Purjehdus satujen saarelle - Högsåraan

Lauantaina lähdimme Svinöstä aamusateiden jälkeen kahden ja puolen tunnin pyrähdykselle kohti satumaisten saaristotunnelmien Högsåraa. Koska emme edelleenkään ole nähneet yhtään hyljettä, harkitsimme maalaavamme ensi kaudelle Kaminamin pohjaan tekstin: "Seal friendly boat" ja sen lisäksi kölin hylkeenmalliseen bulpiin suloiset silmät ja pienet räpylät. Toimisikohan se?

Matkan varrella sotalaiva teki pientä aallokkoa. Ei mitään kunnon Linnanmäki-kyytiä, mutta sellaista possujuna-ajelua vastaavaa mukavaa keinahtelua. Kaminami oli taas virkkuna uimaan hyvää matkavauhtia. Tänäänkin oli loistava purjehduspäivä.

Helsingholmenin hiekkaniemellä ilakoiva perhe korineen näytti niin onnelliselta, että sitä virittyi itsekin heidän riemuunsa.

Kaminamin syväys on sen pituuteen nähden melko suuri, joten Högsårassakin joudumme ottamaan paikan laiturin päädystä. Tälläkin kertaa tilaa oli vain perä väylälle päin. Tiesimme mitä se tarkoittaa... Sininen lapsukaisemme on nimittäin musikaalinen. Kovilla tuulilla se soittaa takila-urkua, kunnes musisointi vaimennetaan lempeästi laskemalla masto alemmas. Kaminami soittaa myös patarumpuja: perään osuvat aallot kuulostavat juuri sellaiselta. Niille ei ole juuri mitään tehtävissä. Yölläkin patarumpu soi muutamia kertoja, kun etsin unisena kadonneita korvatulppiani. Edellisenä iltana olimme juuri supatelleet siitä, miten Kaminami on meille juuri se oikea vene ja miten onnellisia siitä olemme - joten annamme anteeksi ajoittaiset musisoinnitkin.

Högsårassa kävi yllättävän monta venettä vain poikkeamassa - ehkäpä juuri Farmor's Cafén avajaisissa, jotka olivat nyt kesäkuun ensimmäisenä lauantaina. Mekin lähdimme heti rantauduttuamme kävelylle. Meikä-Merenneito ajoi muuten tänään aika hyvin laituriin.

Tuo kylän raitti on lumoava. Högsåra on kuin saaristolaisaiheinen Disney World. Rakennukset on pidetty hyvässä kunnossa ja luonto on maisemoitu perinteitä kunnioittaen. Punamultatalot, ladot, niityt ja patinoituneet aitaukset herättävät muistoja mummolasta.

Runsaat syreenipensaat tuoksuivat huuuuumaavalle!

Määränpäämme oli tietysti Farmor's Cafén avajaiset, mutta niistä kerron myöhemmin omassa postauksessaan.

Matkan varrella laidunsi pari suloista lammasta. Ne tulivat rohkeasti luokse ja onnistuivat söpöilemällä kerjäämään rapsutuksia, joista sitten nautiskelivat silmät sirrillään. Kun jatkoimme menoamme, lampaat seurasivat aidanvierustaa vierellämme pitkän matkaa, kunnes ne huomasivat että klorofylli on aavistuksen verran vihreämpää aidan toisen puolen syreenipuskissa.

Illalla ihailimme maisemia veneestä käsin ja varsinkin tuon monilapsisen joutsenperheen seuraaminen lämmitti sydäntä.

Högsåran Lillbacka Brygga -satamassa aurinko laskee metsän taa, mutta värittää silti lahden maisemaa lämpimillä sävyillä.

Tämä päivä - vielä Farmor's Cafén ihanuuksilla täydennettynä - oli niin onnellinen että oikein tunsi miten onni nousi päähän ja ylimääräinen tippui sormenpäistä (siksilattia on märkä purjehduksen aikana) ja haihtui ihohuokosista. Toivottavasti näitä on tulossa lisää! Niitä odotellessa: muutaman tunnin kuluttua leikataan taas pinnakättä, eli siitä poistetaan ylimääräistä roinaa. Sen jälkeen saa mahtavan Neon aamiaisen: latten, sämpylän, pullan, hedelmän ja morfiinia.