maanantai 22. syyskuuta 2014

24 h miniristeily Kaminami Lines:lla


Kippari joutui lähtemään sunnuntaina jo paljon ennen kukonlaulua työmatkalle, joten merelle piti pyrähtää kiireesti perjantai-iltana ja tulla jo lauantai-illaksi kotiin. Tästä 24h miniristeilystä Kaminamilla tuli yllättäen juhlava: oli sushia, suklaata, pinkkiä samppanjaa ja jopa tanssia.



Meillä oli tunnin ja vartin koneajo lempeässä syysillassa merikarhusatama Härjänmaankarille. Hento etelätuuli sai unohtamaan, että nyt eletään jo pitkälti syyskuuta. Joku on joskus satamassa naureskellut, että Kaminamin takakansi kävisi tanssilattiasta ja koneajon aikana hyödynsinkin sitä uuden tanssikoreografian muisteluun.



Olipa mukavaa kun lämmin sää oli houkutellut paljon veneitä viikonloppu-uinnille heti perjantai-illasta asti. Ne täydentävät merimaisemat ja samalla on mukava nähdä minkälainen tuuli on jossain kauempana. Tuon yhden kummelin päällä on muuten ihan aina joku lokki päivystämässä.





Rantauduimme Härjänmaankarille seitsemän jälkeen ja olimme silloin vasta kuudes vene. Saimme hyvän paikan kotisataman naapurimme ja Kaminamin kisakamun välistä. Hämärän rajamailla sataman venemäärä tuplaantui 12 ja vielä pimeässä, lähemmäs kymmenen aikoihin, tuli pari venettä lisää. Heillekin järjestettiin syviä paikkoja muiden väleihin. Kaminamin kisakamuveneen kippari näytti fiksusti viimeiselle tulijalle taskulampulla omaa poijuaan ja veneensä kylkeä ja siihen aukeni varovasti ajaen vielä yksi paikka. Mieheni oli pimeällä laiturilla vastaanottamassa köydet.



Auringonlaskun kävimme tietysti taas katsomassa länsikallioilla - siis taas, koska tämä oli kolmas kertamme Härjänmaankarilla tällä kaudella. Naapurillemme tämä oli kuulemma yhdeksäs kerta - hih - kateeksi käy noita eläkeläispurjehtijoita. Mango-kasvislasagne tuoksui uunissa ja kaasukin loppui pullosta sopivasti juuri silloin kun ruoka oli lämmin. Näin lämpimän päivän päätteeksi maistui vielä lasilliset Spritella lantrattua oluttakin. Illan hämärtyessä satamassa oli leppoisa tunnelma, paljon hauskaa jutustelua ja naurua. Me nautimme illan lukuhetkestä veneessä. Keulan pehmoisiin peittoihin ja tyynykasaan hautautuessa on hetken niin läkähdyttävän onnellinen, että lukemiseen voi keskittyä vasta muutaman minuutin kuluttua.



Heräsin jo ennen viittä laivojen sumutorviin. Raotin toiveikkaana luukkua ja valmistauduin sumukuvauksiin, mutta Härjänmaankarilla ei leijaillut pumpulia veden yllä. Aamukaste oli runsasta. Siinä kun vedin kumilastalla vesiä pois Kaminamin iholta, niin naapurikippari vinkkasi, että hän valelee kannet ämpärin kanssa merivedellä, minkä jälkeen ne kuivavat nopeasti itsestään. Totta - hänen kantensa oli kuiva ennen muita.



Lauantai oli pilvinen, mutta vielä lämmin. Sumua oli ollut etelämpänä reilusti ja Isi-Kippari oli omassa rannassaan huolestunut, pääsemmekö tuossa kelissä hänen syntymäpäivilleen, nyt kun gps:mmekin on rikki. Se gps muuten lähti Ranskaan tohtoroitavaksi ja tabletin Navionics + gps toimii selvästi pidemmällä viiveellä, mutta sen kanssa selviää.



Lähdimme aamupäivällä purjeilla 3,5-4 m/s tuulessa kohti anoppilaa. Matkan varrella suoritimme pientä K-koepurjehdusta, eli testasimme uutta genaakkerin rullalaitetta. Testitilanteessa itsessään oli pari harhan lähdettä: rullalaite oli liian lyhyt Kaminamin keulaan ja siihen sopiva genaakkeri vielä liian pieni rullalaitteeseen, joten tuloksista ei edes kannata mainita. Siinä saattoivat kannssapurjehtijat ihmetellä kun rullaamme veneeseen täysin sopimatonta minigenaakkeria yhä uudelleen ja uudelleen auki ja kiinni.



Etelä-Airistolla laskin jossain vaiheessa näköpiiristäni 32 venettä. Kipparilla oli Jack Reacherin seikkailu niin jännässä vaiheessa, että kun aloitimme koneajon tuulen hävittyä, mies luki kirjaansa ja jätti minut päävastuuseen tähystämään.




Tähystelin varoiksi myös taivaalle ja päivän merikotkakin tuli bongattua.



Anoppilassa syntymäpäiväsankari oli laiturilla vastaanottamassa ja Kaminami pääsi perheveneen kylkeen parkkiin. Äiti-Kippari oli kattanut juhlapöytään sitä mistä me kaikki eniten pidämme: ensin överisti sushia ja sen päälle kulhottain suklaata sekä pikkuisen pinkkiä samppanjaa. Isi-Kippari sai merellisiä paketteja ja ehdimme jutustelemaan viimeisimmät kuulumiset merentuijottelun ohella.

