Kaminamin ensipurjehdus

Tätä on odotettu ja eilen se tapahtui: Kaminamin ensipurjehdus! Mieli oli odottava ja vähän jännittikin - varsinkin large-peppuisen veneen lähtö ja rantautuminen. Nyt ensimmäisellä kerralla mies oli näissä tilanteissa pinnassa ja minä hyppelin assistenttina. Sormet ovat kaiken fiksailun ja siivoilun jälkeen molemmilla kipeänä ja omani vielä täynnä haavoja, joten helteelläkin tarvittiin suojahanskoja.

Vaikka tällä hetkellä vain osa mittareista toimii ja sitä sun tätä on vielä kesken, päätimme lähteä lähivesille pienelle lenkille, keveisiin tuuliin. Koneajon aikana totesimme, että vene kulkee suosituskierroksilla ja leppoisissa olosuhteissa mukavaa seitsemän solmun matkavauhtia. Kaminamin perästä tuli namia (siis suomeksi aaltoa).

Olimme molemmat melko muikeina. Mies oli pinnassa vain lähdön ja rantautumisen, muuten hän trimmasi purjeita ja viritteli juttuja.

Minä otin pinnan haltuun ja täytyy sanoa että viime kesän pikkuisten 606-veneiden jatkopinnauskokemusten jälkeen tämä Spinlockin jatkopinna on aivan loistava (samoin kuin tämän veneen puomin korkeus ja istumalaatikon tilat)! Vähemmän pyllerrystä ja flipperikuulan elämää siis odotettavissa.

Alkuun vähän koneajoa. Keulassa flegmaattisesti loikoileva harmaa "jättietana" on st-fokan kansipussi.

Sitten isopurjeen nosto. Kaikki fallit tulevat hytin katon vinsseille.

Isopurjeeseen asennettiin samalla reiviköydet ja läpilattojen kireyksiä säädettiin.

Se on siinä! Lakkasi muuten saman tien nolottamasta tuo purjeen töpötoppikin, sillä Kaminami on oma mussukka vaikka töpönäkin.

Fokkakin nostettiin ylös.

Kaminami kulki keveästi hiljaisellakin sivutuulella. Kun tuulta saatiin hetkeksi lisää (noin 10 solmuun) oli vauhti nopeasti jo 7 solmua (GPS:n mukainen SOG). Hykertelimme tyytyväisinä: Kaminami otti pienestäkin lisätuulesta heti kaiken ilon irti! Meinasin vanhasta tottumuksesta antaa ohjastamalleni olennolle taputuksen kaulalle kehujen kera, mutta en löytänyt sitä sopivaa taputuspaikkaa.

Vene teki kevyessäkin tuulessa mukavaa peräaaltoa. Vesipainolastit toimivat nyt moitteettomasti, mutta esimerkiksi autopilotti ei ole vielä käyttökunnossa. Tämä pieni, noin yhdeksän mailin ensipurjehdus oli täynnä elämyksiä ja oivalluksia.

Kotisatamassa purin onnentunnetta kehittämällä uutta lajia, tankotanssimaista vanttitanssia. Oli hauskaa niin kauan, kunnes mies torui, ettei hiilikuituvantin dyneemakuorta saa kauheasti kiertää. Jätän vanttitanssin jatkokehittelyn nyt teille, joilla on siihen sopivat vaijerivantit veneissänne ;)

Sain jo nyt pienen käsityksen Kaminamin persoonasta. Se taitaa muistuttaa luonteeltaan elämäni tärkeintä heppa-ystävää, jonka kanssa tein vuosia töitä. Se heppa otti pienenkin tuulenpuuskaan haasteena laukata vielä vähän kovempaa ja jokaisen pienen maassa olevan lätäkön mahdollisuutena hypätä - silkasta ilosta.