lauantai 27. heinäkuuta 2013

Extremely Happy Sailing


Perjantai-ilta oli aivan käsittämättömän huippu! Olimme molemmat äärettömän onnellisia pienellä iltapurjehduksellamme ja fiiliksissä pitkään vielä sen jälkeenkin. Näin siitäkin huolimatta, että purjehduksen aikana tehtiin vielä monia testauksia ja säätöjä.



Kunhan venyttelen... veneessämme kun on nykyään vanttitanssit kielletty. Kaminamin sivukannet ovat ihanan helppolukuiset ja kaikki kannet sekä hytin katto on maalattu karhennusmaalilla pitäviksi.



Jatkoimme mittareiden kalibrointia ja testailua sekä tutustuimme veneen ominaisuuksiin käytännössä seilaamalla lähivesillä 17 mailin lenkin. Saimme vihdoin veneen oman nopeusmittarin vastaamaan gps:n SOG:a sekä autopilotin toimimaan.



Kallistimme avoimilla vesillä veneen ihan tarkoituksella jonnekin 20-25 asteen välille. Takakulmaan kalleelleen asennetussa tuplaperäsimessä pysyi mukavasti pito - vene ei  yrittänytkään lähteä lapasesta. Peräsimiä myös säädettiin tänään, mutta niissä olisi saanut olla sitä säätövaraa enemmänkin. Testasin liikkumista istumalaatikossa ja sisällä pahemman kallistuksen aikana ja sekin sujui, vaikka veneessä on laakeita lattioita.



Päivän luotettavaksi huippunopeudeksi saimme tänään helposti noin 7,5 solmua 6-7 m/s sivutuulessa  perussetillä, eli isopurjeella ja st-fokalla. Kaminamin runkonopeus on noin 7,4 solmua, eli ihan jees tulos. Kyllä se lähti kevyesti vauhtiin! Olimme ihan fiiliksissä!






Vesipainolastit olivat tietysti käytössä. Mies viritti niille väliaikaisen naruhallintalaitteen kannelle, jotta ei tarvitse aina mennä perähyttiin venttiilejä säätämään. Tankkien hallinnalle kannelta käsin on tulossa pysyvämpi ratkaisu, kunhan ehditään...



Jos oli keveän vauhdikasta flownta aalloilla, niin oli myös rentoa oloa. Lempeän lämmin ja aurinkoinen kesäilta hemmotteli meitä ja väritti maisemat kauniiksi. Löysin keulasta suosikkipaikkani, silloin kuin miehistömme uusin vakijäsen - George von Gyropilot - oli työvuorossa.



Purjehduksen kruunasi nappirantautuminen kotisatamaan. Nyt kun yksityiskohdat oli mietitty tarkemmin, valmistauduttu hirmuhyvin ja kommunikointia parannettu entisestään, niin tyylikäs suoritus suotuisissa olosuhteissa oli aika todennäköinenkin. Jännittäviä haasteita löytyy kyllä edelleen toisenlaisissa satamissa ja olosuhteissa...



Mitä paremmin opimme tuntemaan Kaminamia, sitä enemmän siitä tykkäämme. Keskeneräisyyteen liittyneet alun murheet ovat haihtuneet sitä mukaa kun asioita saadaan valmiiksi ja pääsemme seilaamaan ainakin päiväretkiä. Tämän pienen purjehduksen ansiosta olimme niin onnellisia, että sitä on jopa vaikea sanoin kuvata. Kaminami täyttää teknisiä odotuksia, mutta siinä on paljon muutakin!

2 kommenttia:

  1. Kaminami ei selkeästikään ole pelkkä tekninen esine. Te olette molemmat uhranneet sille niin paljon rakastavia ajatuksia ja huomiota, että sille on tullut sielu. Niin käy kaikelle materialle, johon ihmiset investoivat rakkautta. Terveisin mepe-Katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viisaista sanoistasi Katariina :)

      Noin se varmaan menee: elottomillekin olennoille voi syntyä "sielu" merkityksellisyydestä ja tunnesiteistä. Ai kamala miten tänäänkin on ikävä veneelle, kun olemme hoitaneet muita asioita ja kotitöitä näin sadepäivänä!

      Poista