Lempeä iltapurjehdus Svinöhön

Perjantai-iltana kuuden aikoihin oli kotisatamassa kova hulina ja veneet pinkaisivat kilpaa vesille. Siitä tuli jo jotenkin mahtava fiilis, kun tiesi että kaikki muutkin odottavat ihan yhtä kovasti merelle pääsyä. Hyvää mieltä lisäsi vielä kaunis aurinkoinen ilta ja lempeä 4-5 m/s tuuli, joka kuljetti meitä Lumikkimme avulla mukavaa 6-8 solmun vauhtia etelään.

Yksin ei tosiaan tarvinnut seilata, olimme koko neljän tunnin matkan ajan muiden onnellisten ympäröimänä.

Iltavalo oli kaunis: sekä kuutamo että hiljalleen laskeva aurinko valaisivat merta kimmellyksiin.

Vieläkään emme nähneet hylkeitä, mutta lintu-faunaa riitti.

Kalliot ja valkoiset purjeet punastelivat illan laskeutuessa.

 

Ennen Nauvon losseja tuuli meni unten maille ja päätimme laskea purjeet. Katselimme auringonlaskua ja kuuntelimme veneen peräaaltojen solinaa dieselin hurinan säestämänä. 

Pursiseuran Svinöhön rantauduimme kello 22.10 kahden muun veneen kanssa. Taisimme saada viimeiset laituripaikat. Myöhemmin kauempana lahdella olevaan poijuun jäi vielä yksi vene - kaikkiaan veneitä oli 14. Iltapalaksi nautitut kauden ensimmäiset mansikkamaidot maistuivat ja tuoksuivat niiiiin kesälle!

Nautiskelimme yhdet kuplivat kannella ja ihailimme tyynen lahden rauhaa. Hipsuttelimme sukkasillamme ja puhuimme kuiskaamalla, etteivät saman laiturin lapsiperheet vaan häiriintyisi. Vaikka oli perjantai, jätimme Club Kaminaminkin väliin. Myöhemmin - puoli yhden aikaan yöllä - olimme jo nukkumassa, kun lapset vielä remusivat - hipsuttelumme taisi sittenkin mennä hukkaan. Onneksi meillä oli myös korvatulppia, joten kaikki hyvin ja pian tuhisimme unessa kuin Pöyhösen possut.

Tulipa muuten hyvät unet myöhäispurjehduksen ja tässä maisemassa silmien lepuuttelun jälkeen. Aamulla saimme vähän yllätyksenä parin tunnin sateen, jonka ropinaan oli mukava herätä - pääsi niin kuin Suomalaisen kesäretkeilyn aitoon tunnelmaan. Otimme sateen mieluusti vastaan siksikin, että kiireisellä viikolla emme ehtineet pestä veneen kantta keltaisesta siitepölykuorrukkeesta ja sade hoiti nyt homman ihan kelvollisesti.

Svinön upeat kalliot jäivät tällä kertaa kävelemättä, sillä lauantaiaamupäivällä suuntasimme heti sateen loputtua kohti rakastamaani "satujen saarta" - Högsåraa.