Viime viikonloppu meni isäni muuttoa hoitaessa, mutta kuulemma Turun Saaristossa oli seilattu niin innokkaasti, että yhdessä pursiseuran satamassa oli parkkeerattu veneitä taas toiseenkin riviin. Kokosin vielä muutaman kuvan paluumatkalatamme Brännskäristä, puolentoista viikon takaa, eli sunnuntailta 18.10.
Alkumatkasta jouduimme ajamaan tunnin verran koneella tuulettomalla merellä. Lähdimme kotimatkalle itäreittiä eli Pensarin kautta.
Pääsimme sentään 33 mailin matkasta purjeilla noin 25 mailia. Leppoisissa 4-5 m/s tuulissa luoviessa ei tullut vielä edes kylmä. Koko matka oli luovia tai tiukkaa sivutuulta, joten vastapainoksi edellisen päivän purjerallille, nyt menimme fokalla koko päivän.
Oli niin hiljaista, lempeää tuulta, pehmeitä värejä ja valoa.
Ilmeisesti säät olivat nyt sellaiset, että ruska jäi tänä vuonna keltaiseksi, ilman sen monisävyisempää värien ilotulitusta.
Näimme aika paljon purjeveneitä vesillä ja yksi tuttu tuli vastaan oikein spinnulla. Kotimatkamme taittui vajaassa kuudessa tunnissa ja olimme sen jälkeen ihmeen väsyneitä. Jossain amerikkalaisessa dokumentissa puhuttiin hiljattain siitä, miten merellä oleminen väsyttää ihmisitä. Sen mukaan neljän tunnin altistuminen tuulelle, aallokolle ja auringolle vie merkittävästi voimia. Ilmiölle oli jokin nimikin... Hmmm.. olikohan se purjehtijan hypnoosi, kooma vai mikä lie? Dokkarissa ilmiö mainittiin siinä yhteydessä, miten se vaikuttaa hätätilanteissa selviämiseen.
Ensi viikonloppuna meidän on tarkoitus ryhtyä taas marraspurjehtijoiksi - jos säät sallivat. Nyt ei taideta kovin pitkälle pötkiä perjantai-iltana, kun talviajan myötä pimeä tulee jo viiden aikoihin. Rantautumisessa ei oteta nyt riskejä. Mutta onhan tuossa onneksi tuo pursiseuran Pyytinkari ja Merikarhujen Härjänmaankari ihan lähellä...
Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti