Katanpään satama on vain reippaan kivenheiton (8,5 M) päässä Isokarilta. Meille se oli uusi paikka ja houkutteli suojaisuudellaan sekä syvillä laituripaikoillaan näin tuulisena päivänä. Kun pääsimme Isokarin aallonmurtajan ulkopuolelle, heitteli sivuaallokko jo voimakkaasti. Olin laittanut fendarit Kaminamin perässä sijaitsevaan "takakonttiin" ja kun nousin takaluukusta ylös, en päässyt jaloilleni. Konttasin luukulle ja asetuin flipperipalloksi sisätiloihin. Kiinnitysköydetkin koilasin (vyyhtesin) lattialla istuen. Alkumatkasta ikkunasta näkyi vuoroin pelkkää taivasta ja vuoroin aaltoa. Kurssin käännyttyä vasta-aallokkoon keula hakkasi ja vene ryskyi. Ensimmäistä kertaa otti oikein kunnolla vatsanpohjasta, kuin huvipuiston laitteissa, mutta onneksi ei tullut pahoinvointia. Mies otti suojaisan paikan luukulla istuen ja ajoi koneella, sillä tarvitsimme sähköä ja matka oli lyhyt. Hän joutui ajamaan sadetakki päällä, sillä tyrskyt kastelivat poutapäivänäkin.
Sataman lahdessa ei ollut lainkaan aallokkoa, mutta tuuli toki viuhui mastoissa, jos oli viuhuakseen. Lahti on kaunis ja sieltä on hienot näkymät väylälle. Katanpään saarella on historiaa sekä linnoituksena että vankilana ja samalla se on osa Selkämeren kansallispuistoa. Selkeät opastaulut kertovat hämmästyttäviä tarinoitaan ja nähtävyydet kiertäessään saa hyvän jalottelulenkin.
Enpä tiennyt että täällä suomenkielisessäkin saaristossa harrastetaan juhannussalkojen perinnettä.
Tämmöinen muuten löytyi veneen kannelta: kaunis kuin koru. Se saattoi tulla jäniksenä Isokarilta.
Kävimme heti kaffettelemassa rantakahvilan terassilla ja saimme perusteellisen opastuksen sataman palveluihin.
Kyllä tuossa kelmeässä mukissani on periaatteessa kahvia... ja puolet maitoa. Viini laimennetaan mehulla ja limuilla Sangriaksi ja olut limulla Shandyksi. Samppanja ja kuohuviinit menevät sentään mukavasti raakana.
Kauempana rannasta sijaitsee tilausravintola.
Teimme pitkän historian siivittämän kävelylenkin. Aika paljon siinä joutui suojautumaan ilmahyökkäyksiltä: pientä inisijää ja pörisijää riitti piirittämään meitä jatkuvasti.
Tämä on varmasti kaikkien pikku-kippareiden unelmakohde: seikkailla jännittävillä raunioilla, kiipeillä ja tutkia hämyisiä luolia... Totta puhuen, me "vähän seikkailija-tyyppiset" aikuisetkin nautimme tällaisesta pienestä tutkimusmatkailusta. Taskulamppu kannattaa pakata mukaan seikkailuvurusteisiin.
Tornista on hyvät näkymät mm. Isokarin majakalle saakka.
Meille tuli oikein kivat teräsvenenaapurit ja heidän kanssaan tarinoitiin hauskoja purjehdusjuttuja. Oli perjantai ja Katanpäähän tuli aika mukavasti veneitä, vaikka tilaa löytyi viellä yöllä saapuneillekin. Siinä iltaa istuessamme kaikki alkoi jostain syystä taas näyttämään vaaleanpunaiselle hattaralle.
Lauantaiaamuna kävimme pikaisesti saunassa ja siivosimme vähän venettä. Yllätyimme että Katanpää on nykyään "roskaton saari", eli talousjätteen vastaanottaminen on päättynyt (vaikka Vierasvenesatamat 2013 -kirja vielä väittää, että roskis löytyy). Myös septitankin tyjennyspalvelu on päättymässä, koska "Pidä saaristo siistinä" -organisaatio ei enää halua ylläpitää näitä pohjoisimpia kohteitaan. Harmillista... mietin sen mahdollisia vaikutuksia luonnolle.
Katanpäästä jatkoimme Kihtiä luovien ja Pyytinkarin kisojen muistoissa kohti merikarhusatama Espskäriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti