Baby näyttää purjehtijalta

Viimeisten kuuden päivän aikana on tapahtunut paljon sellaista, mistä olisi ollut kiva kertoa heti tuoreeltaan, mutta olemme tulleet myöhään illalla kotiin syömään ja nukkumaan ja lähteneet taas aamulla laittamaan venettä ja haalimaan tarvikkeita. Tänään tapahtui jotain niin tärkeää, että teen yövuorossa pienen pikapäivityksen, nimittäin masto nostettiin ylös, köydet viriteltiin paikoilleen ja fokka koeponnistettiin.


Isi-Kippari on todella niin mahtava tyyppi, että oli taas mukana auttamassa. Nostokonepalvelusta tuli herra toimitusjohtaja ihan itse nostamaan maston ja tutustumaan samalla veneeseen. Tarkastuksensa päätteeksi hän totesi: "...ja kulkee kuin eläin!" Toivottavasti mielessä ei ollut etana, kilppari tai laiskiainen.

Babyn 17 metrinen hiilikuitumasto siirtyi paikalleen ongelmitta. Tosin vindeksin ja tuulimittarin kanssa ei otettu riskiä ja ne odottivat jälkiasennusta sisätiloissa - jonne sitten unohtuivatkin... Yksi kaveri löi pari päivää sitten ja tänään vielä uudelleen vetoa, että: "Ei muista vindeksiä".  Eikä muistanut.

Takilaa säädettiin hydraulisella mastotunkilla. Sen toiminnassa oli alkuun jotain hämärää, mutta kipparit valaistuivat asian suhteen melko nopeasti.

Mies vinssattiin mastoon. Ei käynyt kateeksi, varsinkaan näin tuulisena päivänä. Jalat kuulemma vähän puutuivat kapeissa kiipeilyvaljaissa roikkuessa.

Melkein näyttää kuin masto kiinnittyisi kahdella vantilla taivaaseen, mutta ne ovat takastaagit - kyllä: kaksin kappalein. Vantit ovat jänskät, ne ovat myös hiilikuitua ja niiden pinnalla on köyden näköinen dyneemakuori.

Puomikin sujahti mukavasti paikalleen. Tärkein vaihe oli vielä varmistaa, että eihän se osu Merenneidon päähän - eikä osunut, eikä osuisi korkokengät jalassakaan. Minun pituuteni huomioitiin puomin korkeudessa jo suunnitteluvaiheessa. Kertonee jotain mieheni käsityksestä minun ketteryydestäni... Sitten nostettiin North Sailsin muottiin valettu 3Di -fokka sovitettavaksi.

Kelpaa!

Hämmentävää kun fokka kiitti oikein ruotsin kielellä saamaansa pientä tuuletusta.

 

 



Nyt baby näyttää jo ihan purjehtijalta: on masto, puomi sekä purjeet ja kaiken viimeistelee värikäs spagettisirkus istumalaatikossa. (Ei meillä aina ole näin sotkuista!)

Huomenna mies lähtee sitten yksin siirtämään venettä kotisatamaan, sillä minun hommani on huolehtia auton siirroista. Vähän hän uhkaili jo kokeilevansa huomenna pikkaisen purjeitakin...