Myöhemmin iltapäivällä tuulta oli mukavammin: 6 m/s, puuskissa lähemmäs 7m/s, ja kotimatkaa luoviessa saimme ottaa vesipainotankitkin käyttöön. En enää tanssahdellut takakannella kotimatkan aikana.



Loppuhuipennuksena pääsimme nostamaan tunniksi Lumikin keulaan kotirännissä. Ilman sitä olisikin tullut ahdistus, sillä tuulta oli enää 3-5 m/s. Kotiin päästyämme oli juuri sellainen olo, kuin olisi juhlinut laivalla miniristeilyn, mutta se johtui todennäköisemmin tällä kertaa vähäisistä yöunista. Olipa mukava pyrähdys!




Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, 
älkää antako sateisen sään lannistaa, harmaa on kaunis väri ja luonto tarvitsee vettä!

13 kommenttia:

  1. Tehokas "risteily"! Kyllä tuossakin ajassa ehtii paljon, kunhan vain lähtee liikkeelle. Mainitsemasi kasvismangolasagne kuulostaa mielenkiintoiselta. Saisiko ohjeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä tehokas :D
      Voisin laittaa tuosta mango-kasvislasagnesta vaikka pienen postauksen jossain vaiheessa. Meillä se on yleensä veneruokaa periaatteella: "pakastekalikkana mukaan ja toisena päivänä uuniin".

      Poista
  2. Nähtiinkin teidät tuossa testivaiheessa ja Pasi hieman ihmetteli, että miten se teidän genaakkeri nyt noin huonosti nousee. Nythän sekin selvisi. Ompa taas hieno kotkakuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joovai Pia? Ai näitte?
      Koe-eläimenä toiminutta rullalaitetta kiusattiin oikein tahallaan ja saatiinhan se lopulta sekaisin. Se on sitten eri juttu oliko se pelkästään rullalaitteen vika vai sen, ettei sitä väärän kokoisena saatu oikein asettumaan Kaminamin keulaan. Ette sitten ihmetelleen nessun kokoista baby-genaakkeria? Se näytti lähinnä Kaminamin myrskyfokan siskolta.

      Kävin vielä läpi viikonlopun valokuvat, mutta harmi että ette näköjään (purjenumeroidenkaan perusteella) olleet sattuneet mukaan kuviin.

      Poista
  3. Kiitos Maarit,
    kotkia on melko helppo kuvata, koska ne pyörivät pitkään paikallaan, elleivät nosta korkeutta avaruuteen saakka.

    Me emme ole vielä suunnitelletkaan veneen nostoa. Viime vuonna seilasimme jonkon kerran vielä marraskuussakin. Toki jossain vaiheessa siirrytään yöretkeilystä viikonloppujen päiväpurjehduksiin.. Tavallaan jo odottelen toppatakki- ja karvalakkipurjehduksia. Viimeistään sitten kun veneen kansi ei enää sula päivän aikana, alamme varailemaan veneen nostoa ;)

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia taas! Varsinkin tuo kuva #11, jossa näkyy 4 kpl Etelä-Airistolla purjehtineesta 32:sta veneestä. Meillä oli veneseuran syyskisat ja olet onnistunut vangitsemaan erään kisan kulminaatiopisteen, jossa ratkesi sijat 3-4 sekä 6-7. Paaran halssin valinneet pärjäsivät paremmin. Me kuvassa äärimmäisenä vasemmalla valittiin se huonompi vaihtoehto ja 7. sija. Mutta hauskaa oli, se on pääasia. Syy tappioomme on sekin löydetty, mutta pidetään se venekuntamme salaisuutena.

    Jos sinulla on lisää kuvia tilanteesta, niin voisit laittaa tulemaan niitä sähköpostilla. Toivottavasti sulla on osoitteeni tallella.

    Hyvät ja lämpimät syksyn jatkot!

    Kimmo S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en tiennytkään kisoista. Ajattelin että ihmiset purjehtivat täysillä pelkästä lämpimän syysviikonlopun riemusta :D Katson kuvat vielä läpi, joskin pahoin pelkään ettei niitä enempää tuosta tilanteesta ole. Jos on, niin laitan ilman muuta tulemaan sähköpostiin.

      Poista
  5. No me mentiin koneella ja oltiin jo vähän ohi teidän menosuunnasta. Ja kyllä me hieman ihmeteltiin sitä genaakkerin kokoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok... Ei me siinä testin aikana taidettu mitään tuttujakaan veneitä nähdä. Siinä pääsi ihan hikeen kun riuhtoi koko ajan pikkugenaakkeria auki-kiinni.

      Poista
  6. Kasvismangolasagne herätti minunkin kiinnostuksen, kiva jos jossain vaiheessa jaat reseptin :) kylmät väreet nousivat iholle kun lukee syyspurjehduksista, ne ovat ainutlaatuisia Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Resepti on tulossa jakoon, koitan ottaa ensin vähän kuvia siitä herkusta... On Suomi kyllä hieno maa purjehtia, vaikka kausi onkin suhteellisen lyhyt.

      Poista
  7. Eksyin tänne blogiisi, kun kokeilin purjehtimista ensi kertaa viime viikolla. Oli aivan ihanaa ja aloin etsiä hienoja kuvia ja tarinoita purjehtimisesta. Upeita kuvia tässä, näyttää myös olevan ainakin tuossa loppuvaiheessa paljon enemmän tuulta, kun meidän reissulla. Oman reissun kuvat löytyy kanssa blogistani: http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen/parasta-suomessa-meri-ja-purjehtiminen , jos innostut selaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anita,
      hauska kuulla että olet löytänyt purjehduksen pariin ja tänne blogiinikin. Kivoja meritunnelmia oli näköjään sinullakin!

      Poista