään uskalla hyppiä laiturille, mutta karhusatamassa on lähes poikkeuksetta joku ottamassa köydet vastaan ja toivottamassa tervetulleeksi. Me olemme ahkeria ottamaan veneitä vastaan myös kaupallisissa satamissa. Etenkin pariskuntina purjehtivia senioriseilaajia pitäisi kaikkien viitsiä auttaa.

Naapuriveneen kipparin kanssa löytyi mukavaa jutusteltavaa eläinhavainnoista merellä ja satamissa. On kiva tavata toisia purjehtijoita, joille luontoelämykset ovat yhtä isoja ilonaiheita kuin meillekin. Haplotin rantakiven lokkilapset olivat oppineet parissa viikossa lentämään ja jokeltelivat samalla kimeästi. Laiturin alle puolestaan sujahti iso musta rantakäärme. Minulle on tärkeää saada kokea luonto ympärilläni - se laittaa ihmisenä olemisen oikeisiin mittasuhteisiin ja vahvistaa arvostusta elämän ainutlaatuisuutta ja hetkellisyyttä kohtaa.

Sekä Haplotin että vastarannan sataman Lammanin puolelle jäi tällä kertaa vielä hyvin tilaakin. Kahden merikarhusataman väliä voi kulkea soutuveneillä, jos haluaa vaikkapa kyläillä tuttujensa luona.

Lauantai-iltana Haplot-Lammanissa kävi kova puheensorina ja tunnelma oli hilpeän leppoisa, välillä aika railakaskin. Kello 21.00 kaikki laskivat lippunsa samaan aikaan ja kello 22 mennessä satamat hiljenivät yörauhaan. Viimeiset hipsivät saunasta veneilleen hipi-hiljaa ja me vetäydyimme lukemaan lomakirjojamme. Merikarhusatamien ihanutta ovat juuri nämä: luonnonläheisyys, yhteishenki ja toisten huomiointi.