Kannen sulattelua ja lämpimiä syystunnelmia merellä

Ikävöin Kaminamia ja saaristoa koko viime viikon. Edellinen viikonloppu kun meni tanssishown ja siihen liittyvän oheisohjelman parissa. Hauskaahan se oli - siis oikein todella - mutta sitä on vaan tottunut sellaiseen rytmiin, että jokainen mahdollinen tunti viikonlopusta vietetään merellä. Viime lauanataina taisi olla sankkaa sumua laajoilla alueilla ja niin täälläkin. Meillä meni kuitenkin aamupäivä venettä pakatessa kisojen jäljiltä. Toisekseen Kaminamin kansi oli niin jäässä, että sitä piti valella "lämpimällä" (+9 asteisella) merivedellä ja odotella rauhassa, ennen kuin siinä uskalsi enempi tepastella. Se oli muuten todella liukas ennen sulattelua! Kun lähdimme matkaan vähän ennen puolta päivää, oli aamun sumukin jo hälvennyt.

Seuraava kannen valelu tapahtui purjeiden nostamisen jälkeen. Kaminami oli tässä parin huiliviikkonsa aikana perustanut kärpästen hypernaatio-hotellin. Kun nostimme isopurjeen, sen laskoksista ropisi kannelle satoja tokkuraisia kärpäsiä ja kymmeniä jäi vielä selvittelemään päätään purjeen pinnalle. Onneksi on tällainen avoin istumalaatikko: vettä vaan kannelle ja kärpäset kalojen makupaloiksi mereen. Emme ole koskaan nähneet näin paljon kärpäsiä!

Hiljaiset (3- 4,5 m/s) tuulet pyörivät ja puuskuttelivat taas tavallista enemmän tänä viikonloppuna. Se tarkoitti varsin aktiivista purjehdusta. Alkuun pääsimme codella mukavaa matkavauhtia hiljaisessa sivuvastaisessa tuulessa. Lämpöä oli nyt keskellä lokakuutakin vielä +13 - +15 asteen välillä ja aurinko pilkisteli pivien välistä. Juuri tällaisten syyspäivien vuoksi ei kannata hosua veneen noston kanssa liian aikaisin.

Lauanataina näimme ainakin viisi purjein kulkevaa venettä sekä muutaman konettajan, joiden veneistä oli jo purjeet poistettu. Lähimmän merikarhusaaren, Härjänmaankarin, rannassa näkyi neljä mastoa (tai kolme + lipputanko).

Lehdet olivat vielä puissa ja joutsenet kotisaartensa rannoissa. Oli mukavaa nähdä saariston ruskaa. Viime vuonna purjehdimme syksyllä siihen asti kunnes saariston puut olivat lehdettömiä.

Kuuma kaakao kuuluu syyspurjehdukseen. Lauantaina tuulet olivat niin hiljaisia, että teimme 32 mailin matkaa lähes kuusi tuntia.

Kun tuuli sopivasta suunnasta, pääsimme codella reilun 8 solmun vauhtia 4 - 4,5 m/s tuulessa. Vieläkin se jaksaa hymyilyttää...

Tuulen pyöriessä koko päivä oli uskomatonta code-fokka-code-fokka -rallia. Vaihdoimme näitä purjeita keulaan vuorotellen niin monia kertoja, että sekosin laskuista. Code pidettiin tietysti valmiudessa rullaitteellaan koko ajan ja fokka laskettiin kasaan etukannelle, joten eipä siinä iso homma ollut. Sen verran kuitenkin, että varmasti pysyi lämpimänä. Välillä laskettelimme kahdellakin keulapurjeella.

Kun kurssimme kääntyi itään ja myötätuuleen, kinusin Kipparilta isoa genaakkeria. Alkumatkan jouduimme kuitenkin menemään kapeissa saarten väleissä isopurjeella ja codella. Kun avoimet vedet häämöttivät, raahasin yksin 125 neliön genaakkerimme perähytin perukoilta etukannelle, jotta sen nostaminen ei jäisi ainankaan siitä kiinni, ettei sitä viitsi enää hakea kannelle viimeisille maileille.

Viimeisten kapeikkojen ohituksen jälkeen nostimme Lumikin ja pääsimme laskettelemaan sillä perille saakka Brännskäriin. Siis lähes tunnin! Olin päässyt ruostumaan genaakkerin jiippien ohjaamisessa, joten hyvä että tuli taas harjoiteltua. Tällä kaudella olenkin treenannut enemmän genaakkerin trimmaamista.

Lämpömittari näytti +15,3 astetta, aurinko paistoi ja tuuli oli lempeää. Laskeskelimme kuinka moni purjehdustuttumme on tällä hetkellä tai lähiaikoina menossa purjehtimaan Kroatiaan tai Turkkiin. Pohdimme sitä itsekin yhtenä vaihtoehtona pidentää purjehduskauttamme. Nyt kun oikein mietin, en vaihtaisi tätä mihinkään. Haluan kokea kevään, kesän ja syksyn merellä täällä Suomessa. Lämpö, eksoottiset satamat tai hyvä ruoka ei ole minulle niin tärkeää. Oma Kaminami ja Suomen luonto menevät edelle. Sitä on vaikea sen tarkemmin selittää, miksi näin on.

Lauantaina olimme ainoat yöpyjät Brännskärissä. Vieraskirjan mukaan täällä oli edellisenä yönä ollut kuitenkin jopa kolme venettä. Brännskär ei ole koskaan kokonaan suljettu. Laituriin pääsee aina ja muistelisin, että saunakin on järjestettävissä. Näin off-seasonina Brännskärin satamatoimistona toimii laiturilla oleva pieni puulaatiikko. Vedenkorkeus oli taas tänä viikonloppuna huomattavasti alle normaalin, mutta se ei täällä haittaa: laiturin puolivälissäkin on 7 metriä vettä. 

Brännskärin tunnelmista lisää seuraavassa postauksessa...

Mukavaa aurinkoista alkanutta viikkoa!