Lumikilla Härjanmaankarille

Viikko sitten seilatun minisyysloman neljäs ja viimeinen satama oli merikarhusaari Härjänmaankari. Se sijaitsee Rymättylässä, noin seitsemän mailin päässä kotisatamastamme, mutta edellisen yön unipaikasta Sänkörenistä sinne sai sentään seilata reilut 30 mailia. Hiljaisella (2-5 m/s) myötätuulella matkaan kului isolla genaakkerillakin sopivat kuutisen tuntia. Huippuvauhtimme taisi sunnuntaina jäädä 7,2 solmuun, mutta Lumikilla pääsimme sentään etenemään ja aika merellä oli muilla tavoin upeaa.

Sää oli aivan uskomattoman kesäinen. Shortseissa ja T-paidassakin tuli myötäisellä kuuma. Ilman lämpötila oli 23 astetta ja meriveden 16. Aurinkorasvat olivat edelleen käytössä ja juomavettä kului.

Iltapäivällä jouduimme melkein tunniksi blägään, jolloin laskimme purjeet ja etsimme tuulta konevoimin. Lumikki jätettiin tietysti skuuteihinsa ja falliinsa valjastettuna säkkiin ja saimme sen siitä nopeasti käyttöön, kun tuuli taas vähän elpyi. Myöhemmin Nauvon losseilla oli vähän jännä kohta, kun jouduimme väistämään samaan aikaan sekä lossiliikennettä että siirtoajossa meidät ohittanutta Silja Symphonya. Lumikki vangittiin siksi aikaa sukkaan ja ylimääräiset tanssikuviot sujuivat helposti isopurjeen kanssa. Sen jälkeen pääsimme vielä Lukimikilla melkein perille saakka ja se oli mukavaa menoa se.

Ennen rantautumista Kippari kuulutti tapansa mukaan: "Cabin crew: take your positions for landing." Sitten aloin hypellä positiosta toiseen: ensin pujotin käsin peräköyden poijusta sivukannelta, siitä hyppelin pinnaan ajamaan, sitten kiinnittämään miehen hyppelemät keulaköydet veneen knaapeihin ja lopuksi loikin kiristämään poijuköyden. Onneksi ei ole kymmentä metriä pidempi hyppelyrata! Mies teki silti sen vaikeimman: hyppäsi veneestä rantaan, kun vastaanottajaa ei tällä kertaa tullut.

Härjänmaankarilla yöpyi meidän lisäksemme sunnuntaina vain yksi vene. Vieraskirjaa selatessa huomasimme, että viikonloppuna siellä oli ollut varsinainen ryysis: 17 venettä pienellä saarella ja viimeinen saunavuorokin oli päättynyt vasta kahdelta yöllä. Kalenterin mukaan siellä ei ollut mitään virallista tapahtumaa, mutta karhukaverukset sopivat joskus epävirallisia kokoontumisia ja tämä saattoi olla juuri sellainen. Tai sitten syksyn pimenevät illat ajavat jo karhut sisäsaariston lähisatamiin.

Härjiksellä ilta kului taas merta ja auringonlaskua tuijotellen, lueskellen ja mukavasti kotoillen. Avasimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella myös radion ja kuuntelimme retromusaa. Hyttysiä alkoi olla aika julmetusti auringon laskiessa ja lämpötilakin tippui nopeasti. Viileissä öissä on kyllä ihana nukkua.

Maanataina vietimme aamupäivän vielä Härjänmaankarilla. Siivosin Kaminamin edustuskuntoon, sillä se sai vielä samalla viikolla päiväpurjehdusvieraita. Kotimatkalle nostimme myötätuuleen vain isopurjeen ja nautimme leppoisasta syyskuun "kesäpäivästä" koko puolitoista tuntisen pyrähdyksen ajan. Matkalla näimme vaarallisen kotkajengin taistelun urhean lokkijengin kanssa, teinilokin kalastusyrityksiä ja muita pieniä mukavia luontotapahtumia.

Se on jännä miten merellä ollessaan aika vääristyy niin, että kotiin palatessaan neljän päivän reissu tuntuu siltä, kuin olisi ainakin viikon nauttinut merielämästä. Tämä minisyysloma oli kaikin puolin mahtava: säät suosivat, pääsimme vihdoin Helsingholmeniin ja kolme tuttua karhusatamaakin olivat aivan ihania. Maileja reissusta kertyi melkein sata, vaikka parina päivänä siirtymät jäivät 7-8 mailiin. Oi kun tällaisia viikonloppuja järjestyisi sykysyn aikana vielä jokunen lisääkin!