Åland Runt - luontoelämysten purjehdus Maarianhaminaan

Lähdimme aikaisin maanataiaamuna 28.7. seitsemän tunnin ja 52 mailin purjehdukselle Kökarin Sandvikista Maarianhaminaan. Matka oli täynnä luontoelämyksiä ja niihin oli hyvää aikaa myös keskittyä, sillä noin puolet matkasta jouduimme ajamaan koneella, koska tuulta ei ollut. Se näissä aikaisissa lähdöissä on huono juttu, että merituulta ei ole vielä päässyt kehittymään menoa siivittämään, ennen kuin aurinko on ehtinyt lämmittämään maata.

Pilvet peilasivat kuvaansa merenpinnasta. 

Ahvenanmaan saaristo oli kyllä kaunis harmaan sävyissäkin.

Olen näköjään kehittynyt lentävien lintujen kuvaajana, kun joskus onnistuu tarkentumaan jopa lintuun, eikä päin mäntyä.

Pari tuntia edettyämme bongasimme kauden ensimmäisen hylkeen Hamnön eteläpuolella. Puolisen tuntia sen jälkeen näimme kaksi hyljettä lisää, yhden veneen kummallakin puolella. Vihdoinkin näimme näitä merten suloisia sukkuloita! (Mikroskoopit esiin, alla ON kuva hylkeestä.)

Siihen perään lensi merikotka yllämme kuninkaallisin elkein.

Viimeiset 24 mailia pääsimme vihdoin purjehtimaan. Aluksi luovimme n. 5 m/s vastatuuleen. Ylitimme "Keltaisen Meren" eli mahtavan sinilevälautan jossain Ledfjärdenin paikkeilla, jossa myös Silja Line ohitti meidät kyydissään ihana ystäväni M.T. perheineen. Oli hän sieltä Kaminamusen bongannut.

Tuntia myöhemmin oli vähän tuskainen tilanne. Satuimme samaan aikaan Viking Amorellan kanssa Bedskärin kapeikkoon, josta ei voinut paeta väylän ulkopuolelle. Puuskissa oikuttelevaa tuulta oli 5-7 m/s ja toinen purjevene tuli vielä vastaan. Kiritimme Kaminamin ohi kaikkein kapeimmasta kohdasta ja nipistimme sitten kurssimme niin reunaan kuin pystyimme Amorellan ohituksen ajaksi. Harmitti ajatella, että siellä laivassa työllistyy nyt yksi perämies seuraamaan meidän liikkeitämme. Amorella ajoi Bedskärin kallioita hipoen ja mahduimme kaikki väylälle. Vettä jäi oikeastaan aika reilusti väliimme, mutta tilanne tuntui vähän kiperältä, koska laiva on niin hurjan suuri siinä vierestä kulkiessaan.

Loppumatkan seilasimme hyvää vauhtia 7-10 m/s sivu- ja myötätuulessa. Siellä se sitten häämötti: Maarianhaminan länsisatama! Minulle tämä oli ensimmäinen kerta Maarianhaminassa. Olen odottanut tänne pääsemistä hartaasti, enkä pettynyt. Oli maanatai-iltapäivä ja heinäkuu lopuillaan kun rantauduimme ja niinpä tilaa oli syvilläkin paikoilla iltamyöhään saakka.

Länsisatamassa on siistit suihkut ja vessat, pesutupa ja kaikki muutkin peruspalvelut. Lisäksi on ilmainen wi-fi, useita hyviä ravintoloita, merenkulkumuseo, upea Pommern purjelaiva ja ruotsinlaivojen terminaalit. Päätimme heti jäädä kahdeksi yöksi, jotta ehdimme nauttia kaikista ihanuuksista. Länsisatama on ÅSS pursiseuran ylläpitämä ja paviljongenin takapihalta löytyi kadehdittavan suuri (lähes 20) 606-veneen laivasto. Kisoja on kuulemma viikottain. Onpa virkeää seuratoimintaa.

Pitkän purjehduksen jälkeen maistui yhdet terassilla. Juon yleensä vain puolikkaita ja se koskee myös lonkeroita. Kokonaisen lonkeron jäljiltä maailma heilui, puhe sammalsi ja olin sillä tavalla hilpeä, kuin hiprakassa yleensä ollaan. Se oli ihan kamalaa ja illan mittaan iski vielä se inhottava alamäki. Tästä viisastuneena en enää sortunut tällä reissulla kokomukillisiin.

Teimme pieniä tutusmisretkiä jo ensimmäisenä iltana, mutta kerron Maarianhaminan aktiviteeteista myöhemmin. Satamassa saimme naapuriksemme mukavan suomalaisperheen, joiden lapset kinusivat äidiltään: "Äiti saadaanko me tollanen urheiluvene (Kaminami), jooko? Isikin haluaa tollassen!"

Näkymät veneestä olivat niin levollisen kauniit joka suuntaan, että oli vaikeaa keskittyä lukemaan. Ehkä purjehdusreissuilla ei kuulukaan lukea kauhean keskittyneesti, vaan olla läsnä siinä hetkessä kun vene huilaa satamassa luonnon tai satamaelämän ympäröimänä.

Maarianhaminassa lipunlaskun ajankohtaa ei voi missata, sen voi tosin säikähtää. Liputussääntöjen mukaan kohteliaisuuslippu pitäisi laskea ennen perälippua ja nostaa aamulla perälipun jälkeen, mutta emme missään vaiheessa nähneet kenekään tekevän niin. Kohteliaisuusliput liehuivat läpi yön jokaisessa Ahvenanmaan satamassa, jo ssa kävimme. 

Hyvää viikonloppua kaikille seilaajille, veneilijöille, mökkeilijöille ja kotoilijoille!