Nyt istun jo kaffemukin kanssa autossa matkalla October Racen kisasatamaan. Valio-myrsky tuli ja meni, nyt kisataan! Mutta palataan vielä hetkeksi viime viikonlopun tapahtumiin...
Viime lauantaina olimme siis ensimmäiset Utössä. Lintubongarit kulkivat moottoriveneellä ja yhteysalus Eivorilla ees-taas ja luotsit kävivät seikkailuhommissaan. Muuten ei kauheasti tapahtunutkaan - mikä on tätä syyskauden ihanuutta.
Hotellin ravintolasta olisi saanut vielä (liha-)ruokaakin. Kalustettu terassi näytti näin koleana ja harmaana päivänä vitsikkäältä. Yritimme kuvitella itsemme siihen siemailemaan vermouth biancoa jäillä ja sitruunamehulla.
Majakka ei ollut lähtenyt minnekään, mutta linnut sen ympärillä olivat erilaisia kuin kesemmällä. Bongareiden määrästä päätellen täällä on varmaan nähty joku saksisilmäsirkku.
Merta tuijottelimme tällä kertaa tälleen etäämmältä. Niemen kärjessä olisi ollut komeita tyrskyjä, mutta emme me raihnaiset jaksaneet nyt kävellä. Toisekseen pilvet olivat sen näköisiä, että niiltä saattaa päästä pienet lirahdukset koska tahansa.
Kotivesien ehkä isoin vene Anya (SeaFinn 76) rantautui retkemme aikana toiseen laituriin ja kävimme vaihtamassa kuulumisia herra L.H:n kanssa. Anya purjehti viime vuonnakin läpi vuoden, myös joulu-helmikuussa. Että siihen nähden meidän kautemme (ja veneemme) on ihan mini.
Viikonloppuretkillä on niin mukavaa, jos ruuat on tehty valmiiksi ja ne saa nopeasti uunin kautta pöytään. Käytän veneessä aikaani mieluummin johonkin muuhun, kuin slow foodin perusteelliseen kokkailuun. Lauantaina uunissa lämpenivät shitakesienillä, (soija-)jauhelihalla, paprikalla, sipulilla, maissilla ja vuohenjuustolla täytetyt letut.
Yö Utossä oli sään vuoksi rauhaton. Takilan ulvomisen saimme hallintaan pumppaamalla maston alemmas. Aallokko kuitenkin nyki ja keikutti Kaminamia niin että parin ensimmäisen unitunnin jälkeen nukuimme enää jonkinlaista koiran unta. Seiluusta kipeytynyt selkäni kolotti sen verran, että haaveilin buranasta, mutta en jaksanut nousta ylös.
Aamulla nousimme kuitenkin kellon soidessa, sillä piti ehtiä merelle päivän parhaisiin tuuliin. Edellisestä päivästä viisastuneina puimme päälle melkein kaiken: villat, fleecet, välikerroksen ja sadevaatteet. Tästä puuttui enää untsikka ja karvalakki. Tuntui oudolta olla niin topattuna lämpimän alkusyksyn jälkeen, mutta emmepä palelleet.
Sivutuuliosuuksilla pääsimme melkein 7 mailia mukavasti 8-9,5 solmun matkavauhtia. Paras vauhti taisi olla 9,57 solmua 9 m/s sivutuulessa fokalla.
Viimeisten mailien aikana vastaan tuli kunnon saderintama, mikä tiputti lämpötilan + 11 asteeseen ja kasteli ihan kunnolla. Tuulen ennustettiin kääntyvän iltaa kohden täysin vastaiseksi, mutta pääsimme luoviosuudetkin yhtä kylkeä melkein perille saakka. Ne ainoat kolme vendaa pyörähdimme vasta juuri ennen kotisatamaa hiljaisessa tuulessa.
Kotimatka taittui rantautumisineen 6 tunnissa ja 15 minuutissa. Että ei se Utökään niin mahdottoman kaukana ole. Tosin me raihnaiset olimme kotiin päästyämme aivan poikki - onnellisia, mutta poikki. Onneksi tänä viikonloppuna pääsee kisoihin lepäämään!
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti