Sumua ja kotkia Pyytinkarilla

Viime viikonloppu näytti ensin hankalalta, mutta pääsimme sittenkin merelle yhdeksi yöksi. Miehellä oli lauantaina työpurjehdus Helsingissä ja minulla samaan aikaan vierailevan opettajan tanssitunnit Turussa, joten Kaminami vapautettiin kiinnitysköysistään vasta lauantai-iltana kello 19. Pyrähdimme hymyssä suin tummenevaan iltaan merimökkeilemään.

Tuulta ei ollut, joten ajoimme vajaan tunnin koneella lähimpään satamaan: pursiseuran Pyytinkarille. Olemme olleet siellä tällä kaudella vain kerran, joten oli oikein mukavaa päästä sinnekin vaihteeksi.

Pyytinkarilla ei ollut lauantai-iltana tunkua; olimme ison sataman kuudes ja viimeinen saapunut vene. Vakkaripaikkaimme "Pyytin takapihan" (itälaiturin) poijut olivat kaikki vapaita. Olen jo seonnut laskuissa kuinka monta kertaa olen tällä kaudella ajanut Kaminamusen rantaan, mutta hyvin se sujui tänäänkin, eikä edes jännittänyt.

Oli mahtavaa päästä taas veneeseen nukkumaan. Revontulia olisi ollut teoriassa mahdollisuus nähdä lauantaiyönä eteläisessäkin Suomessa. Tähyilin niitä pitkin iltaa ja yötä kaikista ikkunoista ja luukuista, mutta turhaan. Aamulla oli kuitenkin hienoa herätä pehmeän sumuisissa maisemissa ja seurata sumun hälvenemistä. Veneessä ei telkkua kaipaa, tavallisten luonnonilmiöiden ja eläinten puuhien seuraaminen on parasta ajankulua.

Päivästä tuli hurjan lämmin. Istuimme shortseissa ja T-paidoissa takakannella alkuiltaan saakka. Ohi ajoi monta venettä ja huomasimme että tänään vietettiin yläosattomien kippareiden koneajelupäivää.

Rento aurinkopäivä veneellä on tehty hyvistä kirjoista, leppoisasta musiikista, valokuvaamisesta ja makoisista välipaloista. Sangriakannullista ei sentään sekoiteltu, veneilemme aina nolla-linjalla ja pieni kotimatka olisi vielä edessä.

Kotkia näimme lauantaina jopa neljään otteeseen. Tuulettoman kotimatkan aikana yksi lenteli aivan Kaminamin yllä ja ihan niin kuin se olisi katsonut pää kallellaan suoraan meitä tuossa alimmaisessa kuvassa...

Pienikin pyrähdys merellä tuntuu niin isolta ja virkistävältä elämykseltä, että mielestämme sinne kannattaa aina lähteä, kun suinkin voi. Tavarakuorman raahaaminen ees-taas on pikkuhomma siihen nähden mitä yhden vuorokaudenkin merimökkeily antaa.

Nyt perjantai-iltana suuntaamme todennäköisesti lähisaareen Härjänmaankarille ja sieltä lauantai-illaksi anoppilan rantaan vietämään Isi-Kipparin syntymäpäiviä. Kaunista ja lämmintä viikonloppua kaikille!