Kaminami univeneenä

Olimme lauantaina ensimmäistä kertaa yötä Kaminamilla - ihan kotisatamassa. Liikkumista muihin satamiin rajoittaa vielä veneen keskeneräisyyden lisäksi se, että ajoissa vireille laitetut reksiteröinnit pursiseuraan ja Merikarhuihin ovat vähän vaiheessa, eikä prosessia voi tämän enempää jouduttaa. Ilman pursiseuran lippua ei ole asiaa seuran satamiin, eikä ilman karhuviiriä ja keulasta näkyvää nimiteippausta Merikarhusatamiin.

Mutta mikäs tässä on ollessa, kun on huippukiva ja hyvähenkinen kotisatama kauniiden maisemien ympäröimänä. Auringonlasku näkyi kotisatamaankin.

 

 

Meillä oli ollut hieno genaakkeri-purjehduspäivä lähivesillä ja nautimme sen kunniaksi lasilliset kuohuvaa auringonlaskua ihastellen. Veneen jääkaappi oli ensimmäistä kertaa käytössä ja sen säädöt olivat reilusti kaakossa. Samppanja oli to-del-la kylmää, mutta vaahtoarkit toimivat lämmittävänä styroksina jäätävien kulausten väleillä. 

 

 

Myös kaasuliesi oli ensimmäistä kertaa käytössä. Kun sitten kovasti nälkäisinä ryhdyimme ruuanlaittoon, huomasin että nuo kananpalan näköiset vege-quorn-fileet olivat niin umpijäässä, ettei niitä viipaloinut keraamisella veitselläkään. Ohjelmassa oli sen myötä harras sulattelu-odottelu. Siinä joutessaan ehti soittamaan puhelun Äiti-Kipparille kyselläkseen heidän Ahvenanmaan seiluun kuulumisista. Kun simppeli ensiveneruoka lopulta saatiin pöytään, se katosi minuuteissa.

 



Iltatoimet sujuivat Kaminamissa mukavasti, onhan meillä jo vesi ja wc käytössä. Toisekseen kotisataman hieno maavessa on pienen laiturikävelyn päässä. Peti oli pedattu keulaan ja se osoittautui käytännössä mahtavan tilavaksi. Ei tarvinnut siis muuttaa tilaa vieviä nukkumistottumuksiaan.

Yöllä satama oli hiljainen. Taisimme olla ainoat yöpyjät muutaman vierasvenepaikkalaisen kanssa. Veden peilipinnan rikkoi siellä täällä kalojen polskahdusrenkaat. Suomen kesäyöt ovat niin kauniita, hiljaisia ja hyväntuoksuisia!

Nukuimme veneessä hyvät unet. Patjat olivat juuri sopivan jämäkän-pehmeät, eikä yön aikana tullut  kylmä eikä kuuma. Jos ainoa ongelma oli kalojen polskintamelu ja lokkien aamuyöinen äänekäs keskustelu, niin todella hyvin olivat asiat! Nuo "ongelmat" kun olivat ratkaistavissa korvatulpilla, joita olen varastoinut kattavan valikoiman veneen apteekkilaatikkoon.

Aamun aloitimme hi-taaaaaas-ti. Loikoilimme, katselimme rauhassa ympärillä vilkastunutta satamaelämää ja nautimme joka hetkestä keskittyneesti: "Tässä sitä nyt ollaan, pitkän odottelun jälkeen. Voiko tämä olla tottakaan? Nyt me siis ollaan omassa veneessä!"

Mies tarjoili ensin radiosta jazz-aamiaisen. Se oli ihan ok, mutta vatsa kurni silti. Tee-kaakao-puuro-pannu siis kaasuliekin nuoltavaksi ja pian oli pöydässä ensimmäinen veneaamiainen. Jääkaapin tehoa oli illalla laskettu, mutta mies sai silti aamistarjottimelleen pakastettuja rypäleitä. Vaihdoimme radiokanavaa ja kun Faithlessin Insomnia lähti soimaan, oli olo entistä kotoisempi. Oli mukavaa olla jo valmiiksi veneellä ja aloittaa suoraan päivän venepuuhat hyvin levänneenä ja kauramoottori tankattuna. Tämä oli arjen onnea parhaimmillaan!