Sänkörenissä pinnan alla ja yllä

Viime viikon lauantaina jätimme sydämellisen Helsingholmenin taaksemme ja seilasimme noin 20 mailia ulkosaariston tuntumaan merikarhusatama Sänköreniin. Olimme käyneet siellä viimeksi heinäkuun lopulla, jolloin Sänkören kärsi suurista levälautoista (linkki postaukseen: Luontoelämyksiä ja hernesoppaa Sänkörenissä). Paikka jäi kuitenkin meille mieleen kauniista maisemistaan ja halusimme ehdottomasti sinne uudestaan.

3-4,5 m/s voimalla puhaltanut tuuli ei osunut ihan siitä suunnasta, mistä oli luvattu, joten se oli liian vastainen code zerolle. Fokalla pääsimme etenemään hiljalleen noin 4,5-6 solmun vauhtia luovien ja sivuvastaisessa tuulessa seilaten. Merellä oli hurjan kaunista aurinkoisena, leppoisana päivänä ja lämpöä oli jopa 21,8 astetta.

Saavuimme ensimmäisenä Sänköreniin ja heti kuin saimme omaan veneemme kiinni, lähti mies juoksujalkaa vastaanottamaan kahta seuraavaa venettä toisiin laitureihin. Eka karhusaaressa nostaa aina lipun. Tämä nakki osui meille nyt ensimmäisen kerran.

Oi miten ihana täällä oli istua vielä ulkona lämpimänä iltapäivänä, lukea kirjaa ja nauttia maisemista. Kauempana väylällä meni harvakseltaan joku vene. Pääskyt olivat jo muuttaneet pois, mutta lokit ja joutsenet näyttäytyivät vielä. Meduusat tanssivat helmat hulmuten kirkkaassa vedessä Kaminamin ympärillä ja pinnan alla oli myös kauniita leväpuutarhoja.

Kaminamin kölin alla oli täälläkin noin 20 cm vettä.

Laitoin välipalaksi kaakaon kanssa ihanaa rosmariini-näkkäriä ja "banaani-macaronseja" (ohje: laita banaanisiivujen väliin maapähkinävoita). Setti nautittiin jännittävän kirjan kera.

Sänkörenin länsilaiturissa on pakahduttavan kauniit auringonlaskut ja iltavalo. Nälkäiset hyttyset ajoivat meidät kuitenkin lopulta sisälle. Myös kaste ja viileys tulee iltaisin yhä aikaisemmin, mikä lyhentää ulkoiluaikaa. Toisaalta on se kotoilu mukavaa veneessä sisälläkin, varsinkin villasukkasillaan ja kaakaomukin kanssa.

Itälaiturin puolella oli kaunis kuutamoilta saaristolaistunnelmissa.

Hereillä vika ja aamulla eka. Auringonnousu aamukasteineen sunnuntaina kello 5.50 näytti tältä...

Saimme myös laskea Sänkörenin lipun, sillä rauhallinen aamu kului muun muassa ison tiskin parissa ja kaksi muuta venettä ehti merelle ennen meitä. Näissä maisemissa tiskaaminenkin on huvia.

Vaikka nyt oli sunnuntai, me Hannu-Hanhet emme lähteneet vielä kotimatkalle, sillä meillä oli kesäloman aikaisia työpäiviä kompensoivia vapaita vielä maanantai-iltaan saakka. Valitsimme rauhassa retken viimeisen sataman ja suunnittelimme sinne kivan purjehdusreitin. Meillä on tosiaan useimmiten reittisuunnittelussa etusijalla se, että se on kiva seilata, eikä niinkään reitin lyhyys.