perjantai 12. syyskuuta 2014

Sydämellinen Helsingholm

Yyritimme ensimmäistä kertaa päästä Helsingholmeniin pitkän viikonlopun purjehduksella. Helsingholmeniin pitää siis "yrittää" ensinnäkin ylipäätään mahtua satamaan sekä toisekseen saada vielä Kaminamille riittävän syvä paikka. Vedenkorkeus oli 10 cm alle normaalin ja Kaminamin syväys 2,3 m, mutta varovasti hiipien pääsimme ankkuripaikalle laiturin päätyyn. Vesi oli niin kirkasta, että oli helppo nähdä pohjaan: kölin alla oli vielä noin 20 cm vettä ja pehmeä hiekkapohja. Rantauduimme heti puolenpäivän jälkeen ja olimme perjantain ensimmäiset uudet yöpyjät. Vihdoinkin täällä!



Mies sai heti mukavaa juttuseuraa laiturilla. Hymyilyttää tuo into, jolla samanhenkiset ukkelit juttelevat veneistä ja purjehtimisesta. Satamasta sai jätskiä, savukalaa, leivonnaisia ja muita herkkuja. Kaikki maksut hoidetaan itsepalveluna laatikoihin ja satamaisäntä istui pihalla pitämässä seuraa veneiijävierailleen, milloin töiltään ehti. Kaiken kaikkiaan sataman ilmapiiri tuntui poikkeuksellisen sydämelliseltä.



Teimme pitkän kävelylenken Helsingholmenin rannoilla ja metsissä. Maisemat olivat vaihtelevat ja rauhoittavan kauniit, eikä sää olisi voinut olla loistavampi.




Herkkukivi lakristiraidoilla...



Meren tuijottelua pitää harrastaa aina kun voi ja mielellään yhdessä, samaa tahtia. Samalla nuuhkitaan meri-ilmaa ja ruokitaan aivoja valohoidolla. Endorfiinikylpy tulee siinä kylkiäisenä ihan itsestään.





Eih - taas unohdimme ottaa juomapullon ja jotain pientä evästä mukaan; retkeily venyi tälläkin kertaa jaksamisen rajoille.



Metsä oli rehevää ja herkullisen monimuotoista. Linnut lauloivat, aurinko paistoi ja tuulenvirekin oli vielä lämmin.





Heppatyttö on aina iloinen saadessaan vähän rapsutella hevosen korvaa. Satamassa on kyltti, jossa kielletään kaikkien eläinten ruokkiminen hyvistä syistä. Mies oli vähän tyrmistynyt siitä, että olin varannut hepalle lempiomppujani: kaksi luomu Pink Ladya. Nyt söimme luomuomput itse iltapalalla.



Olen allerginen kissamagneetti. Tyypillisesti kissat katsovat minua jo kaukaa sen näköisenä, kuin tuntisivat minut hyvinkin. Sitten ne nostavat laukan ja hyppäävät mitään kyselemättä syliini tai vähintään kiehnäävät jaloissani ja anovat suurilla silmillään rapsutuksia. Helsingholmenin minitiikeritkin löysivät minut heti ja kyllä - rapsuttelin niitä onnellisena allergiasta huolimatta.



Yksi katseli laiturilta kaihoisasti Kaminamia ja etsi sisäänpääsyä. Se haisteli kiinnitysköytemmekin ja tuijotteli sen näköisenä että tulkaa nyt nostaamaan minut syliin.



Illan mittaan Helsingholmenin kaikki laiturit tulivat melkein täyteen, vain moottoriveneille olisi löytynyt vielä muutama paikka. Vielä pimeän laskeuduttua saapui jokunen vene, joille yritettiin järjestellä paikkoja.



Me varhaiset veneet nappasimme myös saunavuorot. Helsingholmenin saunarannasta näkee auringonlaskun ja maisemat ovat todella kauniit. Uimarit pääsivät pulahtamaan kirkkaaseen veteen ja saunan kuistilla kelpasi vilvoitella löylyjen jälkeen.





Yö laski levollisen tähtipeitteen Helsingholmenin ylle ja nukuimme hyvät unet. Päivä oli ollut täynnä monenlaista pientä ihanuutta, joista kasaantui seesteinen onnellisuuden tila, johon oli hyvä nukahtaa kevyesti huokaisten. Tämä se vasta on elämää!

8 kommenttia:

  1. Oi miten tuli ikävä Helsingholmeniin! Ihania kuvia. Minua ihan nauratti, kun olit ottanut melkein samanlaisen kuvan niistä päällekkäin olevista kivistä. Ihanaa kesää saitte viettä vieläkin. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka,
      meillä taitaa silmät hakeutua samoihin ihanuuksiin :D Kesäistä viikonloppua sinnekin!

      Poista
  2. Oi, olitte yhdessä lempisatamassani, Helsingholmissa. Tänä kesänä ei olla satamissa käytykään, mutta nyt on ihana nähdä sinun kuviasi. Siellä ne tiikerikissat edelleen odottavat rapsutuksia, en ihmisrakkaampia kissoja tiedä. Muistan, kun pikkuinen tyttö kantaa retuutti tuota kuvissasi näkyvää kissaa ja kissa oli vain tyytyväinen. Ei joka kissa olisi sitä sallinut. Ja hurmaavan Reibas Skärimaninkin kohtasitte. Se tykkää kurkkia ikkunoista ja välillä nukkuu yönsä talon kuistin edessä, Reibas kun osaa avata portteja. Mukavia muistoja toivat kuvasi mieleen, kiitos!
    Aurinkoista syyskesän viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Tuulia, oli mukava kuulla Helsingholmenin eläinten taustatarinoita :) Jotkut hepat ovat hämmästyttävän näppäriä nenästään avaamaan portteja, karsinanovia ja jopa köysien solmuja... Kyllä Helsingholmenista tuli saman tien yksi meidänkin suosikkipaikoistamme.

      Poista
  3. Voi miten ihania muistoja tulvi mieleen tätä postausta lukiessa ja kuvia katsellessa! Nuot suloiset kisumisut seurasivat meitä melkein saunalle asti ja pakkohan niitä oli rapsuttaa allergiaoireista huolimatta. Onneksi on lääkkeet keksitty :) Hieno ja tunnelmallinen paikka, joka teki meihin lähtemättömän vaikutuksen ja tulemme varmasti palaamaan saarelle vielä monet kerrat. Kiitos tästä kauniita kuvia tulvillaan olevasta postauksesta! :) Lämpöä ja lempeitä tuulia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku ja samoin teille!

      Oikeastaan on vaikea kuvitella, että joku ei pitäisi Helsingholmenista... Olemme aiemmin seilanneet siitä ohi monet kerrat ja aina se on näyttänyt tupaten täydeltä.

      Poista
  4. Nauratti tuo merelle tuijottelua täytyy harrastaa. Se on minunkin harrastukseni, ihan parhaita rentoutuskeinoja. Helsingholmen on tunnelmaltaan niin kaunis pieni ja idyllinen saari. Syvä huokaus pääsi minultakin kuviasi katsellessa. Kaunista ja harmonista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos NJ,
      taidamme palata talven aikana itsekin näihin kuviin huokailemaan, vaikka tuntuukin aina siltä ettei kuva pysty koko tunnelmaa vangitsemaan.

      Poista