perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kotisataman onnea ja juhlan odotusta


Eilen vene pääsi lopullisesti kotiinsa - omaan paikkaansa unelmiemme kotisatamaan. Lähtösatamassa meri vaati uhrinsa: kun isopurjetta avattiin, helähtivät purjeen avaimet laskosten välistä kannelle ja siitä mereen. Noh, jollain vara-avaimella mies oli saanut purjeen helat säädettyä.

Mies ajoi suurimman osan matkasta koneella plägässä. 20 heppainen kone oli keiju-sarjan venettä puskiessaan jättänyt moottorivenemäisen perävanan ja matkavauhtikin oli ollut mukava keveillä kierroksilla. Matkalla oli vähän tuuleteltu purjeitakin. Isi-Kippari oli sattunut soittamaan kesken siirron ja mies oli kehuskellut seilaavansa juuri Airistolla. Tähän Isi-Kippari oli heti hihkaissut: "Missä kohtaa? Jos mä lähden sinne katsomaan!" Hih... no ei enää ehtinyt, mutta kyllä tässä on nyt miehen koko purjehtijasuku aika innoissaan uudesta tulokkaasta.




Mies joutui tekemään siirtopurjehduksen ihan luomunavigoiden. Mitkään mittarit ja navigoinnin elektroniset apuvälineet kun eivät vielä toimi. No, tuttuja vesiähän nuo ovat. Istumalaatikossa ylsi hyvin jatkopinnan kanssa hoitamaan sekä skuutteja että takastaageja. Parkkeerauksessa vene kääntyi näppärästi, vaikka tuplaperäsinveneitä kuulemma syytetään huonosta kääntyvyydestä näissä tilanteissa.



Illalla puhalsi kylmä pohjoistuuli ja ajoittain tihkuttikin vähän. Hiilikuitumasto viritti äänensä ja aloitti taas sen kumean urkusoinnun, joka on desibeleissä kovin, mitä olemme ikinä veneessä kuulleet. Ei auttanut muu, kuin höllätä taas takilaa laskemalla mastoa. 




Saimme heti veneelle yllätysvieraankin. Vanha purjehduskaverimme piipahti katsomaan venettä ja ilmottautui samalla ehdolle kisamiehistöön. Helpottava tunne, että meillä on jo hyvä reservi kokeneita kisaajia siltä varalta että emme kisaa kahdestaan. Olimme nyt seitsemäntenä iltana jo sen verran väsyneitä, että venepuuhailu tahtoi mennä tehottomaksi sekundaksi ja osa tarvikkeista oli vielä jäänyt toiseen autoon. Oli siis oikein kiva pysähtyä hetkeksi juttelemaan.



Huomenna, 20.7., vietämme tuplajuhlaa: teräshääpäiväämme ja veneen nimiäisiä. Kastetilaisuus vietetään pienessä piirissä Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kanssa. Hihittelen jo nyt stä hetkeä, kun he kuulevat veneen nimen, koska tiedän tarkalleen minkä ilmeen se saa Äiti-Kipparin kasvoille. Isi-Kippari saattaa kysyä: "Ai mikä?" Huomenna jos koska on hyvä hetki nauttia pullollinen pinkkiä Möttöstä juhlien kunniaksi. Luvassa on myös jännittävä show: mies vinssataan taas yläilmoihin kiinnittämään ne unohtuneet tavarat: vindeksin ja tuulimittarin.



12 kommenttia:

  1. Oi! Näyttää kunnon raaserilta :) Aina, kun jotain tärkeää menettää, muistakaa, että Ahti vaatii veronsa, joten sille ei vain voi mitään. Ilman menetystä jotain paljon kamalampaa sattuisi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pilvi :)
    Näin on, aina jotain putoaa, kierii ja pompsahtelee kannelta mereen. Kyse on vain siitä mitä ja milloin. Ne ovat tosiaankin pikkujuttuja meriseikkailuissa.

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea uudelle tulokkaalle ja merkkipäivällenne! Kaikkea hyvää huomiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia NJ :)
      Kauheasti ei ole huomiseen ehtinyt panostaa, siis tarjoiluihin yms. Elämän keskiössä on juhlapäivänäkin vahvasti vain vene ja sen viimeistely. Tämä on yhdenlaista tilapäis-autismia ;)

      Poista
  4. Paljon onnitteluja Babyn johdosta ja kotisatamaan saamisesta! :) Ja hyvää hääpäivää kans! :)
    t. Katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katariina :)
      ...ja tervetuloa uudelleen kyläilemään paremmalla ajalla. Toivottavasti teillä oli lauantaina rauhallinen päivystysvuoro kovasta kelistä huolimatta.

      Poista
    2. Mulla on nyt sellainen olo, että tuo ylläoleva Katariina on joku muu kuin mepe-Katariina. Minä nimittäin en tiedä teidän hääpäivää. Päivystysvuoro oli mielenkiintoinen, kerron joskus lisää. Alan allekirjoittaa omat kommenttini mepe-Katariinalla erotukseksi tuosta, joka onnittelee teitä hääpäivänä, eipä silti onnittelut minultakin näin jälkäteen, oli kiva tavata miehesi. t. mepe-Katariina

      Poista
    3. Ookkei - nyt olen sekoittanut saman kotisataman kaksi Katariinaa, joista mepe-Katariina on tuttuni jo ennestään. Pahoittelut molemmille sekaannuksesta. Tuo mepe-etuliite on ihan hyvä tuntomerkki jatkossa :)

      Eli kiitokset toisistakin hääpäivän onnitteluista ja tervetuloa mepe-Katariina ja herra M uudelleen kylään! Toinenkin Katariina saa tulla huutelemaan Merenneitoa siitä mustamastoisesta sinisestä veneestä (paikan voi päätellä kuvista), olisi kiva nähdä sinutkin livenä :)

      Poista
  5. Paljon onnea tasaisesti kaikesta, teillä on tosiaan syytä juhlaan. Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Norppa :)
      Syytä juhlaan on, mutta kumma kyllä nyt ei tahtoisi malttaa keskittyä juhlintaankaan ihan 120 prosenttisesti kun mielessä on vain venevenevenevene ja sen fiksailu ja varustelu :D Mutta ei siinä mitään - tää onnea on!

      Poista
  6. Hei. Iso kasa onnea uudelle veneelle! Näyttää tosi upealta ja nopealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla valtavasta onnenkasasta :)
      Kyllä mekin tykkäämme tästä veneestä, mutta se tulee varmuudella jakamaan mielipiteitä, etenkin sisätilojen askeettisuus. Mutta pääasia että ite tykätään.

      Poista