keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Minisyysloma merellä - iltapurjehdus Tammoon


Viime viikonloppuna oli kaksi isoa ilonaihetta. Ensinnäkin saimme junailtua pitkän viikonlopun vapaata ja pääsimme neljäksi yöksi purjehtimaan. Toisen ilonaiheen huomasivat varmasti kaikki muutkin: shortsikelit yllättivät vielä syyskuun puolella! Torstai-iltana suuntasimme 28 mailin matkalle etelään, kohti merikarhusatama Tammoa.



Tuulta oli sopivat 6-8 m/s, puuskissa 9 m/s ja kesäinen sää hemmotteli meitä muutenkin. Sivutuuliosuus oli niin vauhdikasta hupia, ettei Kaminamin virallinen mediahenkilö saanut oikein kelvollisia kuviakaan. Etenimme neljän tunnin matkasta kolme tuntia purjeilla reilun seitsemän solmun keskinopeudella.






Kansainväliset sotaharjoitukset olivat vielä meneillään ja näimme jonkin verran sotalaivoja sekä lentokoneita kauempana ympärillämme. Emme sentään joutuneet väistelemään sukellusvenettä, kuten Isi-Kippari edellisenä viikonloppuna kotivesillämme.  Merikotka oli asettunut kummelin päälle seuraamaan tapahtumia.



Syyskuisessa iltapurjehduksessa on oma tunnelmansa, joka sai meidät hehkumaan onnea. 




Loppumatkasta oli avoimilla vesillä sen verran aallokkoa, että petien petaaminen keulassa oli melko pomppuisaa puuhaa. Valmista kuitenkin tuli ja ehdin vielä kannelle ihailemaan laskevaa aurinkoa. Viime viikonloppuna viimeinen valoisassa rantautumisen ajankohta oli kello 20.30-21.00 välillä ja iltalähdölläkin pääsi seilaamaan vielä aika kauas. Syyskuun edetessä illat lyhenevät nopeasti ja pian on tyydyttävä lähisatamiin.




Tammossa saimme paikan Merikarhuyhdistyksen kommodorin vierestä. Otettuaan meidät vatsaan kommodori töräyttikin torveen iltasoiton ja kaikki Tammoon saapuneet viisi venettä laskivat lippunsa. Sen jälkeen satamassa oltiin hipi-hiljaa. Mekin liikuimme villasukkasillamme ja puhuimme melkein kuiskaamalla. Hih - ehkä kukaan ei halua päätyä epä-merikarhumaisen käytöksen esimerkkitapaukseksi merikarhulehden "Kommodorin puheenvuoro" -palstalle?  No oikeasti sataman hiljeneminen on tietysti toisten huomioonottamista. Yöllä ihailin mukavasti loikoillen kirkasta tähtitaivasta Kaminamin keulaluukusta.

Kesäinen perjantaiaamu Tammossa oli täynnä odotusta: joko vihdoin pääsisimme monien kehumaan Helsingholmeniin? Varhainen vene paikan nappaa, joten lähdimme ajoissa aamupäivällä kahdeksan mailin pyrähdykselle Helsingholmenin laiturin syville paikoille. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa.



4 kommenttia:

  1. Viime viikonloppu oli kyllä säiden puolesta ihan huippu. Kuvat olivat kuin keskikesällä otettuja! Ja sait napattua vielä merkotkankin, onnittelut =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka :)
      Niinpä! Torstaina lähdimme vasta illalla merelle, niin laitoimme sentään pitkähihaiset paidat ja pitkät housut, mutta seuraavina päivinä palasimme kesäshortseihin ja T-paitoihin. Nämä kelit ilahduttavat kovasti ehkä juuri sen takia, että niitä ei osannut odottaa.

      Poista
  2. Voi mikä tuuri teillä kävikään vapaiden ja säiden suosiessa! Sait minut kyllä aika kateelliseksi kuvillasi. Niissä oli ihanaa vauhdin hurmaa ja rauhaa. Sitähän se purjehdus parhaimmilaan tarjoaa. Voi kunpa vielä ehtisi jollekin syksyiselle yöretkelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, purjehdus on usein vauhtia ja seikkailua ja sen vastapainoksi saa rauhoittua luonnon äärellä. Varmaan osaltaan sen vuoksi se tuntuu niin tasapainoiselta elämältä.

      Toivottavasti saatte järjestettyä vielä aikaa purjehdusyöretkelle. En jättäisi näitä syyspurjehduksia väliin mistään hinnasta, vaikka säät muuttuvat ja pimenee, on näissä tosiaan oma erityinen tunnelmansa.

      Poista