Åland Runt - kansainvälistä tunnelmaa Kökarin Sandvikissa

Toisen lomaviikon sunnuntaina aloitimme "Åland Runt" -minikiertueemme Ahvenanmaalla. Tuulet olivat suotuisat seilata Kökarille, Sandvikin satamaan. Tuuli jäi heikoksi, 2-3 m/s, loppumatkasta 4,5 m/s, mutta se puhalsi onnekkaasti sivulta. Pääsimme taas liitämään code zerolla hyvää matkavauhtia, 6-7 solmua, joskus sen ylikin. Kevyt tuuuli ja hyvä vauhti on toteutuessaan mahtava yhdistelmä - aina se hymyilyttää.

Ei se purjehtiminen mitään ydinfysiikkaa ole, mutta muutama naru pitää osata virittää... Kippari puuhaili uuden skuutin codeen, joka vei skuuttipisteen alas ja taakse siinä vaiheessa, kun tuuli tiukemmasta kulmasta. Näin code saatiin toimimaan hyvin vielä käyttöalueensa rajoillakin.

"Anna coden olla syypää sun hymyyn"...

Helteiden myötä satamien valinnasta on tullut yhdenlaista bingoa. Näimme matkan varrella laajoja levälauttoja ja aiemmin s/y Charlotan kippari Marko oli blogannut, että Sandvikissa oli hirveästi levää (linkki s/y Charlotan postaukseen). Kökarissa on kuitenkin kolme mukavaa vierassatamaa, joten plan B ja C oli olemassa jos satama-bingossa ei onnistaisi. 

Vasta loppumatkalla jouduimme laskemaan coden. "Kökarin rännissä" keikuimme luovien 9-10 m/s puuskissa, kun vastaan lasketteli myötätuulessa Kaminamin kisakumppani DatWorEt.

Bingo! Sandvikissa ei ollut enää levää. Elettiin heinäkuun viimeistä viikkoa ja satamassa oli runsaasti tilaa kello 13.00, kun rantauduimme.

Satamatoimiston kauppa oli herkullinen pienine purnukoineen ja paikallisine tuotteineen. Herkullisia olivat myös vuokrafillarit, joita oli riittävästi.

Kahvilan terassilla aurinko antoi ottamattakin. Siinä meni kaffeet ja pala (gluteenitonta) bakelssia sekä paikalliset siiderit. Satamassa palvelu oli hyvää ja erityisen ystävällistä. Suihku- ja wc-tilat ovat modernit ja siistit. Yhteiskeittiössä voi laittaa ruokaa ja tiskata. Sieltä löytyy uunit, liedet, jääkaappi ja tiskialtaat. Oli ihanaa tiskata vaihteeksi ilman vesien lämmittelyä veneessä ja tiskivesien kantamista maahan imeytettäväksi.

Sataman syvät paikat tulivat kello 17 täyteen. Itse asiassa niin täyteen, että kelluimme T-laiturin päässä yhtenäisenä tiiviinä lauttana, kun tuli aaltoja. Viimeisen veneen ahtautuminen kahdeksanneksi tähän lauttaan aiheutti järjestelyjä ja vähän närää muissa veneissä. Ymmärrän että he olivat epävarmoja vapaiden paikkojen syvyydestä. Omassa poijussamme oli meidän lisäksemme kaksi muuta venettä kiinnitettynä. Järjestelyjen aikana puhuin ruotsia paapuurin puolen naapurillemme ja englantia styyrpuurin naapurillemme. Kaiken kaikkiaan Savdvikissä oli paljon ruotsalaisia, virolaisia ja suomalaisia. Itämereen ihastunut naapuripariskunta oli seilannut tänne Englannista saakka, ties jo kuinka monennen kerran. Heidän tarinoitaan oli hauska kuunnella.

Muutama vene jäi Sandvikin lahteen yöksi ankkuriin.

Olipa onnekasta, että sadekuurot tulivat yöllä, jos kerran olivat tullakseen. Yksi virolainen vene rantautui satamaan pimeässä, kello 01 aikoihin. Satamassa jo ennestään ollut virolainen miehistö meni vastaanottamaan sen sateessa: valaisivat taskulampulla sopivaa poijua sekä laituria, antoivat hauskankuuloisia ohjeita ja ottivat köydet vastaan.

Aamulla Ahvenanmaan aurinko kuivatti sadepisarat veneiden kansilta. Meillä oli kello herättämässä ennen seitsemää ja 7.50 irroitimme jo köydet rannasta, sillä edessä oli yli 50 mailin legi ulkokautta Maarianhaminaan.